Yleensä mä inhoon hyötyliikuntaa ja oon laiska tekemään kotitöitä - oon ahkera vain turhassa hauskuusliikunnassa ;) Vaan kyllä silti ison peräkärryllisen rempparoinaa roudaaminen kaatikselle tuntui paljon miellyttävämmältä, kun sitä ajatteli liikuntana. Tavaraa oli nimittäin paljon ja osa oli painavaakin eli pääsi kyllä hyödyntämään näitä huolella hellittyjä muskuloita!
Samalla reissulla tuotiin kotiin vikatkin appivanhempien autotallissa hillotut muuttolaatikot, vähän toistakymmentä kappaletta vielä niiden muutaman ennestään purkamattoman liskäsi. Miten meillä voi olla näin paljon kamaa? Mihin se kaikki täälläkään mahtuu? Ja kun sanon meillä, en tarkoita varsinaisesti niinkään itseäni ;)
Eilis- ja toissailta meni tukevasti purkuhommissa, saldona 6 laatikkoa per ilta. Ne kun oli niitä hankalia ja tylsiä kamoja, joita ei usein käytetä, muttei voi poiskaan heittää, eikä niille ole mitään helppoa ja luonnollista paikkaa... Onneks osa noista uusista laatikoista on taas helppoja: vaatteita ja kenkiä ja golfkamoja, joille mulla on jo paikat pohdittuna.
Purkuhommien lomassa pistelin punnerruksia ja nyt 20 viikkoa olkapään kipeytymisen jälkeen rohkenen vihdoin sanoa ääneen, että naisten punnerrukset ei enää aiheuta mitään epänormaaleja tuntemuksia - eivät ole enää muutamaan viikkoon. Jälkikäteen tää aika tuntuu menneen tosi nopeesti, vaikka etukäteen olin ihan angsteissa, kun tiesin kokemuksesta, miten kauan kipeän olkapään parantelu kestää. Ensi viikolla siirryn miesten punnerruksiin, mutta jatkan toki edelleen kiertäjäkalvosimen kuntoutusvemputusten tekemistä myös. Ei kai niitä voi koskaan kokonaan pois jättää, jos haluaa toivoakaan, ettei vaiva uusiudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti