Sivut

maanantai 23. tammikuuta 2012

SH'BAM


Sats kokeiluni päättyi tänään sh'bamiin, joka oli juuri sopivan tanssillista mulle :) Ennen vanhaan tollasta tuntia kutsuttiin aerobiciksi. Paitsi tähän konseptiin kuului selvästi imelämmät jutut ohjaajalta, mut ei se mua pahemmin häirinnyt.

Valitettavasti siinä, että pysyy askeleissa mukana, on myös omat ongelmansa. Jalkapohjat on todella kipeet!


Noh, ei toi punainen hankauma tossa kuvassa näytä yhtä komeelta kuin livenä ;)
Tää ei oo eka kerta, kun poustaan kuvia kipeästä käpälästä. Joku saattaa muistaa nähneensä vastaavan valituskuvan juoksussa kipeytyneistä jalkapohjista. Tää sh'bam oli kyllä pahempi kuin juoksu - lyhyemmässä ajassa tuli jalat kipeämmiksi :( Lisäksi kipeytin myös kyynärpääni, ilmeisesti huiskimalla liian suurella innolla ja pienellä kontrollilla. Enkä edes huomannut sitä tunnin aikana, kun oli niin hauskaa.

Mä otin tän Satsin kokeiluviikon innolla vastaan, koska mulla on nyt ollut vähän sellasta tunnetta, että kaipaisin jotain vaihtelua punttien nosteluun... Vaikka se onkin kivaa niin viidesti viikossa tekemällä siihenkin kyllästyy! Ruoho näytti vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta sinne päästyäni huomasin sen olleen harhanäky. En mä halua käydä aikatauluun sidotussa ryhmäliikunnassa, enkä ryysiä pukukopissa pyllistelevän akkalauman keskellä. Mä haluun käydä lenkillä ja golfata ja pyöräillä uimastadikalle! Mä haluun, että olis kesä!

Etenkin lukioaikana tykkäsin käydä jumpissa, mutta iän karttuessa olen tullut itsenäisemmäksi ja itsepäisemmäksi. Haluan treenata tasan silloin, kun mulle sopii ja tasan sillä tavalla kuin huvittaa. Eikä ole vaaraa, että laiskottelisin ilman ohjaajaa ;) Lisäksi mua motivoi asiat, joita voi mitata, kuten penkkitulos, lenkin kesto tai tulos golfissa. Jumppasuorituksia ei voi mitata.

Lisäksi on vielä sellanen pieni pinnallinen juttu, että koen olevani itsekin oikea bodari, kun treenaan mun omalla salilla, jossa käy paljon bodarin näköisiä ihmisiä. Uskon ja toivon ihmisten siellä näkevän, että mä olen treenannut paljon ja olen hyvässä kunnossa, vaikka olen vähän tukeva ;) Satsissa sunnuntaijumpparien seassa muutun itsekin sunnuntaijumppariksi, eikä jumpassa kukaan näe, kuinka kova muija mä olen :D

9 kommenttia:

  1. Hei hauskaa, että kävit kokeilemassa! Ja hauskaa myös, että itse postasin samasta tunnista eilen. Oli ehkä enemmän minun juttuni kuin sinun (vaikken itsekään täysin ihastunut), mutta mie en olekaan yhtä rautainen ;)

    VastaaPoista
  2. Miten ihmeessä olet saanut jalat kipeiksi tuolla tavalla? :D Ymmärrän kyllä että syke nousee ja jalkoja pakottaa mutta että noin! :D

    Sh'bam on hieman tanssillisempaa normi aerobicista eli lannetta saa ketkuttaa. Paljon ottavat ideoita musiikkivideoiden koreoista.
    Itse tykkään vetää sen yksinkertaisuuden vuoksi ja eräs asiakas sanoi minulle kerran, että ihana tunti kun saa todenteolla näyttää naisellisuuttaan. :D Olen se ohjaaja jolla on ne pikkutuhmat jutut... ;D

    VastaaPoista
  3. Niinpä tietysti, Allien blogissahan se oli, kun muistin jonkun sanoneen tuon olevan melko aerobicciä! Mulle tää ei kyllä passais sellaseen päivään, kun ei jaksa ajatella, mihin suuntaan jalkojen pitäis viedä ;)

    Jalkapohjan nahka joutuu koville, kun on paljon suunnan vaihtoja, joissa jalka liukuu kengässä eestaas ja puolelta toiselle. Pitäis varmaan olla niin pienet kengät, ettei jalka mahtuis liikkumaan, mut en mä sellasiakaan vois käyttää, koska niistä tulis rakkoja ja kipeitä varpaankynsiä...

    Mä ajattelin, et siellä shäbäm koulutuksessa varmaan neuvottiin/käskettiin ohjaajia kuvailemaan liikkeitä vietteleviksi ja kehumaan asiakkaita seksikkäiksi ja naisellisiksi ja kaikkea sellasta, jotta ihmisillä olis hyvä itsetunto ja kehtais vetää täysillä välittämättä siitä, miltä se näyttää.
    Musta se oli kyllä tosi hyvä, kun se ohjaaja sanoi heti alkuun, ettei ole väliä, miten tekee, kunhan tekee hyvällä fiiliksellä, ja ettei kukaan voi tanssia väärin, kun tanssi on jokaisen oma tapa ilmaista itseään :)

    VastaaPoista
  4. Minusta tuo tunti on sinänsä ihan mukava "pehmeä lasku" tanssillisiin tunteihin. Saatan tietysti olla väärä ihminen sanomaan kun olen vuosikaudet pyllynpyöritystunneilla ravannut, ja minulle tuo on aivot narikassa -menoa. Ymmärrän toki sen että aloittelijalle tunti ei välttämättä tunnu haukotuttavan helpolta, mutta siinä välissä astuvat kuvaan nämä pirkkopirteä-ohjaajat, jotka hihkuvat että jos et muista mitä pitää tehdä, tee ihan mitä haluat :)

    Yksi yhteen aerobicin kanssa tuo ei tietenkään mene, mutta zumban ja bodyjamin jälkeen tuntuu aerobicmaiselta.

    VastaaPoista
  5. Eikö olekin hassu tunne kun alkaa tuntemaan oman salin / puntin vähän kuin "olohuoneekseen" ja alkaa tuntemaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta niitä ihmisiä kohtaan, joita siellä näkee lähes joka päivä, vaikkei välttämättä ole koskaan edes puhunut heidän kanssaan. Silti heitä tulee tervehdittyä kuin vanhoja tuttuja :D Mä kans luulen, että olen omimmillani tällä hetkellä puntin puolella ja saattaisin olla hieman hukassa jollain ryhmäliikuntatunnilla, paitsi pyöräilytunnilla ;) Crossailukin sujuu, mut ööö... jotkut tanssit ja jumpat vois vähän vieroksuttaa :D

    VastaaPoista
  6. Kyllä vain :) ja sitä olohuone tunnetta vain lisää se, että salille on matkaa 100 metriä.
    Satsiin onkin melkein 10 kertaa pidempi matka! :D

    VastaaPoista
  7. Vitsi mua harmittaa kun meillä ei oo tota shäbämiä kun kaikki siitä puhuu! Täytyy jättää salille toivetta että haluun sen, ja sit haluun armybicin takasin. Mä saan jalkapohjat samaan kuntoon aina attackissa :D, mietin just että auttaiskohan kenkien vaihto. Ja jumppasuorituksia VOI mitata. Esimerkiks sillä että jaksaako tehdä ne kaikki askelkyykkyhypyt vai loppuuko jaloista puhti. Tai sillä että tuntuu helpommalta ku viimeks. ;)

    VastaaPoista
  8. Heh, mä kävin nyt niin kevyissä jumpissa, että jaksoin kyllä kaiken. Sitä on sit mahdoton objektiivisesti vertailla, et tekeekö isompia liikkeitä, pysyykö paremmin rytmissä, venyykö pidemmälle, näyttääkö paremmalta jne.

    VastaaPoista
  9. Joo ja siis totta on että sit pitää käydä samassa jumpassa monta kertaa että tietää sen oman lähtötasonsakin. Sen takia tykkäilen noista LesMillsin tunneista kun siellä veivataan aina se kolme kuukautta samaa ohjelmaa niin siinä sen näkee että miten kehittyy.

    VastaaPoista