Väsynyttä sotkemista

Juttelin kahvitauolla pikkulasten äitien kanssa: Kun ei se nuku! Ja just kun luulen sen viimein kohta sammuvan niin eiköhän se pomppaa pystyyn ja ala höösäämään "Missä on pädi? Pitää vielä yhteen meiliin vastata!" Tuo oli siis mun puheenvuoro, johon äidit nyökytteli ymmärtäväisinä. Eihän se uneton pahuuttaan valvo, mutta silti välillä herää epämiellyttäviä ajatuksia siitä, mitä mä sille kohta teen... Nuijanukutus on aika vahvoilla :D

Väsymyksestä huolimatta menin sisulla spinnamaan. En kerpeles anna yhden yökyöpelin pilata mun harrastuksia! Sykkeet oli jännän korkeella ja hiki virtas. Onkohan se tyypillistä, jos on univajetta?

Huomenna on meidän pumpulihabahääpäivä :D Älyttömän nopeesti on vuosi mennyt. Hassua miten viime vuonna tähän aikaan oli kova hösis saada vihkiminen hoidettua ennen lomaa ja pakata ja lähteä Orlandoon. Sillon ei ollut mitään tietoa, että oltais muuttamassa. Nyt taas on kauhee hösis tän muuton kanssa ja ne viime vuoden kiireet on jo painuneet unholaan. Ensi vuonna on varmaan taas uudet proggikset ja nää nyt tällä hetkellä isoilta ja stressaavilta tuntuvat asiat on muuttuneet pieniksi ja mitättömiksi. Ei kannattais liikaa stressata niistä nytkään.

Odottavan aika on pitkä

Raastava kuuden viikon odotus alkoi tänään, kun kävin Nomolla tilaamassa elämäni ensimmäisen mittojen mukaan tehdyn vaatteen - farkut. Sain lahjakortin toivejoululahjaksi ja vasta nyt sain aikaiseksi mennä valikoimaan kaikki tilpehöörit ja 3D skannaamaan pyrstöni. Ennen tätä päivää mulla ei tuntunut olevan mitään kiirettä koko homman kanssa, mutta nyt kun tilaus on tehty, hoppu on yhtäkkiä suuri. Tulispa mun omat Nomoset jo pian!

Eipäs vaadita liikoja!

Varsinaista touhua taas - muija treenaa tunnin keskisykkeellä 152 ja sit vielä harmittelee, kun ei saanut tehtyä kaikkea kunnolla! Eiköhän toi nyt kuitenkin ole ihan hyvä setti, vaikka taljat olikin aina vaan varattuina, enkä saanut tehtyä ojentajia ja yhtä olkapääliikettä. Tein kuitenkin vatsoja ja pari muuta olkapääliikettä ja juoksin matolla oikein mukavasti. Paljon paremmin urheiltu kuin suurimmalla osalla suomalaisista tänäänkin ja erittäin hyvin siihen nähden, että melkein nukahdin nojatuoliini ennen salille lähtöä ;)

Eilen en päässytkään salille, kun piti käyttää autoa huollossa. Webaston asennuksessa oli mennyt jotain pieleen ja se vuosi bensaa. Onneks vuoto löytyi helposti ja saatiin nopeasti korjattua. Huomennakaan en pääse salille, koska tehdään asuntokaupat. Sen verran tulee rahaa, että ehkä sen vuoksi voi jättää salin väliin ;)
Jouluflunssan jälkeen olen yhdellä viikolla ehtinyt jumpata neljästi ja tästä viikosta tulee jo kolmas viikko, jolla ehdin jumpata vain kolmesti. Se tuntuu hirveen vähältä, kun on tottunut viiteen kertaan. Pitää ihan tsempata ja hokea itselleni, että kolmekin kertaa on ihan ookoo. Ennen vanhaan se oli mun tavoitemäärä, johon olin tyytyväinen. Nyt en saa vaatia itseltäni liikoja, kun muuttohommat vie niin paljon aikaa. Ehdin urheilla enemmän taas sitten, kun on asetuttu uuteen kotiin.

Omegawave mainos ;)

Omegawavella on nyt saatavilla kokeilu täällä: http://www.omegawave.com/omegawave-mobile

You are invited to help us trial the Omegawave readiness assessment system risk-free. With the purchase of the ECG Sensor Belt (€149) you’ll get a free three-month subscription to the Omegawave system (a €30 value). At the end of the three-month trial you can convert to a monthly subscription or return the ECG Sensor Belt for a full refund.

Join our community of professional athletes and help us develop the product, reporting and interface for individual athletes and fitness enthusiasts. During the trial, you'll be invited to complete 3-5 short surveys that share your experience with the system.

If you're looking for a way to avoid illness and injury, improve your athletic performance and train smarter, start today!

Suosittelen testaamaan, jos harrastaa raskasta aerobista urheilua, kuten juoksua, pyöräilyä, triatlonia yms. Mittaus toimii oikeasti. Tuloksista kyllä näkee selvästi, milloin takana on lepopäivä ja milloin pitkä raskas treeniputki ja pitäisi levätä.

Nuori kapinallinen?

Söin äsken maksalaatikon ja nyt on tosi kapinallinen olo. Mä oon aina tykännyt siitä (mistäpä en olisi ;) mutta viime vuosina olen syönyt sitä todella vähän. Paula Heinosen ravintoluennolta kun jäi lähinnä mieleen, että maksalaatikko on niin epäterveellistä, että jokainen syöty annos lyhentää mun odotettavissa olevaa elinikää vähintään tunnilla, ellei jopa päivällä ;)
Kapinahenki nousi siitä, että tää viikonloppu on mennyt taas ihan liian nopeesti ja ollut täysin pois mun hallinnasta. Aikuinen ihminen tahtois olla omassa elämässään kuskin paikalla. Mulle ei sovi ollenkaan sellanen, että lauantaina aamupalan jälkeen keksitään, ettei ollakaan menossa salille vaan Vepsäläiselle ja iltapäivällä keksitään, ettei illallakaan olla menossa salille vaan anoppilaan harjoittelemaan maaliruiskun käyttöä ja maalaamaan pöytää. En siis päässyt eilen salille lainkaan :( Onneksi sentään siipan tädin 60-vuotispäivät toteutui kalenterin mukaan, että sain vähän tälläytyä ja tavata ihmisiä.

Vepsäläisellä ihastelin näitä, lienevät istuimia (Hippo oma :)

Hieno juhlakoru ja paljon meikkiä - tai siltä se silloin näytti, verrattuna arkiseen naturel-naamaan

Tänään siippa sääli mua ja käytiin heti aamusta salilla ennen kuin mentiin jatkamaan maalausoperaatiota. Tosin ei se malttanut olla salilla kuin tunnin, joten mä ehdin tehdä vain kolmea liikettä lämmittelyn lisäksi. Ne olikin sitten ihan hyviä liikkeitä. Mavessa tein kovimmat sarjat 85 kilolla ja niissä oli 10 ja 8 toistoa. Annoin painon kuolla maahan joka välissä ja hengitin pari kertaa, joten joku vois kutsua noita sarjan sijasta nopeasti peräjälkeen tehdyiksi ykkösiksi. Oli miten oli, ton vikan kasin jälkeen oli sellanen olo, josta varoitetaan crossarin etupaneelissa: If you feel faint, dizzy or out of breath stop training immediately! On ainakin tehty kunnolla, jos vähän huippaa :D
Yläselkää tehtiin yhdessä siipan kanssa. Mä pyysin sitä katsomaan mun tekosia kulmasoutulaitteessa, kun en ollut varma oikeista säädöistä ja sopivista painoista. Lopputulos oli se, ettei koko laite ole mulle sopiva, kun en vaan pysty sen sallimilla liikeradoilla tekemään työtä kunnolla yläselällä vaan menee liikaa hauiksille. Mulla on muutenkin paha taipumus siihen, kun mulla on niin vahvat hauikset. Pitää ruveta tekemään hauiskäännöt ennen yläselkää, ettei niissä olis enää voimia jäljellä :D
Alataljan suhteen olen luovuttanut jo aiemmin. Siinäkään en ole koskaan löytänyt sopivaa asentoa ja kahvaa ja suoritustekniikkaa. Jotenkin kaikki rajoitetut liikeradat ja otteen leveydet on aina pielessä. Sattumalta viime viikolla näin parin tyypin käyttävän köyttä kiinteän kahvan sijasta ja sitä piti nyt kokeilla. Toimii! Jää ehdottomasti mun repertuaariin tämä. Mun on todellakin korkea aika oppia tekemään yläselkää oikeaoppisesti, ilman hauiksia. Mulle ainakin on paljon apua oikean liikkeen hahmottamisessa, kun kuvittelen rutistavani tölkkiä lapaluiden väliin, kuten tällä videolla tehdään.

Kiuas, akkuporakone ja ruuvipenkki

Tasan kolmen viikon päästä saadaan asunto, mutta taas on shoppailtu vaikka mitä jo etukäteen nurkissa haudottavaksi. Tällä tahdilla kamat ei enää mahdu sinne 109-neliöiseenkään, kun viimein päästään muuttamaan!
Mulle iski shoppailukateus ja illan päätteeksi kävästiin pikaseen vielä Sellon Espritillä kurkkaamassa, jos mullekin löytyis jotain kivaa. Ei löytyny. Siellä oli parikin ihan kivaa mekkoa, mutta vain kokoja 38 ja 40. Vaatteiden ostaminen on ihan pyllystä! Miksen mä tykkää ostaa työkaluja, kun se on niin paljon helpompaa?
Toisaalta ihan hyvä, etten löytänyt mitään, koska on toi mun vaatekaappi aika täynnä. Ostomanian vastareaktio alkaa nostaa päätään - tekis mieli heittää taas kamaa pois. Valitettavasti se ei paljon auta, vaikka mä heittäisin pois puolet mun vaatteista, jos siippa ostaa samaan aikaan kaikki Bauhausin valikoimista löytyvät Boschin työkalut ;)
Miten saisin miehen uskomaan, ettei kaikkea tarvitse omistaa?

Ja koska kisut on niin söpöjä...

Kuuma kissa ja Möhköfantti

Kuuma kissa --- Möhköfantti -asteikolla fiilis on tällä viikolla ollut melkosen lähellä tätä:

Kaikki vaatteet puristaa ja vaakakin näytti 1,5 kiloa enemmän kuin muutama viikko sitten. On se jännää tää naisen elämä! Ei auta muu kuin odottaa ensi viikkoa ja toivoa sitten tuota toista ääripäätä ;)
Möhköydestäni huolimatta kävin toki eilenkin salilla jumppaamassa olkapäitä ja ojentajia sekä crossailemassa. Ja tänään kävin työpaikan salilla spinnaamassa. Ja interweebion ihmemaassa klikkailin itseni tämmöseen tekstiin: Learn Only 1 Lesson in 2013. Lukekaa se! Se on hyvä.

Laiskoille klikkailijoille voin paljastaa, että se opetus on: You gotta know what you're fighting for.

Pointtina siis se, että pitää olla sellanen tavoite, jonka eteen on valmis taistelemaan tosissaan. Kun tavoite on itselle riittävän arvokas, jaksaa sen eteen tehdä töitä päivästä toiseen.

Mä tahtoisin keksiä itselleni sellasen tavoitteen. Onhan noita paljon juttuja, jotka olis kiva saavuttaa (esim. laihtuminen tai joku tietty penkkitulos) mutten ole keksinyt The Tavoitetta. Tää olkapään rasitusvamma on jyrsinyt mun motivaatiota tavoitella penkkituloksia, koska en missään nimessä halua treenata terveyden kustannuksella. Siksi kävin muokkaamassa tuota sivupalkissa näkyvää Tietoja minusta osiotakin. Nyt se ehkä kuvaa paremmin blogin todellista sisältöä? Eihän nää mun jutut koskaan ole mitenkään määrätietoisesti kuvanneet matkaa kohti jotain päämäärää vaan tää on ollut tämmöstä sekalaista tilitystä aina :D

Itse asiassa, sehän nyt on aika selvää, että pitkällä tähtäimellä mun tavoite on olla terve ja hyväkuntoinen. Sen voi todeta saavuttaneensa lopullisesti sitten joskus, kun satavuotiaana kuolee saatuaan pallon päähänsä golfkentällä, eikä pitkän kitumisen jälkeen vanhainkodissa ;) Näin nuorena tuo tavoite taitaa tarkoittaa vaan sitä, että harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja syö järkevästi. Ei kuulosta kovin iskevältä tavoitteelta. Sitä paitsi se toteutuu mulla jo. Ihan kelpo minimitavoite kuitenkin. Siihen vaan päälle jotain hauskoja lyhyemmän tähtäimen tavoitteita...

Turbokatin paluu

Spagetti on aina ollut mun lempiruokaa, mutta rajansa silläkin, mitä suostun sen vuoksi kärsimään. Oli taas sellanen ilmapallo vatsassa, ettei paljon saanut töihin keskittyä! Pakko vastedes syödä vaan riisiä bolognese. Leivän radikaali vähentäminen on tuonut hyviä tuloksia ja ilmavaivat on vähentyneet niin paljon, että pääsin jo vähän unohtamaan, miten vaikea vatsa voikaan olla. Siksi elin reteesti ja söin spagettia. Toissaviikolla tehtiin makaroonilaatikkoa, josta ei tullut ollenkaan näin suuria ongelmia. Miksiköhän...?

Auton oven väliin jääneen jalan ollessa tuskasen kipeä hypin yhdellä jalalla ja lupasin treenata sitä hyppimistä lisää, jotta se onnistuisi helposti vastaisuudessakin, jos tulee jalkavaivoja tai muuta tarvetta monopodina liikkumiseen. Tänään lunastin lupaukseni ja hypin, vaikka tuntui vähän oudolta pomppia eestaas täpötäyden salin käytävillä. Huomasin olevani selvästi oikeajalkainen - sillä oli paljon helpompi hyppiä :)

Tälleen sain kulumaan tasan tunnin:
crossari 15min
vatsat 4*15 / yhdellä jalalla hyppiminen 4*40 /jalka
hoover 4*45s / askelkyykkykävely 4*30askelta
crossari 15min

Ei siis mitään laitteita, ettei tarvinnut jonotella. Onneks crossareita on riittävästi. Toivottavasti meidänkin salilla pian itsepetos loppuu ja selkärangat katkeavat, kuten Iltasanomat lupaa ;)

Olin niin reipas...

...että pakko tulla tänne leijumaan päivän toisen blogautuksen verran :D
Tunti juoksumatolla keskisykkeellä 150! Alussa ja lopussa yks biisi kävelyä ja muu aika joka toinen biisi hölkää ja joka toinen ylämäkeen kävelyä. Pysyi syke ylhäällä, mutta tuli vaihtelua askellukseen, minkä uskon vähentävän kaikenlaisten kremppojen vaaraa.
Ei kyllä ollut mikään maailman sporttisin fiilis, kun nukahdettiin vähän sohvalle ja ruoka jäi sit aika viime tippaan ennen salille lähtöä. Pötsi pullollaan sporttailu ei ole kaikkein miellyttävintä. Lisäksi tissit hölsky ihan liikaa hölkässä ja niitä sai pidellä vähän käsillä aloillaan. En huomannut kenenkään katsovan pitkään ja kuvittelen pidelleeni käsiä aika luontevan näköisesti kuitenkin. Tyhmää, että joko jälleen yhdet liivit on kulahtaneet tai sit on taas vaihteeks joku hormonimyrsky tulossa.

K-Rautakuolema

Tänään ostettiin hiomakone ja maaliruisku. Asunto saadaan vähän vajaan neljän viikon päästä perjantaina.
Oltiin K-Raudassa noin kolme tuntia. Mun rautakauppakunto ei ole vielä rautainen - oon ihan poikki. Vaikee just nyt kuvitella, että jaksan vielä illalla toteuttaa suunnitelmani juoksumatolla hölköttelystä... Ehkä jos nyt vaan löhöilen tässä nojatuolissa pari tuntia kuin lahna... On aivan tajuttoman ärsyttävää, jos joku tyhmä homma vie voimat niin totaalisesti, ettei enää millään jaksa tehdä kivoja asioita, vaikka miten tahtois ja ehtis!

Liike on lääke

Vähän tolla mentaliteetilla pistelin menemään mavetreenit huolimatta eilisestä selän nihkeydestä. Missään vaiheessa ei tuntunut mitään pahaa, joten oletan treenin olleen oikea päätös :)
Ennen salille lähtöä tein kotona kevennettyjä leuanvetoja toinen jalka kumpparissa ja vielä vajaalla liikeradallakin. Se ei sattunut olkapäähän, mutta tuntui kyllä siltä, että oikea kunnollinen leuanveto sattuisi. Kärsivällisyysmuskelia saan edelleen harjoittaa ahkerasti ;)

Salilla saatiin tapettua puolitoista tuntia. Oli kivaa pitkästä aikaa käydä poikien kanssa. Jostain syystä on kivempaa käydä porukalla, vaikken mä edes tekis samoja liikkeitä kuin pojat. On vaan kiva tietää, että siippa ja kaveri on samassa paikassa hikoilemassa. Mä hikoilin näiden parissa:

soutulaite 10min
mave 3*12*60kg
vatsat 4*15
kulmasoutulaite 4*12*20kg
sivutaivutus 3*20*20kg
hauiskääntö kp 3*15*10kg
rotary torso 3*15*20kg
hauis köydellä taljassa 3*12*10kg
crossari 20min

Oli taas kiva huomata, ettei kaikki lihakset olekaan surkastuneet parissa viikossa. Miksi se tulee aina niin suurena yllätyksenä? Maven lämppärit 40 ja 50 kilolla meni jopa kevyemmin kuin ennen flunssataukoa. Taisi lepo tehdä hyvää ;)

Perjantai, jee! Hieronta, jee! Pizzaa, jee?

Mun selkä tiesi, että illalla on hieronta - koko päivän oli nihkee tunne alaselässä ja vaikee löytää hyvää istuma-asentoa, vaikka yleensä olen varsin tyytyväinen työergonomiaani. Tai sit kolme viikkoa sitten tullut uusi sänky on saanut mun selän sekaisin tai sit olen ollut niin tyytyväinen itseeni, että olen unohtanut vetää mahaa sisään :D Huono ryhti ja liiallinen notko selässä on ennenkin aiheuttanut mulle selkäkipua. Selälle olis parempi, jos mä tuntisin itseni liian lihavaksi ja vetäisin mahaa sisään ;)

Töiden ja hieronnan väliin jäi niin lyhyt aika, ettei ehditty kunnon ravintolaan syömään vaan vedettiin Kotipizzat - taas! Me syödään niin usein ulkona ja pikaruokaa, ettei se enää ole erityisen himottavaa herkkua. Siihenkin kyllästyy! Joskus nuorena piti aina vaan syödä äitin laittamaa ruokaa ja pizza ja hampurilainen oli suurta erityisherkkua. Nykyisin kunnon rakkaudella laitettu kotiruoka on sen verran harvinaista herkkua, että iloitsen siitä joka kerta erityisesti :)

Pirskatin pirskatti!

Olenko muistanut mainita, että me saadaan avaimet uuteen kotiin 15.2. eli kuukauden päästä? Olenko sattunut mainitsemaan, että siipan mopo keulii helposti? Meille on siis jo hyvissä ajoin tilattu netistä uusi hana keittiöön ja ledejä saunaan. Niitten piti tulla yllättäen jo tänään ja mun pitikin spinningin sijasta tulla suoraan töistä kotiin pakettia odottamaan. (Siipalla oli ohjatut sulkapallotreenit, jotka se on erinäisistä syistä joutunut jättämään väliin nyt niin monta viikkoa putkeen, että se ansaitsi päästä sinne.) Paketin piti tulla klo 17-21 ja mun kokemuksen mukaan ne tulee yleensä heti annetun aikavälin alussa, joten toivoin pääseväni vielä salille juoksemaan paketin saavuttua. Vaan kuinkas kävikään? Kello on nyt tasan 21, eikä mitään näy eikä kuulu. Ihan turhaan kökötin täällä odottamassa :( Siippa tuli kotiin vähän ennen kasia ja mä olisin voinut lähteä salille sillon, jos en olis ollut jo niin väsähtänyt. Ei sitä jaksa olla lähtökuopissa montaa tuntia putkeen. Kismittää kyllä runsaasti, sillä Omegawavekin antoi mulle tänään parhaat mahdolliset arvot kaikista kolmesta osiosta: ei stressiä, eikä väsymystä ja täydet energiavarastot. Eikä ihme, sillä tulihan tästä jo kolmas lepopäivä putkeen. Ei ole kovin sporttinen olo ;)

Nimi todellakin on enne!

Kotisilta myi asunnon ekasta näytöstä, mutta ostaja ei halunnut autotallia. Vaan ei hätää - niin se Kotisilta myi tallinkin pois kuleksimasta alle viikossa siitä, kun tallin myynti-ilmoitus saatiin eetteriin. Kotisilta on siis meidän välittäjän sukunimi. Väitti tiukasti, että nimi oli jo ennen uraa ;)
Toinenkin iloinen asia oli tänään. Päästiin käymään uudessa kämpässä kivitason mittaajien kanssa. Hommataan sinne Starlight black kvartsitaso keittiöön, kun siippa on siitä jo pitkään haaveillut. Miesten mittaillessa mä ehdin hämmästellä kämppää uudelleen ja huomata taas, että sehän on tosi kiva! Tällä hetkellä olen aika innoissani muutosta, enkä pelkästään angstaile sitä työmäärää :)
Muuttostressi näkyy selvästi mun Omegawave tuloksissa. Ennen mitään näitä hässäköitä mun stressi oli 7-portaisella asteikolla aina vain 1-2. Nyt se on ollut 4 jo useassa mittauksessa, jotka olen tehnyt aamulla, enkä suinkaan illalla heti suhaamisen jälkeen. Siinä on tämmöset nätit mittarit, joista näkee myös graafisesti, onko arvot vihreellä vai punaisella vai keltaisella, kuten mun stressi tässä:

Piru olkapään periköön!

Huonoja uutisia: Olkapää ei antanut mun punnertaa tänään. Viikko sitten se vielä antoi ja kevennettyjä leuanvetojakin sain tehdä viime viikolla, mutta nyt se oli heti ekasta toistosta lähtien, että EI KÄY! Ei siihen kovin paljon onneksi sattunut. Hyvin olisin sen kivun kestänyt ja voinut tehdä, jos henki olis siitä riippunut, mutta ajattelin näin rauhan aikana olla fiksu ja antaa olla ;)
Kun on kolme viikkoa nuhassa niin siinä ehtii hyvin unohtaa kaikki muut krempat. Arkipuuhissa olkapää tuntui täysin normaalilta ja jotenkin uskalsin toivoa, että se olis normaali jo salillakin. Onhan se toki parempi. Tänäänkin pystyin pyörittelemään jumppakeppiä, mikä ei ennen nuhaa olis vielä onnistunut. Myöskään vatsarutistuksen ala-asennossa ei enää tunnu mitään, siis siinä kädet pään takana, olkapäät sivuilla. Eli kyllä se paranee, mutta hi-taas-ti. Mistä sais ostaa pari kiloa kärsivällisyyttä?

Koska treenasin sillipurkissa, tuli tehtyä tämmöset liikkeet tämmösessä järjestyksessä:
soutulaite 10min
askelkyykkykävely 4*30 / arnold pystypunnerrus 5kg 4*15
viparit sivulle-eteen-taakse 4*30*3kg / vatsarutistus 4*15
hoover 4*45s
ojentajat köydellä 12,5 kg 4*15
vatsat pallolla 3*20
crossari 15min
olkapään kuntoutusliikeet taljassa

En tunnusta!

Perjantaipulla, pizzaperjantai, leffakarkit, siideriä ja sipsejä - mut eihän ne lihota, kun kaiken tunnustaa blogissa? :D
Se on jännä ilmiö, että useimmat laihduttajat ja elämäntapamuuttajat tunnustaa syntinsä blogissaan ja niitä tunnustuksia saa lukea aika usein. Ihan kuin syntien tunnustaminen parantais tilannetta. Täten haluan tehdä tiettäväksi, että mä kyllä syön vaikka mitä, vaikken yleensä tunnusta mitään!

Perjantaina siis käytiin leffassa ja eilen suhattiin kaupoilla kunnes pääsin kaverin luo kylään, pakoon muutto-remontti-orjapiiskuria. Mä tahtoisin olla enemmän innoissani tästä muutosta, mutta tuntuu siltä, että heti jos vähänkin ilmaisen innostusta niin tolla yhellä hullulla alkaa mopo keulimaan ja se keksii vaikka mitä juttuja, joista on kauheesti vaivaa ja ne vie hulluna rahaa. Laiska kissa tahtois päästä helpolla ja halvalla. Paljon enemmän kuin materiasta mä saisin tyydytystä siitä, jos keksittäis näpäriä keinoja säästää aikaa ja vaivaa ja rahaa ja tilaa ja kaikkea! Mut en mä toisaalta halua olla ilonpilaaja, kun toinen on niin suloisesti tohkeissaan...

Tänään taas viikonlopuille tyypilliseen tapaan aamupalan ja lounaan väli venyi liian pitkäksi ja sitten Ikean syöttölässä piti kiukulla mättää sellasta kyytiä, ettei ehtinyt edes maistaa. Tai ehkä se oli hyvä, sillä ei se wieninleike paljon miltään maistunut. Ikean ruoka on halpaa, muttei silti hintansa väärti. Atmosfääri on ahdistava ja kiireinen ja rohkaisee ahmimaan entistä nopeammin. Lopputulos oli tänään se, ettei ruoka edes vienyt nälkää. Mahaan tuli ikävä möykky täytettä, mutta mikään muu ruokailuun liittyvä tarve ei tyydyttynyt ja jäljelle jäi sellanen kalvava näläntunne :(

Kahden liikunnattoman päivän jälkeen oli onneks pakko päästä liikkeelle niin en sit jatkanut kotona syömistä vaan lepuutin hetken, siivosin ja läksin juoksumatolle. Olin ajatellut ottaa iisisti tän ekan kerran tauon jälkeen ja kun vielä olin ihan suhailun uuvuttama niin ei ollut vaikeuksia pysyä päätöksessä. Tein silleen, että menin vuoron perään yhden biisin kävelyä tasaisella, kävelyä ylämäkeen ja hölkkää tasaisella. Näitä kierroksia ehdin tehdä viisi tasan tunnissa ja päälle 5 minsaa kävelyä. Keskisyke 142 vaikuttaa ihan uskottavalta ja rannelaite näytti koko ajan fiksuja arvoja, mutta juoksumaton näytöllä oli välillä epäilyttäviä lukemia. Ärsyttävää tän sykemittarin huono toiminta, kun se ei kuitenkaan ole kunnolla rikki, että viittis ostaa uuttakaan!

Hikoilusta tuli hyvä fiilis, maha tuntui pieneltä ja näytin mielestäni hyvältä peilissä :)

Hanska- ja remmianalyysiä

Piti tehdä raastava päätös: Kuinka paljon mavea uskaltaa tehdä, ettei ole täysin liikuntakyvytön seuraavat pari päivää? Kun sunnuntaista oli ojentajat ja vähän rintalihaksetkin kipeenä vielä keskiviikkona, vaikka tein vain kevyitä naisten punnerruksia (4*12) ja ojentajataljaa myöskin kevyesti (4*15*12,5kg). Kipeenä ollut oikea olkapää muuten otti punnerrukset aika hyvin vastaan - kyllä siinä vähän tuntui erilaiselta kuin täysin terveessä olkapäässä, muttei varsinaiseti tehnyt kipeetä...

Päädyin tekemään sitä mavea 3*12*50 kg. Pystynen liikkumaan omin avuin ;) Yläselkä sen sijaan voi olla huonommassa jamassa, sillä se ehti ottaa paaaljon hittiä mave-paikan vapautumista odotellessa. Täytynee vaihtaa tää mave-päivä viikonlopulle, kun silloin on salilla paremmin tilaa ja tehdä askelkyykky-punnerrus-päivä arkena, kun siinä ei tarvii niin paljon laitteita.

Huomasin tänään, että joululahjaksi saadut uudet Harbinger Womens pro glove hanskat on aika oudon lyhyet, siis sormet on vähän liian lyhyet ja ranteesta jää vähän lyhyeksi. L-koossa kämmen on mulle tasan sopiva ja sormet ehkä vähän liian leveät. Hanskat siis olis sopivat jollekin todella lyhytsormiselle ja pieni- mutta pulleakätiselle. Mulla ei ole yhtään pulleat kädet vaan kokonaisuudessaan isot kourat ja pitkät sormetkin. Vaikee kuvitella, että kellään pro hanskojen käyttäjällä olis kovin pulleat kädet ;)
Hanskojen liian lyhyet sormet haittaa siinä, että hanskan raja voi painaa sormia ja hanskaa ei olekaan koko matkalla sormen ja tangon välissä. Tätä voi tapahtua aika monessakin liikkeessä. Ranteen lyhyys puolestaan ei haittaa muuten kuin remmejä käyttäessä. Vanhoilla hanskoilla remmi meni osittain hanskan päälle ja se pehmensi kivasti, eikä remmin reuna painautunut ihoon. Nää uudet hanskat ei ylety suojaamaan ihon ja remmin väliin oikein mistään kohtaa. Samassa lahjapaketissa oli myös uudet remmit, joissa on pehmuste ranteen ympärille tulevassa kohdassa. Ainakaan tällä ekalla kokeilulla en huomannut pehmusteesta olevan mitään hyötyä. Se ei ollut siinä kohdassa, missä remmin reuna painautui ihoon, kun hanskaa ei ollutkaan välissä. Remmeissä oli sellanen yllättävä hyvä puoli, että ne on vähän lyhyemmät kuin mun vanhat nahkaremmit, joten ne saa kokonaan tangon ympärille ja käden sisään, eikä jää häntää roikkumaan ja osumaan reisiin ja häiritsemään suoritusta.

Väsynyt ja onnellinen

Ei tämmönen laiskanpulskea kissa kestä näin paljon jännitystä ja tohinaa elämässä - unethan siinä kärsii! Ehkä jo ens yönä nukun taas kuin kissanpentu, sillä asuntokaupat on nyt sovittu! Toissapäiväisen näytön tiimoilta tuli eilen tarjous ja me laitettiin heti vastatarjous, joka hyväksyttiin tänään. En vois olla tyytyväisempi, kun saatiin se hinta, jota pidin realistisena ja kämppä meni tosi pienellä vaivalla :) Toki tämmösessä tilanteessa helposti pohtii, myikö liian halvalla, mutta mä uskon hinnan olleen kohillaan ja meillä vaan käyneen pienoinen munkki, kun markkinoilla oli kypsä ostaja, joka haki asuntoa juuri tältä alueelta ja lainakin oli jo haettuna. Sattumalta mulle tuli just tänään meili mun Oikotien vahdista, (jota en ole vielä muistanut lopettaa) että yhden kämpän hintaa oli laskettu. Muutamia vastaavia meilejä saaneena voin sanoa, etten missään nimessä tahtoisi olla siinä tilanteessa, että uusi on jo ostettu, mutta vanha ei mene kaupaksi ja hintaa joudutaan laskemaan. Se on nimittäin potentiaalisille ostajille vähän sellanen viesti, että tällä kämpällä ei ole kysyntää ja/tai hinta on liian kova eli siitä ei kannata tarjota kovinkaan paljon. Siihen kierteeseen jos joutuu niin pian saa myydä paljon halvemmalla kuin jos alunperinkin pyytää järkevää hintaa.

Mun oli tietty sen verran pakko urkkia, että tsekkasin ostajan Facebookissa ja LinkedInissä. Olishan se pitänyt arvata, että IT-mies tän kämpän ostaa, kun näkee täällä asuvan lajitovereita. Kuvassa näkyvien isojen kaiuttimien, telkkarin, vahvistimen, digitaalisen valokuvakehyksen ja kahden pöytäkoneen näytön lisäksi täällä oli näkyvillä kaksi läppäriä, tabletti, 3D printteri, lentokone ja pari helikopteria. Nörttiys on ehkä pinttynyt nurkkiin niin vahvasti, ettei täällä voisi humanisti asuakaan ;)

Ainiin, treeniblogi! Kävin työpaikan salilla polkemassa spinningpyörää: 1h, avg 150. Tuntui tosi kevyeltä, enkä voi käsittää noita korkeita sykkeitä. Kaippa se on taas sen taudin vaikutus, kun lihakset on hyvin palautuneet pitkässä levossa, mutta sydämellä kestää aikansa päästä takas täyteen iskuun?

Tiedotus kusee aina

Vitsi, miten ärsyttävää, että mä käytin paljon kapasiteettia sen pohtimiseen, jatkanko kuntonyrkkeilyä tänä vuonna, kun on se muuttokin tulossa mun vapaa-aikaa rohmuamaan ja nyt vasta tänään Ringside gym tiedottaa muuttavansa uusiin tiloihin, jotka onkin sen verran kauempana, etten missään tapauksessa lähtis sinne asti! Miksei ne voineet tiedottaa asiasta aikaisemmin niin olisin säästynyt pitkältä ja vaikealta pähkäilyltä?
Onneks sentään pähkäilyn tulos oli, etten mä nyt oikein ehdi käydä siellä, koska vähänkö ottais päähän, jos olisin päättänyt jatkaa ja nyt sit tuli tämmönen muutos. Treenitkin alkaa vasta 21.1. ja jos mä olisin päättänyt jatkaa niin olisin jo ollut ihan hajalla, kun treenit ei ole vielä alkaneet, eikä ole ollut mitään tietoakaan alkamisajasta. Melkosen myöhäistä tiedottamista siis näin asiakkaan kannalta. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei haluta tiedottaa ennen kuin uusi vuokrasopimus on varma yms.
Sama homma on oikeestaan kaikessa tiedottamisessa. Tieto tuntuu aina tulevan liian myöhään ja ihan yllätyksenä vastaanottajille, jos tiedottava taho ei laita liikkeelle epävarmoja juoruja vaan kertoo vasta varmoista asioista. Miksei ole mitään parempaa tapaa?
Onneksi myöskään en ostanut mitään uusia välineitä kuntonyrkkeilyä varten. Rannesiteet lähinnä oli harkinnassa, mutta turhaa tavaraa nekin nyt olis. En mä varmasti ensi syksynäkään lähde seutulipulla Pitäjänmäkeen matkustamaan, vaikka alunperin olin ajatellut, että pääseehän sinne sitten uudestaan mukaan treeneihin, kun muuttourakka on hoidettu ja kesän golfit taas pelattu. Muttei sit. Pitäkää nyrkkeilynne.
Tulipas melkonen tilitys :D Pahoittelen!

Vihdoinkin treenipostaus!

Asuntonäytön* aikana mä kävin salilla ja siippa sulkiksessa - urheiluleskeys loppui tältä erää :)
Aloittelin ihan vaan tosi kevyesti ja tunnustelin fiiliksiä kolmen viikon tauon jälkeen. Lihakset oli sitä mieltä, että tauko teki vaan hyvää ja ne olis jaksaneet vaikka mitä! Sydän ja keuhkot sen sijaan ruikutti jopa vatsalihasten olevan liian rankkaa. Ilmeisesti aerobinen kunto laskee ihan merkittävästi jo kolmessa viikossa, mutta voima ei. Tai sitten se on nuha, joka laskee aerobista kuntoa heti, muttei niinkään voimaa. Oli miten oli niin pitkiä taukoja tuli kevyiden sarjojen väliin. Onneks täällä tosiaan oli se näyttö, joten mun oli tarpeenkin tappaa runsaasti aikaa salilla, enkä alkanut hötkyillä ;)

Mä en tietenkään ole venytellytkään kolmeen viikkoon, kun en ole treenannutkaan ja sen kyllä huomas - kaikki paikat aivan jäykkänä! Yllättävän paljon liikkuvuus vähenee ilman venyttelyä, vaikkei lihaksia ole edes vetänyt jumiin treenillä. En uskalla edes ajatella, mitä mulle kävis, jos treenaisin normaalisti ja jättäisin venyttelyt pois!

Juuri kun eilen pääsin sanomasta, että tahtoisin treenata silleen, että siitä olis hyötyä oikeessa elämässä niin salille oli ilmestynyt Fustra PT koppi ja mainokset, että tammikuun ajan voi saada ilmaisen näytetunnin. Pitää varmaan pistää tilaus vetämään!

* Välittäjän jättämän lapun mukaan näytössä oli käynyt 9 porukkaa. Eiks se ole aika hyvin? Mä kun stressasin, tuleeko tänne ketään, kun myynti-ilmoitus meni online vasta perjantaina iltapäivällä.

Loppiainen, aka Tuomiopäivä

Joulu + kolmen viikon sairastelu = - 0,5 kg ???
Joulukuun alussa mun paino pyöri välillä 85,5 - 86,2kg. Perjantaina salapunnituksessa vaaka näytti 85,7kg ja äsken 85,0kg. Taitaa satunnaisvaihtelu leikitellä mun kanssa ;) Mut silti! Miten on mahdollista, etten mä ole lihonut näillä suklaamäärillä? Onko Raivaus oikeasti polttanut niin paljon calleja? Vai vienyt niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt syödä liikaa? Vaikuttaako runsas liikunta mun ruokahaluun niin voimakkaasti, että ylikompensoin kovan kulutuksen syömällä liikaa (normaalisti siis, mutten nyt kipeenä)?

Kertailin vuodentakaisia blogautuksia ja tammikuussa hyvin pian joulun jälkeen painoin 85kg. Samoin myös helmikuun lopussa kahden viikon Orlandon loman jälkeen. Lomalla tuli siis hilluttua niin paljon, etten lihonut yhtään! Sen sijaan jossain maalis- ja marraskuun välissä olen onnistunut lihomaan noin kilon. Mun tavoitteena on kuitenkin koko ajan ollut kääntää tää mulle ominainen kilo vuodessa lihominen laihtumiseksi - vaikka vain sen kilon vuodessa, mutta laihtumiseksi kuitenkin. Miksei se onnistu? Miksi lihon tervehenkistä arkea eläessäni, mutten lomalla possutellessani?

Leimi Lauantai

Pyh, miten tylsä päivä ollut. Asunnonvaihtoshown parissa tietenkin. Ei jaksais enää kiinnostaa! Suklaa sen sijaan jaksoi taas kiinnostaa. Johan mä pari päivää olinkin ilman (koska oli niin kiire, etten ehtinyt pahemmin ajatella syömistä ;)
Alan huomata selvän patternin näissä työntäyteisissä vapaapäivissä: Aamupalan ja lounaan väli venyy aivan liian pitkäksi, kun on niin paljon puuhaa, ettei nälkää edes huomaa. Kun lopulta syödään lounasta, se ei enää riitäkään viemään nälkää pois kovin pitkäksi aikaa. Jo pari tuntia ruuan jälkeen on uudelleen nälkä, jota ei tunnista näläksi, kun on just äsken syönyt. Niinpä sitten tulee syötyä suklaata "jälkiruuaksi" ;)
Toi kuvio ei toistunut ollenkaan niinä kahtena päivänä, kun olin taas töissä. Siellä tulee syötyä lounas ajoissa ja fiksua välipalaa iltapäivällä, koska niin on vaan tottunut aina tekemään. Vapaapäivissä ei ole niin selvät ja toistuvat rutiinit, joten "onnettomuuksia" sattuu useammin.

Räpylä paranee huimaa kyytiä. Pystyn jo kävelemään normaalisti, mutta juoksemaan tai yhdellä jalalla hyppimään en lähtis. Siitä pitikin kertomani, että vasen pohje tuli vähän kipeeksi, kun hypin yhdellä jalalla jonkin verran torstaina, kun oikea oli kipeimmillään. Yhdellä jallalla hypppiminen on yllättävän hyvää treeniä. Sitä tehtiin syksyllä kuntonyrkkeilyssä pari kertaa ja sen kokemuksen voimalla uskalsinkin luottaa itseeni, että suoriudun kyllä työpisteeltä ulko-ovelle ja jälleen ovelta lekurin vastaanotolle omin avuin yhdellä kintulla. Pitää ehdottomasti treenata lisää, kunhan on taas molemmat jalat kunnossa. Muutenkin mun päässä on pyörinyt sellasia ajatuksia, että tahtoisin treenata sillä tavalla, että siitä olis mahdollisimman paljon hyötyä elämässä eteen tulevissa tilanteissa, sekä normaalissa arjessa että erityistilanteissa kuten muutossa tai loukkaantumisissa. Vaikee keksiä reaalimaailman tilanteita, joissa kovasta penkkituloksesta olis paljonkaan hyötyä ;)

Nomen est omen

Meidän kiinteistövälittäjän sukunimi on Kotisilta! :D
Tähän asti toiminta on ollut kiitettävää: Sopimukseen päästiin toissailtana kymmenen jälkeen ja nyt on jo myynti-ilmoitus verkossa. Laitan tähänkin pari kuvaa, kun kerrankin on hyviä kuvia siististä kodista ;)

Molemmat kuvat on otettu silleen, että kuvaaja seisoo eteisessä ja kuvaa parveketta kohti. Oranssi seinä on siis toi irrallinen saarake tossa keskellä, keittiön ja olohuoneen välissä. Molemmissa kuvissa näkyy (ainakin osittain) sama jalkalamppu, joka on tässä mun ihanan nojatuolin vieressä. Kirjoitan blogia aina tossa nojatuolissa, joka on sijoiteettu strategisesti niin, että näen yhtä aikaa sekä keittiön että olohuoneen ja telkkarin :)

Ainiin, treeniblogi! Kinttu on jo paljon parempi, mutten sentään lähtenyt poikien kanssa salille - eli salileskenä jälleen :(
Tää vuosi ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, mutta vielä tästä noustaan! Ärrinmurrin!

Monopodi

Voi punapersepaviaanin pallit, nyt ei naurata! Mun piti mennä salille tänään... Aamulla kävin vähän tavallistakin hitaammalla (kerron kohta miksi) ja jalkaterä jäi auton oven väliin, kun se heilahti omalla painollaan kiinni liian nopeasti. Päivän mittaan jalkapöytä kipeytyi ja turposi niin, että lopulta itku kurkussa pompin yhdellä jalalla röntgeniin. Ei murtumaa ja se särkylääkekin alkoi lopulta vaikuttaa, joten nyt olo on jo parempi. (Aluks en halunnut ottaa lääkettä, etten vahingossa kävele liian reteesti ja mahdollisesti pahenna jalan tilannetta, mutta sitten se kipeytyi tosi nopeesti tosi paljon lisää ja sit olikin jo vähän myöhäistä, kun lopulta otin lääkkeen.) Onneks siippa pystyi hakemaan mut töistä ja taluttamaan lekuriin. Ja toi vielä sydämen muotoisen Arnoldin donitsin mulle odotushuoneeseen lohdutukseksi <3 Tädit vähän hymyili :)

Joku vois sanoa, että urheilija ei tervettä päivää näe, mutta tässä mun kremppaputkessa ainoastaan olkapäävaiva on ollut urheilusta johtuvaa. Pitkittynyt flunssa ja turvonnut kinttu ovat kiitosta asunnonvaihtoshowsta. Eilen nimittäin lähdin töistä jo klo 15:25 suuntana maalikauppa, joka olikin kiinni, joten vaihdettiin pariin keittiökauppaan. Sieltä sit kiireestii kotiin seiskaksi tapaamaan välittäjää, joka lähti vasta klo 22:40! Eli yhdentoista jälkeen illalla sain ruokaa seuraavan kerran kolmelta syödyn välipalan jälkeen. Eikä ollut edes paha nälkä. Eipä se antilooppikaan tunne nälkää, kun pinkoo leijonalta pakoon. Pikku stressi pitää nälän loitolla ;) kuten myös unen ja ehkä ne lyhyet unet sitten johti pieneen ropellukseen aamulla: Alkupalaksi potkaisin itseäni toisen jalan kantapäähän niin, että isovarpaan kynsi lohkesi kipeästi. Sormikkaan peukalo jäi kiinni auton oven kahvaan niin, että sisään kiipeäminen meni jotenkin pieleen ja sain sen oven jalkani päälle. Sattuihan se, muttei nyt niin kamalasti, enkä vielä lounasaikaan huomannut mitään poikkeavaa. Vasta iltapäivällä kipeys ja turvotus alkoi ihan yhtäkkiä. Nyt olen istunut pitkään tässä ihanassa nojatuolissa jalat ylhäällä ja pystyn jo heiluttelemaan varpaita ihan kivutta eli paraneminen saattaa olla yhtä nopeaa kuin kipeytyminenkin. Jälkiviisaana helppo sanoa, ettei se selvästikään ole murtunut, mutta just sillon kipeimmillään olisin uskonut vaikka mitä. Mulla ei koskaan ole ollut luunmurtumaa, joten en edes tiedä, miten paljon se sattuu. Oli tää kuitenkin todella paljon kipeempi kuin mikään rasitusvamma tai "marssimurtuma" mitä mulla on koskaan ollut...

Taas se alkaa

Arki. Mikä se on? Voiko sen syödä?
Kaikkien kunnon kansalaisten tavoin minäkin palaan tänään ruotuun, lopetan suklaan syönnin ja alan taas urheilla. Paitsi että pitää lähteä töistä aikasin johonkin säälimaalikauppaan, joka menee kiinni jo kuudelta ja seiskalta tulee se välittäjä käymään. Eli asunnonvaihtosirkus se vaan jatkaa kulkuaan, vaikka mä oon jo korviani myöten täynnä koko touhua. Haluan lomaa tästä showsta! Saattaa kaikki suklaan syömättömyyteen varattu itsekuri kulua siihen, että koitan olla kiukuttelematta (ainakaan kovin lapsellisesti tai kamalan paljon ;)

[oivaltava otsikko tähän]

Arvatkaas mikä täällä on tilanne?
No siippa on tietenkin pelaamassa sulkista ja mua yskittää edelleen. Tosin kyllä mä äsken jumppasin wc-kylpyhuoneen lattian juuriharjalla sekä muutenkin siellä paikat kiiltäviksi. Huomenna tulee välittäjä katsomaan tätä lukaalia!

Tän Hullun Raivauksen jälkeen on kyllä pakko tehdä sellanen uudenvuodenlupaus, että tänä vuonna en hanki turhaa tavaraa, enkä säästä mitään varmuuden vuoksi, jos sitä joskus sattuis tarvitsemaan. Ei sitä koskaan tarvitse ja jos tarvitseekin niin on jo unohtanut koko jutun olemassaolon tai vähintäänkin sen, mihin sen säilöi! Mitenköhän saisin siipan mukaan tähän hyvään suunnitelmaan? Sillä on paljon vahvemmat hamsterivaistot kuin mulla... Tavaran hankkimisen sijaan voitais panostaa jo olemassa olevan omaisuuden ylläpitoon eli suoraan sanottuna pitää koti siistinä. Uusi kämppä tuonee kivasti motivaatiota tähän. Sinne olis sit kiva kutsua vieraitakin ja aktivoida vähän tuota live-seuraelämää ;)

Vaikka tää on treeniblogi niin sillä saralla mulla ei nyt tunnu olevan mitään uusia lupauksia tai tavoitteita tälle vuodelle. 2012 oli ihan hyvä vuosi, enkä tavoittele tälle vuodelle sen enempää. Muuttoprojekti kuitenkin täyttää mun elämän seuraavat 3 kuukautta, eikä sen kauemmas oikein osaa suunnitella. Vaikka porukka kuinka väittää asettavansa tavoitteita koko vuodelle niin totuus on kuitenkin se, että muutamassa kuukaudessa ihmisen kiinnostuksen kohteet ja prioriteetit ehtii jo vaihtua, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Ei se ole itsessään paha asia, jos uudenvuodenlupaukset unohtuu jo maaliskuussa.

Yksi hauska havainto vielä: Pyykkiä tulee tosi vähän, jos kumpikaan ei treenaa. Näköjään noin puolet meidän pyykeistä on treenivaatteita. Ilokseni voin myös todeta mun vähittäisen vaatekaappi-inventaarion tuottaneen tulosta: Kaikki mun treenivaatteet mahtuu nyt niille varatulle hyllylle ihan siististi. Viimeksi kun olin kipeenä, se hylly pursui ja tursui joka suuntaan. Normaalistihan kaikki treenivaatteet ei koskaan ole yhtä aikaa puhtaana siellä hyllyssä :)


Onnellista uutta vuotta kaikille!