Sivut

perjantai 24. tammikuuta 2014

Hyvä päivä

Mulla alkoi tänään talviloma. Illalla lähdetään Phuketiin, mutta sitä odotellessa kävin salilla eläkeläisten vuorolla. Kerrankin oli tilaa treenata ja yksi setä tuli juttelemaankin: "Sulla on hyvä penkki. Ei ollenkaan sellasta räpiköimistä ku naisilla yleensä (ai, kiitti) mutta liian pienet painot. Vai onko sulla ohjelmassa tollanen kevyempi päivä?" :)
Vaikkei mulla enää olekaan lihakset kipeenä voimatreeneistä niin ei ne vielä täysin palautuneetkaan ole. Se on vaan niin paljon rankempi suoritus kuin tavallinen salitreeni - isojen painojen vuoksi sekä siksi, että liikkeet on erilaisia kuin mihin kroppa on tottunut. Sitä edeltävällä viikolla kannattaa ottaa iisisti, että on voimavarastot täynnä ja sitä seuraavalla viikolla on pakko ottaa iisisti, koska ei jaksa muutakaan. Siksi siellä ei voi käydä kovin usein, kun se sotkee normitreenit melkein kahdeksi viikoksi. Sitä edeltävällä viikolla mä tein yhden aerobisen jumppailun ja tällä viikolla olen käynyt juoksemassa ja kahvakuulailemassa, mutta kevyemmin kuin yleensä. Toisaalta vaihtelu on hyväksi kehitykselle, että ehkä mä tästä vaan voimistun :)
Seuraavaksi onkin vuorossa golftreeniä. Kerron sit parin viikon päästä, miten siinä kävi ;)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vähän punottaa...

Työkaverit oli vähän sitä mieltä, että mulla on poksahtanut suoni painoja nostellessa. Ei me kyllä vielä eilen miekkosen kanssa mitään huomattu... Tänä aamuna vasta katsoin peiliin, kun piti kammata naama työkuntoon ja sieltä katsoi takaisin tämmönen:



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Hyvää kipua

Kuka on hakannut mut? Kaikki yläkropan lihakset on muussina plus kädessä on ruhje:


Syyllinen on selvillä. Tukissa on kahvat tuolla noitten reikien sisällä ja mun tassu on osunut reunaan. Kyllä mä jo tehdessäni tunsin osuman, muttei se oikeestaan edes sattunut. Melko herkästi tulee ruhjeita ihmiseen.



Nyt tajusin hakea tietoa vanhoista blogiteksteistä ja sain selville, että vanha merimieskävelyenkka oli 185kg. Tekstini perusteella muistelisin, että se liikkui tosi lyhyen matkaa. Eilen saattoi 205kg liikkua vähän pidempään, koska mä yritin enemmän loppuun saakka, enkä luovuttanut ekasta vaikeudesta :)

Strong is the new skinny - merimieskävely 205kg

Vanhoista blogautuksista löytyi myös tieto, että ekalla voimailukerralla mulla väsyi ekana kintut ja ne myös tuli kipeiksi, kun taas yläkroppa olis ollut valmis treenamaan seuraavanakin päivänä! Sillon mulla oli pohjalla kovempaa yläkropan treeniä kuin nyt, muttei juuri lainkaan kyykkäämistä. Nyt olen kyykännyt, mutta yläkroppa on kipeän olkapään takia päässyt vähemmällä. Siksipä nyt yläkroppa on kipeä ja alakroppa ihan kunnossa. Voisin jopa olla tyytyväinen siihen, että olen selvästikin osannut treenata alakroppaa tasapainoisesti ja monipuolisesti :)

Pakko vielä laittaa tääkin, kun on niin hieno kuva siitä samasta Apollon akselista, joka oli eilen videolla:

lauantai 18. tammikuuta 2014

Herkät datailijan näpit karaistuu

Mä olen ilonen ku viiden pennin hevonen :) voimailutreeneissä oli loistokivaa!
Ekana tehtiin tukinnostoa ja mä uskalsin ja jaksoin tehdä enemmän kuin ekalla kerralla. En tosin muista tarkalleen, paljon silloin nousi, mutta se oli varmasti alle 50 kg ja nyt nousi 55 kg :)
Kokeiltiin nopsaan toistakin samantapaista lajia, apollon akselia, mutta siinä ei testailtu maksimipainoja vaan vähän vain kokeiltiin. Tässä poseeraussuoritus siitä:

video

Merimieskävelystä muistan varmaksi, että jäin viimeksi alle 200 kiloon ja nyt otin tavoitteeksi päästä siihen. Vaan sehän peijooni olikin hirmu raskasta ja vaikeeta ja mä hyydyin jo ihan muutaman kierroksen jälkeen. En olis saanut yhtään isompaa kuormaa enää liikkeelle, mutta sitten sainkin kuulla, että häkkyrän kokonaispaino oli jo 205kg! Menin vissiin hämyyn, kun viimeksi naisten kanssa treenatessa alkupaino oli pienempi ja korotukset pienempiä, mutta nyt miesten kanssa noustiin tonne 205 kiloon tosi nopsaan. Onneks en tiennyt painoja niin ei mennyt pupu pöksyyn ;)

Seuraava laji oli farmarikävely ja siihenkin laitettiin isommat painot kuin viimeksi. Kummassakin kädessä oli 65 kiloa eli yhteensä 130 kiloa - vähän enemmän kuin mun normi kauppakassit. Yllättävän hyvin sujui ja ekana antoi periksi nakkien nahka - sormiin alkoi vaan sattua niin paljon, että oli pakko tiputtaa painot. Hetken aikaa suorituksen jälkeen sormet oli jumissa koukussa, enkä saanut niitä suoristettua ilman toisen käden apua. Nakeilla on varaa karaistua, koska vielä nyt illallakin niitä polttelee lämpimällä vedellä pestessä.

Loppuun otettiin vielä lastausta 55 kiloisella säkillä. Säkki piti nostaa lattialta syliin, kantaa noin viiden metrin matka ja tipuuttaa lattialle kymmenen kertaa putkeen niin nopeasti kuin mahdollista. Mulla meni aikaa 1min 40s ja siinä oli useammassa välissä huohotustaukoja. Yllättävän paljon aerobista kuntoa vaati tuo touhu - lenkkeily on tärkeää voimailijallekin!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Pakollinen talvinillityspostaus

Tasan viikko vesihiihtolomaan ja avoissa kytee ajatus: Apua, jos mitkään sortsit ei mahdukaan päälle! Eihän niitä tähän aikaan vuodesta edes saa mistään! Iltapalaksi siis jotain kevyempää:


Mä oon niin onnellinen, että pääsen pois täältä pakkasesta! Plus viis on erittäin hieno ja aivan aliarvostettu talvikeli Suomessa. Pakkasessa on tasan yksi hyvä puoli (lumen tuoma valoisuus) ja miljoona huonoa puolta: palelu ulkona ja sisällä, hikoilu sisällä ja ulkona, armoton pukeminen ja riisuminen joka välissä, ihon ja limakalvojen kuivuminen, sähköiset hiukset, sähköiskut, liukkaus, lumikinokset kulkureiteillä, auton skrapaaminen, lisääntynyt bensan kulutus, pahemmat ruuhkat ja mainitsinko jo palelun ja liukkauden?

Mä en pahemmin välitä saunomisesta, mutta nyt kun meidän sisälämpötila on tippunut alle 23 asteen, mä olinkin meillä se, joka halusi lämmittää saunan. Suurimman osan vuodesta meillä on sisällä 25 astetta. Yllättäen tää kämppä pysyi noin viileenä lähes koko kesän ja talvellakin lämpö pysyy tossa niin kauan, kun ulkona on nollakelit. Siksi kaikki mun kotivaatteet on tohon lämpöön sopivat. 2-3 astetta vähemmän vaatii ihan erilaiset varusteet, kun ei paljon liikuskele. Mun kylpytakki ei olekaan riittävän lämmin, paljaat sääret on ihan jäässä ja jalkaan pitää släbäreiden sijasta vetää sukat! Mun peittokin on nyt vähän liian kylmä ja nukuin pari yötä tosi huonosti ennen kuin tajusin lisätä fleecehuovan päälle. 

Mä olisin jo valmis kevään ja kesän tuloon! Suomen talvi on ihan liian pitkä ja kamala. On aika kallista ja epäekologista, kun on pakko joka talvi matkustaa etelään lämmittelemään, että selviää kevääseen saakka ;)

torstai 16. tammikuuta 2014

Sosesota

Bonne mangosose vastaan Piltti mangoa




Bonnen sose näyttää speksien mukaan aika paljon laadukkaammalta: 100% mangoa vs. Piltin 38% 
Ei jotenkin osu mun käsitykseen lastenruuista - mä luulin, että ne on tarkkaan säänneltyjä ja aitoa tavaraa, eikä enimmäkseen täytehuttua. Bonnen kilohinta on kovempi, mutta per käytetty mangokilo Bonne onkin halvempaa kuin Piltti. Muistaakseni Bonne oli reilut 5 euroa kilo ja Piltti reilut 3 euroa kilo.
Vihdoinkin olen saanut aikaiseksi ostaa tuota Bonnea ja tänään maistoin sitä ekaa kertaa. Vitsit oli hyvää! Paljon enemmän mangon makua kuin Piltissä, minkä ei pitäis olla yllätys noilla spekseillä ;)
Piltti on varsin tönköksi sakeutettu, kun taas Bonne on aika juoksevaa, kuin kiisseliä. Se saattais olla liian löysää johonkin leivontahommiin - en ole varma, kun en paljon leivo. Mutta rahkan kanssa Bonnen koostumus on mun mielestä parempi kuin Piltin.
Muita eroja: Bonne on pahvitetrassa, Piltti lasipurkissa. Bonnen pakkauskoko on 500g, Piltin 125g. 
Bonne säilyy avaamattomana huoneenlämmössä vuoden ja avattuna jääkaapissa noin viikon. Piltistä en muistanut tsekata, mutta sekin säilyy pitkään avaamattomana. 

Maun vuoksi Bonne on ehdoton sosesodan voittaja!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Raskaita tapahtumia odotellessa

Ilmeisesti mä sit olin riittävän terve treenaamaan, koska sunnuntaisesta salista ei tullut mitään seuraamuksia. Edelleen kuitenkin nokka haluaa iltanasoliininsa - kuinkas nopeasti siihen muodostuu riippuvuus?
Tänään kävin salilla vain hinkkaamassa aerobisia laitteita ja tein vähän vatsoja. Nyt pitää pysyä terveenä ja jumittomana, koska lauantaina ollaan menossa Hämeenlinnaan Heavy Eventsille treenailemaan voimamieslajeja! Mä oon käynyt kokeilemassa touhua kahdesti aiemmin, mutta pojat lähtee nyt ekaa kertaa (siis oma siippa ja sen salikaveri). Mä oon niin tohkeissani! :)

Tämmöstä siellä viime kerralla puuhasteltiin. Toivottavasti ens kerrallakin!


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Terveeksi tulkittavissa

Mulle iski maanantaina pikku nuha. Nokka ja silmä vuosivat aika paljon tiistaina, mutta keskiviikkona ja torstaina jo selvästi vähemmän. Perjantaina olin jo lähes terve ja eilen mielestäni jo täysin terve. Paitsi että iltaisin nokka on niin tukossa, ettei sillä voi hengittää eli ei voi nukkua imppaamatta ensin Nasolinia. Musta tuntuu siltä, ettei siellä edes ole räkää vaan limakalvot on vaan tuhottoman turvoksissa. Olenko siis sittenkään terve? Vai onko tää ollenkaan nuhaa vai vaan limakalvojen pahoinvointia talven takia? Mulla on aina nokka vuotanut herkästi ulkona kylmässä ja viimeistään helmikuussa alkaa aina kuivuudesta johtuvat verenvuodot. Ahterista on Suomen talvi!

Eilinen uudenvuodenlupaus koskee toki myös nuhaisena treenaamista ja mietin pitkään, menenkö tänään salille. Lopulta päätin mennä, kun olo on ollut niin terve jo pari päivää. Kaikki sujui hyvin, eikä mikään edes tuntunut silleen raskaammalta kuten yleensä kipeenä olon jälkeen ekassa treenissä tuntuu. Olkapääkin tuntui täysin normaalilta, kun tein penkkiä kevyesti 40 kilolla. Uskoni normaaliin ja kivuttomaan olkapäähän alkaa palautua :) Seuraavaksi on edessä tiukkaa pohdintaa, millä tavalla treenejä uskaltaa lähteä koventamaan turvallisesti.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupaus: Hyötyy ilman kipuu

Tänä vuonna en riko itteeni. Lopetan jos sattuu. Teen kevyemmin tai lepään, jos kroppa sitä tarvitsee.

"Ei kipuu, ei hyötyy" on valitettavan väärinymmärretty sanonta - joko vahingossa tai tahallaan.
Moni aloittelija varmaan kuvittelee, että liikunnan kuuluukin tehdä kipeetä. Ettei liikunta voi olla tehokasta, ellei se tunnu pahalta. Että kipua on vaan kestettävä. Että kaikki kipu johtuu vain huonosta kunnosta. Eihän se johda muuhun kuin rasitusvammoihin ja liikuntaharrastuksen loppumiseen!
Moni pidempään treenannut sinnittelee treenit läpi kivusta piittaamatta, koska ei vain voi jättää kesken tai pitää treenitaukoa. Jälleen seurauksena on rasitusvammoja ja paljon pidempää treenitaukoa tai jopa pakko lopettaa koko laji!

Ainut "kipu", jota pitää sietää, on maitohapon polttelu lihaksessa, jos sattuu harrastamaan sellaista lajia, jonka harjoituksissa mennään maitohapoille. Mä olen aika hyvin tässä 17 vuotisen saliharrastukseni aikana ehdollistunut tuntemaan maitohapon mukavana poltteena, eikä varsinaisesti kipuna. Mulle siis ei toimi ollenkaan toi "ei kipuu, ei hyötyy" ajatus. Nykyisin mä teen enimmäkseen niin lyhyttä sarjaa, ettei siinä edes mene maitohapoille vaan voimat loppuu, eikä painot enää nouse, vaikkei edes silleen varsinaisesti tunnu missään lihaksessa - kokonaisvaltaisesti vaan voimat loppuu.

Ystäväni Burger, Kotitekoinen Burger

torstai 9. tammikuuta 2014

Kolme ateriaa päivässä

Vähän hömelöä, kun tälleen nuhasena olis kerrankin hyvää aikaa kirjotella, mutta nyt ei ole sit niitä treenejä! 
Mä oon aika ylpeä siitä, miten vähän karkkia on uponnut parina viime päivänä, joten joudutte nyt lukemaan, mitä mä oon syönyt ;)

Tiistai
Lounas: spagettia, jauhelihakastiketta, salaattia
Välipala: 2 Realia, tuorejuustoa, kalkkunaleikettä, kananmuna
Iltaruoka: 4 Mahtipullaa, maissia, porkkanaa, Valion sitruunarahka

Keskiviikko
Lounas: kampelaa, perunaa, kastiketta, rataouillea, salaattia
Välipala: raejuusto, banaani, appelsiini, manteleita
Iltaruoka: savulohisalaatti, banaani ja Nutellaa

Torstai
Lounas: lasagnea, salaattia
Välipala: rahka, mango Piltti, manteleita
Iltaruoka: Kokkikartanon broileripastaa, raejuustoa, tomaattia, Pingviini kuningatartuutti

On melko harvinaista, että mä pärjään kolmella aterialla päivässä. Se onnistuu vain seuraavien olosuhteiden vallitessa:
Päivän aikataulu on sellanen, että saan syödä haluamiini aikoihin.
Syön niillä kolmella aterialla tarpeeksi, ettei tule nälkä välissä.
En urheile, enkä muutenkaan kuluta paljon energiaa.
Töissä ei ole tarjolla mitään, eikä muutenkaan kukaan houkuttele syömään mitään.
Itselle ei iske mikään mieliteko päälle.

Asiasta kylpyankkaan. Naskali joutui pesulle, kun se on nukkunut hikisen Katin kainalossa niin monta yötä, että se haisi jo aika sikamaiselle :D



tiistai 7. tammikuuta 2014

Menneillä mehustelua

Mun oikea silmä ja sierain käänsi eilen hanat auki, joten tänään ei taida olla asiaa punttisalille. Tietääkseni kun ei ole mahdollista lähettää pelkkää vasenta puolta kehosta treenailemaan. Onni onnettomuudessa, lomaan on vielä reilut kaksi viikkoa aikaa eli ehtinen sairastaa tän ajoissa pois alta. Jos hyvin käy, se menee alle kymmenessä päivässä ja pääsen voimanaistreeneihinkin suunnitellusti 18. päivä. Pitää vaan malttaa kiltisti pötkötellä ja lepuuttaa :)
Kun nyt on aikaa niin voin mehustella viime viikon treeneillä, joita en ehtinyt aiemmin tänne raportoida. Torstaina oli vuorossa leuanvetoa ja koska en löytänyt haluamaani apukumpparia, tein kokonaan ilman. En saanut kuin muutaman oikean leuan, vaikka fiilis oli tosi hyvä ja vahva. Sen jälkeen piti tyytyä menemään ylös pienellä hypyllä ja tulemaan hitaasti alas. Sekin on ihan hyvä tapa treenata leuanvetolihaksia, jos ei jaksa kunnollisia toistoja vielä vetää. Siihen päälle pistelin vielä kulmasoutua ja hauiskääntöjä sen verran isoilla käppäreillä, että meni vain 8 toiston sarjoja. Seuraavana päivänä tunsin tehneeni - mahtavaa!
Sitä seuraavana päivänä ei enää ollutkaan niin mahtavaa, että edelleen tunsin tehneeni, koska olis pitänyt pystyä tekemään taas ;) Lämmittelin eka soutulaitteessa 10 minsaa ja sit aloin pyöritellä jumppakeppiä, mutta se puuha loppui lyhyeen, kun mua alko pyörryttää ja piti ihan istua alas! Se meni ohi yhtä nopeesti kuin alkoikin, mutta viesti meni perille ja mä muutin treenisuunnitelmia ja tein vain kevyttä olkapääjumppaa kunnon penkkaamisen sijasta. Penkkipunnerrus on siitä jäynä liike, että sitä voi tehdä ihan lahnana maaten ja pelkkiä käsiä käyttäen tai sitten voi käyttää koko kroppaa ja hakea tukea jaloista ja selästä. Ei parane olla yläselkä hellänä, jos tahtoo pitää penkkipaketin kasassa!
Maastavetoakaan ei ole hyvä tehdä yläselkä hellänä, mut onneks se ei enää ollut kipeä sunnuntaina. Vaan eipä mun ruoto täysin palautunutkaan ollut ja taas oli pakko tinkiä. 90 kiloa painoi niin paljon, että otin remmit käyttöön tokaan ja kolmanteen sarjaan, vaikka tätä ennen se on jo useammalla  kerralla noussut suht helposti omin näpein. Alunperin suunnittelin tekeväni yhden sarjan 100 kilollakin, mutta siitäkin tingin ja pysyin 90 kilossa. Mä oon nyt tehnyt mavea 5*5 tyylillä eli esim. sunnuntaina näin: 5*70kg, 5*80kg, 3*5*90kg ja siihen tietty lämppärit alle.
Eilen tuntui taas yläselässä, muttei onneks kovin paljon. Alaselässä tuntui vain ihan vähän, koska oon tehnyt tolla samalla tyylillä jo vähän aikaa eli se ei ollut mikään yllätysrääkki. Aamulla en ollut sen kummemmin nuhaisen oloinen kuin yleensäkään kuivassa sisäilmassa nukutun yön jäljiltä, joten kirmasin iloisena itäiseen satamakaupunkiin vesijuoksemaan Elämyskamelin ihastuttavassa seurassa. Iltaa kohti alkoi nokka vuotaa tavallista enemmän ja oli pakko myöntää, että nuhahan se siinä. Sehän saattoi olla syynä edellisen päivän heikkouteenkin!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kattia karvoihin katsominen

Mä oon kerännyt mageita tukkatyyli-inspiraatiokuvia ja pohtinut, mitä niistä vois tehdä mun karvoille. Näytin kuvia siipallekin ja sain tiukan tuomion: Ei mitään puolipitkää mallia. Piste. Yritin jotain kakistella ja siippa veti valttikortin: "Puolipitkä tukka vanhentaa ja lihottaa sua!" Kyllä se mut tuntee. Löysi juuri sen argumentin, jota mä kuuntelen. Kyllä mä itsekin tykkään eniten kunnolla lyhyestä ja kunnolla pitkästä tukasta. Ne on ne helpoimmat ja näppärimmät ja parhaan näköiset mallit. Siipan mielipide oli, että mun pitäis nyt pitää tätä pitkää niin kauan, että olen kunnolla kyllästynyt. Sitten voin leikkauttaa tosi lyhyeksi, enkä enää koskaan kasvattaa pitkää. Enhän mä voi luvata, etten enää koskaan! Nyt on kuitenkin paras olla hötkyilemättä liian pian parturoitavaksi ja nauttia tästä mahdollisuudesta käyttää ponnaria :)

Tässä muutama uudenvuodenaattona otettu hassuttelukuva:






sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Loppiaishalkotalkoot

Edellisen postauksen perusteella olis voinut kuvitella, että nyt täällä alkaa joku dieetti tai karkkilakko tai jotain sellaista hullua. Enhän mä nyt sellaseen lähe! Tänään sain vihdoin toteuttaa pakkomielteeni leipoa jouluhalko. Loppiaishalko leivottiin teekkarikavereiden kanssa Valion reseptillä ja siitä tuli erittäin maukas :)

Halko ilman kuorta on pelkkä kääretorttu

Valmis!

torstai 2. tammikuuta 2014

Huippulukemat

Taas on pidetty perinteinen joulukuun massakausi ja saatu puntarilukemat kiipeämään kaikkien aikojen huippulukemiin: 86,6 kg, joka on vähemmän kuin mihin olin varautunut, kun tiedän, mitä on tullut tehtyä ;)

Siipalla oli parin työkaverin kanssa laihdutuskilpailu ajalla 1.8. - 8.11. ja mä olin hengessä mukana, yritin syödä nätisti ja ehkä jopa vähä laihtua. Mun paino oli tasan sama alku- ja loppupuntarissa: 85,7kg. Mulla on sit kai aika tarkka nälänsäätely, kun paino ei paljon muutu riippumatta siitä, syönkö vähän vai paljon karkkia. Oon tainnut ennenkin ihmetellä, miten yleensä lomalla laihdun, vaikka syön ku pikku possu ja sit töissä lihon, vaikka koitan syödä terveellisesti. Nyt ei taas auta muu kuin elää ihmisiksi ja toivoa, että kolmen viikon päästä koittava Thaimaan loma toimii perinteisesti ;)

Mulla parhaita motivaatiokuvia on kuvat omasta itsestäni laihempana, koska niissä näkyy ainakin saavutettavissa oleva tilanne. Mun ei auta tuijottaa Jennifer Lopezia, kun mulla on leveät hartiat, eikä mitään latinolanteita. Näissä kuvissa mun paino oli jossain 72 kilossa eli edelleen lievän ylipainon puolella, vaikka noin laihalta näytän! (70,56kg olis tasan BMI 25)

Egyptissä kevättalvella 2009
Espoossa kesällä 2009