Sivut

tiistai 31. tammikuuta 2012

Morsianmassakausi?


Moni vetää morsiandieettiä ja on sitten hääpäivänä hoikempi kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Ja sekös sitten syö naista, kun ikuisesti vertaa painoaan hääpäivän lukemiin, eikä sinne ikinä pääse! Siinä mielessä ihan hyvä, että mulla on ollut tämmönen morsianmassakausi :D ei pitäis ainakaan olla mahdotonta päästä tästä hoikemmaksi ja pysyäkin siellä ;)
Pakko kyllä loman jälkeen skarpata ihan tosissaan. Uusi nimi, uusi ihminen, uudet tavat!

maanantai 30. tammikuuta 2012

Värjäilyä ja värjöttelyä

Että mä inhoon pakkasta! Monet näsäviisaat sanoo olevan ihanaa, kun on neljä vuodenaikaa, mutta kyllä kolmekin riittäis. Talvi pois! Säätiedotus näyttää siltä, että ihan sopivaan aikaan on loma tulossa :)
Lomaan valmistautuminen alkoi tänään toden teolla. Mulla oli töissä jalassa ne farkut, jotka aion laittaa matkalle päälle, ettei ne olis suoraan pesusta tulleen tiukat ennen 20 tunnin matkaa. Harkitsin jo verkkareita, mut siippa ei oikein tykännyt ajatuksesta. Se on meillä se, joka välittää enemmän tyylikkyydestä ;)
Kävin ottamassa kestovärin ripsiin niin lomalla tuntee olevansa nätti ilman meikkiä. Mun meikkivierotus on muuten sujunut oikein hyvin. Tavallisena työpäivänä en käytä enää mitään. Jos on jotain erityistä töissä tai töiden jälkeen niin sitten meikkaan sen kunniaksi - tai itsevarmuutta tuomaan. Pakkeli päällä ei pelota ;)
Päivän toinen värjäys olis vielä edessä. Siipan tukka pitää leikata ja värjätä kolmen viikon välein. Mähän olen siis lähes ammattiparturi, kun tätä on jatkunut jo yli 10 vuotta. Eli vähintään 170 kertaa olen tuota päätä kyninyt! :D

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Hidas ja hassu

Tiesittekö, että mä oon vähän hidas?
Eilen salilla, kun 80 kiloa ei noussut, totesin ettei maailma siihen kaadu, koska mun tavoitehan ei ole eksplisiittisesti nostaa 80 kiloa vaan oman painoni verran. Voisin myös alkaa tosissani laihduttamaan siihen 75 kiloon. Siipan kaveri sitten kysyi, paljonko siihen olis matkaa. Kerroin aamun punnituksen näyttäneen 86 kiloa eli matkaa on aina vaan se sama kymmenisen kiloa kuin ennenkin. Vasta tänä aamuna tulin ajatelleeksi, että kaveri näytti aika hämmästyneeltä. Piti ihan kysyä siipalta, huomasiko se saman, ja kyllähän se oli huomannut. Ihquu! Mä en taida näyttää niin pahalta kuin lukemat antais ymmärtää :D

Tiesittekö, että mä oon myös vähän hassu?
Siippa kertoi mulle jo torstaina, että tänään on poikien tietokonepeli/sauna-päivä/ilta, mutta mä en tehnyt mitään sen eteen, että mulla olis jotain tekemistä siksi ajaksi. Eilen illalla sitten tajusin tilanteen ja hämmästelin omaa saamattomuuttani:
- Vieläköhän mä voisin kysyy Elämyskamelia vesijuoksemaan?
- Joo, kysy ihmeessä. Hyvä idea!
- Viittinkö mä nyt kuitenkaan?
- No kyllä, kysy nyt vaan, eihän se mitään maksa.
- No ehkä mä laitan sille tekstarin. Pahinta mitä voi käydä on, ettei sille sovi...

Siis miten se voi olla noin vaikeeta?!?!
Lopputulos oli vielä parempi kuin uskalsin toivoa - mun ei tarvinnut edes matkustaa Helsinkiin, kun Elämyskameli poikkesi työmatkan varrella Leppävaaraan ja vielä täysin mulle parhaiten sopivaan kellonaikaan!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Pettymys!

Torstai-iltana sain kuulla, että pojat oli sopineet salin tänään illaksi, koska siipan kaverilla oli päivällä taekwondon vyökokeet. Vähän nikottelin, koska tiedän suorituskyvyn olevan parhaimmillaan siihen kellonaikaan, jolloin on enimmäkseen treenattu (tässä tapauksessa aamuisin). En sit kuitenkaan lähtenyt hifistelemään ja vaatimaan siippaa aamupäivällä mun kanssa penkkaamaan. Olis ehkä pitänyt, sillä ei noussut 80 kiloa tänäänkään. Yritys kyllä tuntui tähän astisista parhaalta.
Vaikka jossittelu onkin turhaa, en malta olla pohtimatta, miten aamulla olisi käynyt... Todennäköisesti kuitenkin vuorokaudenaikaa suurempi tekijä on mun noudattama penkkiohjelma, jonka esittelyssä sanotaan "Tämä on ohjelma niille, jotka päättävät kokeilla resurssejaan Penkkipunnerruksessa ensimmäistä kertaa." Voidaanko sanoa, että 75 kiloa penkkaava muija kokeilee resurssejaan ensimmäistä kertaa? Eli käytinkö liian aloittelijoille tarkoitettua ohjelmaa?
Ohjelman mukaiset treenit ei tuntuneet missän vaiheessa raskaammilta kuin mun treenit oli aiemmin olleet. Joskus ne tuntui aika kevyeltä. Silloin mietin esim. että ehkä tää on nyt näin kevyttä, kun rintaa treenataan kahdesti viikossa, joten siihen pitää totutella vähitellen ja ehtiä palautuakin. Ja että ehkä mä olenkin ennen tehnyt liikaa, mikä ei enää olekaan kehittänyt optimaalisesti. Nyt jälkikäteen on helppo todeta, että treeni oli liian kevyttä, enkä todellakaan ole tehnyt ennen liikaa. Hyvä kuitenkin, että tuota ohjelmaa tuli kokeiltua. Olen taas yhtä kokemusta viisaampi :)

torstai 26. tammikuuta 2012

Kulttuurielämyksiä itäisessä satamakaupungissa

Eli kävin Kiasmassa :D
Nykytaide on mieletöntä. Ensinnäkin, kuka keksii tehdä tämmöstä ja toisekseen, kuka laittaa sitä museoon?

Tässä kopio penkistä, jolta näkee Kurt Cobainin kuolinpaikan. Linnunkakka on simuloitu steariinilla.


Ja tässä pätkä hillittömästä videotaideteoksesta. Menkää Kiasmaan, jos haluatte nähdä tätä lisää ;)

video

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kerrankos sitä...

Onneks meillä on lyhyt kihlaus ja pientäkin pienemmät häät, kun näköjään sillä verukkeella voi nyt syödä herkkuja aina, kun mieli tekee ;) Asiaa ei yhtään auta se, että nyt on menossa hoikka viikko. Eli en tunne itseäni lihavaksi, joten voin melko surutta syödä kaikkea. Tuntuu siltä kuin kaikki kurkusta alas menevä palaisi poroksi kaloriroviolla, eikä jäisi lanteille keikkumaan. Pitää varmaan pestä pyykkiä niin saan palautuksen maan pinnalle. Pyykistä tullessa farkut tuntuu aina tältä: OUNOU! Oon lihonut ainakin 10 kiloa! Pyykkiin mennessään farkut tuntuu tältä: JIBII! Oon laihtunut ainakin 10 kiloa! :D

Mapen InBody tulosten innoittamana haluan kertoa uskovani, että olen nyt lihaksikkaampi ja vähärasvaisempi kuin joskus nelisen vuotta sitten saman painoisena. Spinningissä nimittäin maha tuntui pienemmältä (eli oli vähemmän tiellä ;) kuin silloin. Sen sijaan sisäreidet tuntui isommilta ja olivat jo aika häiritsevästi tiellä. Reisien lihasmassa  on kasvanut ja vatsan rasvamassa pienentynyt -> Sopivien housujen löytäminen on entistä vaikeampaa, mutta peilikuva näyttää paremmalta. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että mun reidet on ihan ok, mutta maha on liian iso. Vaikka housujen suunnittelijat tuntuu olevan eri mieltä ;)

Oli miten oli, tänään vietin aikaa juoksumatolla 45 min, keskisyke 144, jonka jälkeen venyttelin pitkään ja ihanasti kuin kissa :)







tiistai 24. tammikuuta 2012

Romantiikkaa ja toimistojuoruja

Kauniit ja rohkeat -otsikot jatkuvat ;)
Keksittiin yhteistuumin niin hyvä läppä, että pakko jakaa se teidän kanssanne:
Joo, me mennään naimisiin viikon päästä pikkulauantaina.
Joo, me mennään naimisiin ja ollaan yhdessä, yhdessä aina!
Mulla pyöri toi biisi päässä ja harmittelin, kun keskiviikko ei rimmaa. Siippa sitten keksi tuon pikkulauantain :D

Eilen jo kerroin töissä aika monille, koska ei tää mikään salaisuus ole, paitsi mun vanhemmilta ;) siks en voi poustata tätä helmeä facebookiin. Tänään en sit enää päässyt kovin monelle kertomaan, kun melkein kaikki oli jo kuulleet :D Vain yksi eri kerroksessa istuva tyyppi sekä meidän kerroksen pomo, joka istuu yksin omassa huoneessa, olivat säästyneet tiedolta. Ihquu olla onnellisten toimistojuorujen kohteena!

Tänään kävin taas sadisti-hierojalla - terkkuja vaan, jos tulit lukemaan :D
Viime kuussa pohkeet oli jo lähes ookoo, mutta nyt on tullut pahasti takapakkia. Syitä voidaan hakea spinningistä, juoksumatosta, jumpista ja liukkaista talvikeleistä. Mä olen kyllä kiltisti venytellyt niitä päivittäin, muttei mikään venytys maailmassa riitä, jos rasitus on jatkuvasti liian kovaa. Pohkeet vois tykätä reippaasta laihtumisesta, kun sit niillä olis vähemmän painoa kannateltavana... Epätoivoisesti koitan hakea laihismotivaatiota vaikka kipeistä pohkeista, kun ei muualta tunnu löytyvän riittävästi ;)

maanantai 23. tammikuuta 2012

SH'BAM


Sats kokeiluni päättyi tänään sh'bamiin, joka oli juuri sopivan tanssillista mulle :) Ennen vanhaan tollasta tuntia kutsuttiin aerobiciksi. Paitsi tähän konseptiin kuului selvästi imelämmät jutut ohjaajalta, mut ei se mua pahemmin häirinnyt.

Valitettavasti siinä, että pysyy askeleissa mukana, on myös omat ongelmansa. Jalkapohjat on todella kipeet!


Noh, ei toi punainen hankauma tossa kuvassa näytä yhtä komeelta kuin livenä ;)
Tää ei oo eka kerta, kun poustaan kuvia kipeästä käpälästä. Joku saattaa muistaa nähneensä vastaavan valituskuvan juoksussa kipeytyneistä jalkapohjista. Tää sh'bam oli kyllä pahempi kuin juoksu - lyhyemmässä ajassa tuli jalat kipeämmiksi :( Lisäksi kipeytin myös kyynärpääni, ilmeisesti huiskimalla liian suurella innolla ja pienellä kontrollilla. Enkä edes huomannut sitä tunnin aikana, kun oli niin hauskaa.

Mä otin tän Satsin kokeiluviikon innolla vastaan, koska mulla on nyt ollut vähän sellasta tunnetta, että kaipaisin jotain vaihtelua punttien nosteluun... Vaikka se onkin kivaa niin viidesti viikossa tekemällä siihenkin kyllästyy! Ruoho näytti vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta sinne päästyäni huomasin sen olleen harhanäky. En mä halua käydä aikatauluun sidotussa ryhmäliikunnassa, enkä ryysiä pukukopissa pyllistelevän akkalauman keskellä. Mä haluun käydä lenkillä ja golfata ja pyöräillä uimastadikalle! Mä haluun, että olis kesä!

Etenkin lukioaikana tykkäsin käydä jumpissa, mutta iän karttuessa olen tullut itsenäisemmäksi ja itsepäisemmäksi. Haluan treenata tasan silloin, kun mulle sopii ja tasan sillä tavalla kuin huvittaa. Eikä ole vaaraa, että laiskottelisin ilman ohjaajaa ;) Lisäksi mua motivoi asiat, joita voi mitata, kuten penkkitulos, lenkin kesto tai tulos golfissa. Jumppasuorituksia ei voi mitata.

Lisäksi on vielä sellanen pieni pinnallinen juttu, että koen olevani itsekin oikea bodari, kun treenaan mun omalla salilla, jossa käy paljon bodarin näköisiä ihmisiä. Uskon ja toivon ihmisten siellä näkevän, että mä olen treenannut paljon ja olen hyvässä kunnossa, vaikka olen vähän tukeva ;) Satsissa sunnuntaijumpparien seassa muutun itsekin sunnuntaijumppariksi, eikä jumpassa kukaan näe, kuinka kova muija mä olen :D

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Body balance

Back to business. Ei noussut 80 kiloa vielä eilenkään. Sovittin siipan kanssa, että jos se ei nouse ensi lauantaina niin sit treenataan myös Floridassa :D Siippa kun haluis treenata lomallakin, mut mä olen sanonut ei, koska en halua tuhlata siellä aikaa sellaseen puuhaan, jota voi tehdä kotona pakkasessakin!

Tänään kävin aamupäivällä Elämyskamelin kanssa Mäkelänrinteessä vesijuoksemassa (kunnon juorukaravaani ;) ja sit iltapäivällä Satsissa testaamassa body balancea. Hyvin jaksoi kaksi liikuntasettiä päivässä, kun molemmat oli aika kevyitä.

Mulla ei ole mitään body balancessa tarvittavia ominaisuuksia! Mä en veny, enkä väänny, enkä pysy missään staattisissa pidoissa - en edes siinä ylöspäin-pyllistys-asennossa, koska hikikäpälät liukuu kumimatolla ja asento luhistuu :D
Varmaankin mun pitäis tehdä enemmän kehonhuoltoa ja venyttelyä, kuten melkein kaikkien bodareiden, mutta toi tunti ei olis mielekkäin tapa tehdä sitä. Siellä oli niin paljon kaikkea vähän turhan ja epätehokkaan tuntuista pylleröintiä. Tunnin lopussa vielä maattiin 5 min selällään rentoutumassa! Ehkä mä en sit ole tarpeeks tärkee ja kiireinen businessnainen, kun voin kyllä maata lahnana ihan stressaamatta kotonakin ;)

Onneksi ilmastointi oli laitettu pienemmälle body balancen ajaksi niin ei tullut kylmä. Spinningsalissa tukka melkein hulmus tuulessa ja street dance tunnilla yks tyyppi veti verkkatakki päällä koko tunnin, kun ohjaaja ei saanut tuuletusta säädettyä. On vähän eri tasoinen ilmastointi, kun jo rakennesuunnitteluvaiheessa oli tiedossa, että tiloihin on tulossa jumppasali. Yllättäen punttiksen puolella on silti aika lämmintä. Seinäpömpeli näyttää vain 23 astetta, mutta se tuntuu tosi kuumalta. Meidän omalla salilla on selvästi viileempää, jopa vähän liian viileetä mun makuun, mutta pojat tykkää.

Kuka muuten tunnustaa eilen linkittäneensä tänne? Ennätykselliset 123 kävijää päivässä ei voi olla sattumaa ;)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Hymy korvissa

Mä olin ajatellut, että asia on sillä selvä, kun reilu vuosi sitten juteltiin uudesta Vegasin matkasta ja alettiin käyttää "jos" sanan sijasta "kun" sanaa naimisiinmenon yhteydessä. Katti ja romantiikka ei mahdu samaan lauseeseen. Kaikki sellanen on piinallisen teennäistä. Onneksi siippa on samaa mieltä ja toimitti kosinnan eilen höpöllä itsetehdyllä kortilla, jossa oli vielä höpömpi itse kirjoitettu runo :D 
Hassua, miten paljon mua kuitenkin hymyilyttää, vaikka olin ajatellut asian olevan jo sovittu!
Lisäksi kortissa oli lupaus, että teetetään mulle joku sormusta vastaava koru kultasepällä. Siippa kertoi, että olisi teettänyt korun jo jouluksi, mutta kultaseppä sanoi työssä kestävän pari kuukautta ja siippa otti yhteyttä vasta joulukuun alussa. Vaan voihan sitä ilman koruakin maistraatissa käydä. Siippa olis halunnut mennä vielä ennen lomaa niin se vois olla sitten häämatka. Nettiajanvarauksen mukaan sinne ei kuitenkaan pääse ihan näin lyhyellä varoitusajalla ja kun vielä esteiden tutkinta vie vähintään viikon, niin ei enää oikein ehtiskään. On se varsinainen hötkälepötkäle - ensin seurustellaan rauhassa yli 11 vuotta, mutta nyt pitäis päästä naimisiin heti eikä ensi kuussa :D
Siippa parka, se on niin höpö, ettei se ilman mua pärjäis. Nämäkin kaksi asiaa se jätti niin viime tippaan, ettei enää kerinnyt. Siis korun hankinta jouluksi ja maistraattiin meno ennen lomaa. Mä olen se täydentävä vastakohta, joka tekis kaikki varaukset kaksi vuotta etukäteen (ellei olis joku vähän jarruttelemassa ;)

perjantai 20. tammikuuta 2012

Urkintaraportti

Utelias Urkintalomake on kerännyt yhteensä 15 vastausta, joista viimeinen tuli tänään. Kiitos kaikille vastanneille! Lomake toimii edelleen, jos Matti Myöhäinen lukee tätä ;)
Wufoo:lla voi tehdä tuloksista halumansa näköisiä raportteja, joihin saa tekstin lisäksi esim. piirakkakaavioita ja pylväsdiagrammeja:





Pylväistä sitä ei enää näe, mutta yksittäisiä vastauksia katsomalla huomaa, että mun lukijat jakautuu kahteen ryhmään: Laihdutuskaverit ja Bodauskaverit. Tyypillinen Laihdutuskaveri on kiinnostunut laihdutusponnisteluista, muttei niinkään treeniraporteista tai penkkituloksista. Bodauskaveri puolestaan ei kiinnostu laihduttamisesta vaan haluaa kuulla treeneistä. Lisäksi on kolmas ryhmä, Livekaverit, jotka eivät taida jaksaa lukea kovin aktiivisesti, koska heistä kukaan ei vastannut kyselyyn ;)

Vapaita kommentteja en viitsi tänne laittaa, mutta sanottakoon sen verran, että niitä oli oikein mukavaa lukea. Yhtään trollia tai provoa ei ilmaantunut - en ole tarpeeksi kuuluisa, että kukaan vaivautuisi :D Kysely myös paljasti pari kivaa yllätyslukijaa, joiden en tiennyt täällä käyvän. Terkkuja heille :)

Wufoo näyttää myös kiintoisaa analytiikkaa, esim.



Tulikohan kaksi vastausta oikeasti Pohjois-Amerikasta? Vai onko analytiikka erehtyväistä? Mitättömillä interweebiotiedoillani sanoisin, että jollain jenkkifirman koneella voisi olla jenkki-IP tms... Vain yhdellä vastaajalla oli nimimerkki, jota en ollut koskaan ennen kuullutkaan, joten hän voisi olla mistä päin maailmaa tahansa. Muiden olen juttujen perusteella olettanut majailevan Suomessa.

Bloggerin oman analytiikan mukaan täällä blogissa käydään joka viikko 10-20 kertaa Venäjältä ja USA:sta samoin. Lisäksi listalla pyörii lähemmäs 10 muuta maata, jokainen muutamalla hitillä. Vaikea uskoa, että mulla olis oikeita lukijoita noin monessa maassa ;) Joko maan tunnistus ei ole pettämätön tai ulkomaalaiset päätyvät vahingossa vieraskieliseen blogiin yläpalkin "Seuraava blogi" -linkistä.

torstai 19. tammikuuta 2012

Street dance

Kieltäydyn sanomasta, että mulla olis vain kaksi vasenta jalkaa. Mä olen Katti, joten mulla on myös kaksi oikeaa jalkaa :D Noin suomalaisten insinöörien asteikolla olen mielestäni ihan hyvä tanssimaan vaikkapa baarissa, mutta tanssillisissa jumpissa en ole koskaan käynyt. Lukioaikana kävin kahdella muutaman päivän tiiviskurssilla tanssimassa hiphoppia ja reggaeta ihan hyvällä menestyksellä. Siinä kaikki mun tanssiharrastukset.
Siltikin väitän, että street dance tunti oli vaikea ja ohjaaja ei paljonkaan ohjannut. Hän ei kuvaillut sanallisesti tehtäviä liikkeitä, näytti vain mallia. Eri askelilla ei ollu nimiä, eikä ohjaaja juurikaan huudellut ohjeita sarjaa tehdessä, esim. kumpi jalka milloinkin lähtee astumaan. Jotain pystyi tekemään niin kauan, kun ohjaaja näytti mallia, mutta kyydistä tippui heti, kun ohjaaja kääntyi katsomaan meidän touhuja. Ei siellä kukaan muukaan täysin messissä ollut ja meitä kokonaan ulapalla seilaavia oli muutama. Silti mun keskisyke oli 132. Näköjään ainut tapa tehdä PK-treeniä on olla melkein tekemättä ;)
Ei toi tanssi oo mun juttu. Pystyisin varmaan oppimaan tuonkin sarjan aika hyvin, jos kävisin tunneilla joka viikko, mutta kun mua ei jaksa kiinnostaa. Ei sen sarjan oppimisesta olis mulle mitään iloa. Paljon enemmän iloa ja hyötyä olis jostain lyhyemmistä ja helpommista muuveista, joita vois sit esitellä vaikka firman bileissä, joissa usein muodostuu sellanen piiri ja kukin vuorollaan käy keskellä pelleilemässä :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Opportunismia

Mulla sattui eilen olemaan työasiaa samaan taloon, johon on vastikään avattu uusi SATS. Kävin tietenkin kurkkaamassa siellä ja sain heti viikon ilmaisen kokeilukortin kouraani! Tänään aloitin testailun spinningillä :) 1h, keskisyke 151 ja max 180. Tuon korkeammalle ei tänään syke noussut, vaikka kuinka poljin ja ponnistelin. Ja tuohonkin tarvittiin pientä sooloilua - tunnin vikassa "ylämäessä" mä poljin puolitempoon ja siis oikeasti ylämäkeä. Se on ainut tapa saada mun syke tappiin ilman, että jalat pettää alta. Ohjaajan "ylämäki" oli mun mielestä pikemminkin tasamaahölkkää - tempo oli niin nopea, että ulkona pyöräillessä sitä ei sais ylläpidettyä juuri missään mäessä...
Jäin tunnin jäkeen juttelemaan ohjaajan kanssa ja sain kuulla, että kunnon hitaat ylämäet on historiaa :( kuin myös jumpsit, mutta niitä en jää kaipaamaan ;) Satsilla on kuulemma sellanen systeemi, että ohjaajat saavat tietyin väliajoin muutaman CD:n, joista voivat valita, minkä varaan rakentavat ohjelmansa. Tämä siis tekijänoikeusmaksujen takia. Ohjelmat saa muulta osin suunnitella itse, mutteihän niissä ihan mitä tahansa voi tehdä, kun musa on määrätty. Eri ohjaajien oma musiikkimaku ei pääse niin paljon näkyviin ja tunnit ovat enemmän samankaltaisia. Sehän voi olla hyväkin, kun aina saa tasalaatuista palvelua, mutta pois jäävät ne megahyvät tunnit, kun ohjaajan musamaku osuu tasan nappiin oma maun kanssa.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Voihan superdieetti soikoon!

Katsottiin eilen eka jakso. Tässä päällimmäiset tunnelmat ;)
Jutta-rukka on aika vieraantunut todellisuudesta. Luulee näyttävänsä tavalliselta perheenäidiltä, kun todellisuudessa tavallinen perheenäiti on aika paaaljon tukevammassa kunnossa.
Jutan esitellessä reisiään siippa totesi: "Sillähän on ihan v**tun pienet jalat." Siltähän ne voi näyttää mun muhkeisiin reisiin tottuneelle ;)
Jutan asiakas Piia sanoi, että häneltä on mennyt monta vuotta hukkaan ylipainon kanssa - nyt on pakko onnistua. On todella surullista, jos joku kokee elämän menevän hukkaan ylipainoisena. Vaikka mä haluaisin laihtua, en ole koskaan kokenut noin. Elämä on kivaa ja voin tehdä ihan mitä haluan tämmöisenäkin.

Bull Mentula on aika tyly jätkä, enkä usko tuon tyylin iskevän suurimpaan osaan ravintoneuvontaa kaipaavista ihmisistä. Uskon useimpien ylipainoisten tarvitsevan enemmän psykologimaista lähestymistapaa, jolla selvitetään liian syömisen taustalla olevia ongelmia, eikä tuollaista vääpelimäistä käskyttämistä ja pelottelua. Pelkäänpä, että Piia päättää vaikka istua seipään nokassa vuoden verran, mutta jojottaa takaisin, kun Fitfarm valmennus päättyy. Hellempi, kokonaishyvinvointia korostava elämäntapamuutos olisi kestävämpi ratkaisu.

Ai niin, ja Veikko oli ihana! :D

Mulle itselleni ei kuulu sen kummempaa kuin, että kävin tänään firman salilla polkemassa spinningpyörää tasan yhden tunnin keskisykkeellä 148. Ihanaa!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Viimeinen kuulutus!

Vielä ehtii täyttämään Uteliaan Urkintalomakkeen ennen kuin vedän tulokset yhteen ja raportoin ne tänne siltä osin kuin järkeväksi näen ;)
Jos teille joskus tulee tarve luoda jokin kysely tms. webbilomake niin yours truly voi kyllä suositella wufoota. Helppoa kuin heinänteko. Ja jos vielä yhden vastauksen saisin joltain teistä tiristettyä niin sitten näyttäisin kaikille, millaisia raportteja sieltä saa ulos :D

Kattiteoria vahvistuu!

Lukekaapas ensalkuun alla oleva Tiede-lehden juttu syntymälaihoista vauvoista (kuva suurenee klikkaamalla).


Mä olin syntyessäni 3230g ja 49,5cm eli en paljonkaan yli jutussa mainitun kolmen kilon rajan. Mun äiti on usein kertonut olleensa synnäriltä kotiin tullessaan kevyempi kuin ennen raskautta. -> Kattiteoria: Sikiönä olen nähnyt nälkää ja siitä on jäänyt päälle armoton ruokahalu loppuelämäksi!

Ennen olen aina naureskellut teorialleni ja kertonut sitä vitsinä. Tän jutun luettuani ei enää naurata...
Pitäiskö tässä huolestua?

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Selkälihaksia ja sisäfilettä

Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, miten paljon selkälihaksiakin tarvitaan kovassa penkkipunneruksessa! Tänään mavea tehdessä huomasin suorien selkälihasten olevan vähän väsyneet tosta selän keskivaiheilta. Ei siis alaselästä, jota eniten mavessa käytetään, eikä yläselästäkään, vaan tuosta vähän rintsikoiden alapuolelta.
Kohtuullisilla painoilla penkkiä tehdessä selkä ei oikeestaan tee mitään, mutta maksimiykkösessä selkä kannattaa vetää kaarelle, kuten kuvassa. En nyt osaa sen kummemmin selittää, miksi se auttaa jaksamaan paremmin, mutta niin se vaan on :)


Mä teen yleensä ruokaostokset Leppävaaran K-Supermarketissa, koska sen sijainti Galleriassa punttisalin alakerrassa on lähes täydellinen. Siellä on myös tosi mukava henkilökunta ja hyvä palvelu. Tänäänkin kysyin yhdeltä työntekijältä, etteikö lihatiski ole auki sunnuntaisin, kun olisin niin halunnut sisäfilettä. Mies totesi hetkeäkään empimättä "Onnistuu!" ja lähti kylmiöön hakemaan mulle lihaa. Eipä voisi parempaa palveluasennetta toivoa!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ensimmäinen yritys

Joku vois olla sitä mieltä, että mä suunnittelen asioita liian tarkasti ja liian pitkälle eteenpäin, enkä osaa tarpeen tullen muuttaa suunnitelmiani riittävän vikkelästi ;) Penkkiohjelman suhteen olen kuitenkin toiminut mallikkaasti: Suuret linjat ohjelman mukaan ja diiteileissä soveltamista itselle sopivammaksi. Olen esim. pyöristänyt treenipainot lähimpään viiteen kiloon, koska musta on naurettavaa kikkailla 57,5 kiloa tankoon. 60kg on paljon näppärämpi, kun sen saa kahdella 20 kilon limpulla.

Tänään tuli kuitenkin vähän isompi poikkeama. Tänään piti olla tokavika tavallinen treeni ennen kahden viikon päästä tehtävää maksimitestiä. Päätettiin kuitenkin siipan kanssa yhteistuumin, että yritän sitä maksimia jo tänään. Jos voimat riittää 80 kilon nostoon 2 viikon päästä niin kyllä ne riittää siihen tänäänkin. Eroja tässä parin viikon sisällä voi tulla satunnaistekijöistä, kuten edellisten päivien syömiset, palautuminen, unen laatu, itseluottamus jne. Jos mä koitan uutta enkkaa kolme kertaa putkeen, joku niistä on väkisinkin sellainen kerta, jolloin kaikki osuu nappiin ja tanko nousee. En halunnut jättää kaikkea yhden yrityksen varaan, jos se päivä sattuisikin olemaan heikko päivä.

Ei noussut 80 kiloa vielä tänään. Tosissani yritin ja lähellä oli. Siippa sanoi auttaneensa vain kilon tai kahden verran. Oon tosi tyytyväinen siihen, että oon oppinut antamaan kaikkeni ja pusertamaan viimeisetkin voimat siihen yhteen nostoon. Tuon huomaa siitä, että 80 kilon yrityksen jälkeen ei enää noussut edes 75 kiloa, vaikka yritin sitä kahdesti. Se oli kuitenkin hyvää harjoitusta viimeiseen asti pusertamisesta. Siippa sanoi, että se 80 kilon yritys oli itse asiassa lähempänä kuin kumpikaan noista 75 kiloisista. Eli todellakin olin saanut laitettua siihen kaikki voimani - olen tyytyväinen :) Heruttelin vielä 50 kilolla 3 sarjaa, joissa sain 9,10 ja 12 toistoa omin voimin plus muutaman avustetun päälle. Loppua kohti toistomäärät kasvoi eli ilmeisesti ehdin jo vähän palautua noista tiukoista yrityksistä.

Ja vielä vähän analyysia :D Yritys olisi hyvinkin voinut onnistua, sillä mulla oli hyvä fiilis ja vahva olo. Olen koko tän viikon syönyt varsin sopivasti sekä treenannut suht kevyesti. Eli lepoa treenistä olen saanut, mutten oikein kunnon syvää unta. Siippakin sanoi, että mä oon mätkinyt, potkinut, pyöriskellyt  ja pöllinyt peittoa koko viikon. Pääkoppakin saattoi tehdä tepposet, vaikka tiedostin asian etukäteen ja koitin olla välittämättä siitä. En nimittäin koskaan ennenkään ole saanut uutta enkkaa ekalla yrityksellä. Ihan kuin tarttisin yhden yrityksen, joka melkein onnistuu, ennen kuin uskon pystyväni siihen. Sit sisuunnun ja päätän, että ens kerralla se nousee, eikä jää karvan päähän! Toisaalta ongelma saattaa olla sekin, kun yritän poistaa turhia paineita ajattelemalla, ettei se haittaa, jos tänään ei onnistu, koska ensi viikolla voin yrittää uudestaan...

P.S. Toivon vielä saavani uusia vastauksia lukijakyselyyn ;)

perjantai 13. tammikuuta 2012

Photoshop

Tää on niin hyvä, että pakko laittaa kiertoon sekä täällä että facebookissa!


Eka kerta


Yläasteen jumppasalin sivuhuoneessa oli penkki, ylätalja ja vähän puntteja. Pojat niitä yleensä kolisteli, mutta yhdellä tunnilla opettaja laittoi tytötkin yrittämään. Pelkkä tanko nousi penkistä useamman kerran, vaikkakin varsin vahvasti vaappuen. Moni muu ei jaksanut nostaa sitä ollenkaan. Se oli eka kerta, kun mä koin liikuntatunnilla olevani yhtä hyvä (tai parempi ;) kuin muut. Valitettavasti punttien kolistelu koulussa jäi pariin hassuun kertaan, mutta siitä kokemuksesta rohkaistuneena uskalsin lähteä omin nokkineni salille 16 vuotiaana. Se oli mun ensimmäinen liikunnallinen harrastus. Sitä ennen olin ollut täysin sohvaperuna. Siitä tulee tänä vuonna kuluneeksi 16 vuotta. Joskus syyskuun tienoilla voin siis sanoa käyneeni salilla tasan puolet elämästäni!

Muistatko vielä ekan kerran, kun kokeilit rakkainta harrastustasi? Kerro siitä kommentissa tai omassa blogissasi :)

torstai 12. tammikuuta 2012

Karmivaa keilailua

Annoin isille ja äitille joululahjaksi lupauksen viedä heidät keilaamaan ja syömään. Jos itsellä kolmekymppisenä on jo kaapit täynnä materiaa niin voitte kuvitella, miten paljon sitä onkaan kuusikymppisillä vanhemmilla! Tänään sitten käytiin Sellossa paiskomassa palloja ja Retrossa lehtipihvillä. Oltiin kyllä kaikki niin usvasen huonoja, että hävettää. Kahden sarjan yhteispisteet: minä 217, isi 197, äiti 175.
Isi sanoi keilanneensa viimeksi noin viisi vuotta sitten ja liukkaissa keilakengissä se näytti alussa lähinnä Bambilta lammen jäällä. Ekan sarjan se hävis ku ankka, mutta tokan sarjan se jo voitti. Mä voitin ekan ja hävisin tokan. Äiti oli molemmissa toisena. Äiti oli keilannut viimeksi noin 20 vuotta sitten ja alussa oli muuvit ihan hukassa - oli aika järkytys nähdä oman äidin köpöttelevän kuin mummo. Onneksi se taito löytyi ja liikkeet sulavoitui. Enhän mä nimittäin oikeasti ole niin vanha, että mun äiti olis joku mummo ;) Ravintolapöydässä äiti totesi keilauksessa ihan tulleen hiki. Sieltä suunnalta en ainakaan ole perinyt tai oppinut urheilullista elämäntapaa! Mun laskuissahan tää oli siis lepopäivä :D

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Talvi jatkuu...

...ja jatkuu ja jatkuu vaan... Bussit on myöhässä lumen/loskan takia ja se hidastaa kävelyäkin, työmatkat kestää tavallista pidempään, illalla ehtii kotiin myöhemmin, kiukuttaa, ulkona on aina pimeetä, väsyttää, olen ajautunut taas juomaan 4 kuppia kahvia päivässä, illalla en saa unenpäästä kiinni, paitsi joskus seiskan aikaan saisin kyllä, mutta sehän vasta pistäiskin unirytmin sekaisin! Että tämmönen viikko menossa. Jännä, miten erilaisia eri viikot on ;)

Onneks mulla on taktiikka valmiiksi pohdittuna ja muistiin kirjattuna:

Pitää takoa, kun rauta on kuumaa - ja bodata, kun rauta on kevyttä :D
Jollain viikolla jaksan ja haluan treenata vaikka päivittäin - ja se on ihan OK. Lepopäiviä pitää olla säännöllisesti, mutta eikö ole luontevampaa treenata silloin, kun huvittaa ja levätä silloin, kun väsyttää? Kyllä niitä väsyneitä viikkojakin tulee yhtä varmasti kuin veroja joutuu maksamaan ja silloin on parempi valua kotona kuin lähteä salille venkoilemaan.

Nyt on sit se väsynyt viikko. Loppiaisen jumppaputki vaatii veronsa. Maanantai oli ihan suunnitelman mukainen lepopäivä ja eilen kävin duunin salilla polkemassa pyörää (51 min, keskisyke 145) sekä vääntämässä vähän vatsoja ja punnerruksia. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten kevyttä oli tehdä 5*15 naisten punnerrusta. Selvästi penkkitreenit vaikuttaa! Tänään taidan jättää salin väliin ja tehdä vain leuanvetoharjoituksia kotona. Jos ei irtoa montaa oikeeta leukaa niin otan kumpparin avuksi :) Hullu Katti on väsynyt eli jättää salin väliin ja tekee vain leukoja kotona... Joku muu vois vaan maata sohvalla ;)

Jeij, jo 8 vastausta Urkintalomakkeeseen tullut! Ja lisää tietenkin toivon tulevaksi :)

Uteliasta urkintaa

Tehokas Katti iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja yhdistää blogin lukijakyselyn työasioihin :D
Tarttis nimittäin testata Wufoo lomakepalvelua ja nähdä myöskin minkälaisen raportin sieltä saa tuloksista. Joten jos saan pyytää, käy täyttämässä Utelias Urkintalomake ja ole mukana parantamassa maailmaa yksi bitti kerrallaan! Tattis!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Lomaa odotellessa...

Voi luoja, miten mä vihaan talvea! Metrinen jorma otsassa aamuin illoin, kun on pakko mennä ulos! Ei millään tahdo muistaa olla kiitollinen siitä, että on koti, josta lähteä ja työpaikka, minne mennä...
3 viikkoa + 3 päivää talvilomaan. Sit se on adios tälle shaisselle!
Tän illan haaste on saada siippa sitoutumaan vuokra-autoon ja golf varauksiin. Se ei enää mitenkään voi väittää, että on liian aikaista!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Profiilikuvan tarina

Tuota bloggerin profiilikuvaa ei taida saada mistään isommaksi, joten nytpä poustaan sen tähän. Cattius Narcissus tietenkin olettaa, että kaikkia kiinnostaa tämä nähdä sekä kuulla sen tarina :D


Siippa otti kuvan toukokuussa 2010 edesmenneellä Lepuskin Finnbodylla. Kuvaussessio järkättiin pääasiassa yhden kaverin kuvaamista varten, mutta mäkin sain muutaman otoksen. En todellakaan kokenut olevani niin hyvässä kunnossa, että mua varten olis kuvaukset kannattanut järkätä ;) Painoin noin 75 kiloa, mikä nykytilanteessa kuulostaa mahtavalta ;) Jaksan aina vaan hämmästellä ihmisen kyvyttömyyttä arvostaa sitä, mitä itsellä jo on!

Loppiaisen treeniputki päättyi tänään jalkoja, alaselkää ja kylkiä kuumotellen. Jo salille mennessä oli vähän väsynyt olo ja nyt on suorastaan ameebamainen fiilis. Huomenna ei pitäis olla vaikeuksia pitää lepopäivä ;)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Jatkoa...

Piti vähän jättää kirjoittaminen kesken, kun lähdettiin ulos murkinalle, joten nyt jatkan siitä, mihin edellinen ajatus jäi :)
Ihmiskehon painonsäätelymekanismi on todella nerokas aparaatti, joka vastustaa tehokkaasti sekä painon nousua että laskua, jos keho on sen mielestä nyt juuri sopivassa painossa.
Silloin, kun mä lihoin ekaa kertaa (eli ekat 28 vuotta elämästäni ;) söin paljon ja ihan mitä tahansa, enkä silti lihonut enempää kuin noin kilon vuodessa. Ilmeisesti kroppa kulutti energiaa tuhlaillen, kun mä olin jo hyvässä lihassa, eikä nälänhätä uhannut. Sit aloin laihduttaa ja ihan alussa paino tippui suht helposti, mutta vähitellen homma muuttui yhä vaikeammaksi. Mä en enää ollutkaan niin hyvässä lihassa ja oli selvästikin nälähätä, joten energiaa piti säästää. Ilmiössä on tietenkin myös psyykkinen puoli, johon en nyt tässä puutu sen enempää kuin, että ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia mä höllensin ruokakontrollia, mikä johti painon uuteen nousuun. Ja nyt olen taas samassa 85 kilon painossa, josta laihduttamisen aikanaan aloitin. Tällä tokalla kerralla mä olen lihonut paljon nopeammin kuin ekalla kerralla, ehkä noin viisi kertaa nopeammin. Jos alunperin lihoin kilon vuodessa niin nyt on tullut viisi kiloa vuodessa takaisin, vaikka olen mielestäni syönyt selvästi järkevämmin ja terveellisemmin kuin silloin, kun lihoin hitaammin. Eikö olekin mystistä?
Selityksenä on pakko olla joku kehon toimintamekanismi, jolla se pyrkii palautumaan nälänhädän jälkeen entiseen painoonsa. Näiden omien kokemuksieni vuoksi uskon The Fat Trap -artikkelin tutkimuksien olevan oikeilla jäljillä, vaikkei tuloksia vielä olekaan tieteellisesti vaaditulla varmuudella todistettu.
Tottakai jälleen on otettava huomioon myös psyykkinen puoli. Jos ihminen tykkää syömisestä niin paljon, että on alunperin lihonut niin eiköhän silloin tykkää syömisestä vielä laihtumisen jälkeenkin - ja on siten vaarassa lihoa uudelleen. Mutta pointti on siinä, että laihtumisen jälkeen lihoo helpommin kuin jos ei ole koskaan laihduttanut. Vaikka syö vähemmän kuin ennen niin silti voi lihoa. Siihen vielä se henkinen puoli päälle, että kun on kauan rajoittanut syömistään niin mieliteot on karanneet käsistä ja on todella vaikeaa pidättäytyä syömästä liikaa - etenkin kun entistä vähempi on jo liikaa! Lukekaa toi artikkeli, jos ei vielä auennut ;)

Kivoja ylläreitä

Ostaa paukautin eilen uuden läppärin! Mentiin tutustumaan uuteen Verkkokauppaan ja tutkimaan Galaxy tabeja - tultiin kotiin läppärin ja Galaxy Note kännykän kanssa :D (kännykkä oli siipalle) Mun vanha Vaio täyttää 6v maaliskuussa ja siinä on jo vähän hitausongelmia videoiden katselussa sekä saaduista kolhuista johtuvia kuumenemis- ja latausongelmia. Uusi kone on myös Vaio, mutta Windowsilla, kun vanha on Linukalla. Saman merkkisyys on mulle on tärkeetä, koska sitten näppäimistö on samanlainen eli pika/erikoisnäppäimet on samoissa paikoissa, joista niitä refleksinomaisesti haen. Tää vaikuttaa ihan kivalta kaverilta :)

Vaikka ATK-laitteistoa löytyy nyt enemmän kuin laki sallii, en silti ollut katsonut interweebiosta, mitä tänään piti penkkiohjelman mukaan nostaa, joten sovelsin seuraavanlaisen setin: 4*2*70kg ja  vielä 4, 6, 6 *60kg.
Siinäpä se toinen kiva ylläri, että jaksoin noin hyvin nostella, vaikka lämmitellessä rintalihakset tuntui jotenkin jäykiltä - siltä kuin ne kaipais venyttelyä, eikä olis vielä ihan täydellisesti palautuneet.

Kolmas kiva ylläri oli paino: 85 tasan. Ihan kiva, että se mun ennakoima suuri päivittäinen vaihtelu sattui alaspäin :D ja ihme myös, kun miettii sitä herkkujen määrää, mitä tuli syötyä joulukuun loppupuolella! Ilmeisesti ihmiskehon painonsäätelymekanismi on todella nerokas aparaatti, joka vastustaa tehokkaasti sekä painon nousua että laskua, jos keho on sen mielestä nyt juuri sopivassa painossa.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Joulukilo


Viimeksi kävin puntarissa joulukuun 9. ja 10. päivä: tulosten keskiarvo 84,6kg. Nyt ollaan Loppiaisessa ja on aika tehdä tiliä joulun ja uudenvuoden sikailuista: 85,7kg. Tällä viikolla ehti olla jo neljä normaalia arkipäivää, joten lienee turvallista olettaa ylenpalttisten turvotusten laskeneen ja tuon olevan ihan oikea joulukilo. Vaikka kyllä mulla helposti puoli kiloa on päivittäinen satunnaisvaihtelu...pitääpä hypätä vaakaan huomenna ja ylihuomennakin niin voin rääknätä keskiarvon :)

Tänään toimitin joulukilon sulatuksen juoksumaton & kumppaneiden avulla: 1h 21min, keskisyke 144. Oli ihan mukavaa, enkä ehtinyt tylsistyä, kun tein pikku intervalleja ja vaihdoin välillä vempelettä. Toivottavasti menee yhtä kivuttomasti jatkossakin. Toivoa on, kunhan teen tätä vain kerran viikossa!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Hauska sattuma vai bugi?

2.1.2012 Sivun katselut: 108
3.1.2012 Sivun katselut: 108

Jos toi pitää paikkansa niin noi oli toka ja kolmas kerta, kun satanen meni rikki. Eka kerta oli silloin, kun poustasin salsavideon ;)

Viime aikoina sivun katselut on pyörinyt 50-80 haarukassa. Keskiarvo tuntuu nousseen melko tasaisesti blogin ikääntyessä. Kivaa, että käytte lukemassa :)

Tässä vielä linkkivinkki: The 5 D’s of dieting: Distraction, Delay, Drink, Disgust, Dance

tiistai 3. tammikuuta 2012

Spinningkunto

Kyllä sen huomaa, että koko talvi on keskitytty kyykkäämiseen aerobisen harjoittelun kustannuksella: Pumppu painaa satakuuskyt lasissa, mutta reidet ei oo moksiskaan! Kävin siis koeponnistamassa firman spinningpyörän ja lopputulos oli 62 minuuttia keskisykkeellä 149. Tuntui tosi kevyeltä :)

Musta tuntuu, ettei se pyörä ole ihan paras ja kallein, kuntokeskuksien kovaan kulutukseen tarkoitettu malli vaan joku edullisempi kotiin ostettavaksi tarkoitettu. Isolla vastuksella rankkaa ylämäkeä leikkiessäni vastus "luisti" vähän eli silloin tällöin polkimet nykäsivät pari senttiä eteenpäin aika rajusti. Ekalla kerralla säikähdin, mutta sen jälkeen osasin varautua. Tolla pyörällä ei siis voi vetää mitään maksimiraskasta ylämäkeä, koska silloin se vastus vasta luistaisikin, eikä naama irvessä kammetessa oikein voi olla varautuneena siihen ;)

Mua tää harmittaa vähän keskimääräistä enemmän, koska mä tykkään rääkätä itseäni enemmän kuin useimmat ja mä tykkään tehdä sen nimenomaan isolla vastuksella, en kovalla tempolla. Johan sen fysiikan laitkin sanoo, että massa on hidasta :D Mä en vaan osaa pyörittää jalkojani sellasella spiidillä kuin jotkut ohjaajat vetää spurtteja. En vaikka säätäisin vastuksen miten kevyelle tahansa. Kaikenlaista olen yrittänyt. Sen sijaan ylämäkiä osaan ja jaksan ja uskallan vetää tiukemmin kuin moni muu. Ainakin niin luulen. Sivuille vilkuilu ei ole ihan ongelmatonta, kun olo on sellanen, jotta kohta tulee noutaja ;)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Uudenvuodenlupaus

Tänä vuonna lupaan olla lempeä itselleni ja elää sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia edistävällä tavalla.
Esimerkkejä: Terveellinen ruokavalio edistää fyysistä hyvinvointia. Henkistä hyvinvointia ei todellakaan edistä se, että kiduttaa itseään kieltäytymällä kaikista herkuista - vaan eipä edistä morkkikseen asti sikailukaan. Kohtuus, kohtuus... Liikunta edistää sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia, mutta niin tekee riittävä lepokin. Kohtuus jälleen... Itsensä hemmottelu hieronnalla, kampaajalla, jalkahoidolla, uusilla hyvin istuvilla vaatteilla jne. edistää hyvinvointia, kunhan pysytään budjetin sallimissa rajoissa. Kohtuus kaikessa siis :) Henkistä hyvinvointiaan voi edistää keskittymällä siihen, mistä pitää ja unohtamalla sen, mistä ei pidä (itsessään, omassa elämässään, tekemisissään ja kaikessa).


Bodybuilding.comin 10 Tips To Keep Your New Years Resolutions Going Strong!

1. Set Deadlines
2. Don't Set Resolutions For Too Many Areas Of Your Life
3. Tell Someone
4. Keep A Resolution Journal
5. Set Your Rewards Now
6. Imagine Yourself At Your Resolution
7. Partner Up
8. Get Help
9. Take Pictures
10. Find Replacement Activities

Mitenkäs noita vois soveltaa...

1. Miten mun lupaukselle voisi asettaa deadlinen? Ideoita?
2. Joku vois ajatella ton olevan liian kaikenkattava lupaus, mutta mun kohdalla väittäisin sen olevan OK, koska tavoite ei ole liian kaukana millään suunnalla.
3. Kerron teille nyt tässä.
4. Pidän tätä blogia.
5. Eiköhän se hyvinvointi itsessään ole paras palkinto!
6. ...mmm...mmm...mmm... Tehty ;)
7. Mun lupaus ei ole kovin konkreettinen, joten en varmaan voi sen kummemmin sitä kaverin kanssa toteuttaa, muuten kuin haastamalla kaikki lukijat mukaan.
8. Jos en ole saanut painoa tippumaan siihen mennessä, kun mun nykyinen salikortti loppuu elokuussa, vaihdan Elixiaan tai Satsiin ja ostan sieltä PT palveluja. Tää on vähän niinkuin pelote/rangaistus, koska noi salit on kauempana ja toi tulis paljon kalliimmaksi kuin mun nykyinen sali ;)
9. Eiköhän noita tule otettua, kun on tähänki asti tullut.
10. Tää on mulle vaikee ja ikuinen työsarka. Ei ole helppoa keksiä jotain yhtä halpaa, nopeaa ja tehokasta kuin levy Fazerin sinistä ;) Ideoita otetaan vastaan!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

The Fat Trap

Kannattaa ehdottomasti lukea NY Timesin juttu The Fat Trap. Se on pitkä ja enkuksi, mutta kannattaa silti lukea. Ei mulla muuta.

http://www.nytimes.com/2012/01/01/magazine/tara-parker-pope-fat-trap.html

Timmikuu

Ensimmäinen päivä Timmikuuta vuonna 2012 ja olo on kaikkea muuta kuin timmi ;)
Meillä oli eilen perinteinen uudenvuoden peli-ilta. Siipan kaksi kaveria on juhlineet vuodenvaihdetta meillä vähintään 8 kertaa - eilinen oli nimittäin jo 7. vuodenvaihde tässä kodissa ja perinne alkoi jo edellisessä kämpässä, jossa pelattiin esim. legendaarinen 12 tunnin Trivial Pursuit (iltakuudesta aamukuuteen) vain pienillä syömä, juoma, ja raketti-tauoilla :D Paikalla oli myös toisen kaverin vaimoke, hänkin jo kolmatta tai neljättä kertaa mukana. Syötiin tacosalaattia, nachoja, piparkakkutaloa ja karkkia sekä juotiin siideriä ja skumppaa. Ulos kylmään ei tietenkään menty vaan kurkattiin pari rakettia ikkunasta ja parvekkeelta.

Mutta nyt siis joulun ja uudenvuoden ajan jatkunut pellossa eläminen loppuu ja ryhdistäydytään uudella innolla Timmikuun viettoon! Tässä uusi treenisuunnitelma, jossa on nyt huomioitu firman spinningpyörä ja säilytetty penkkiohjelman kevyt ja raskas päivä:

TI    spinning + kevyt penkkipäivä
KE  yläselkä, hauis
TO  juoksumattoa
LA  raskas penkkipäivä + vatsat
SU  alakroppa 

Eiköhän tollanen aerobisen kuntoilun lisäys tee mulle ihan hyvää :D