Sivut

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Mikä on kuuhullun vastakohta?

Viime viikolla nukuin tosi huonosti. Tällä viikolla olen nukkunut ihanasti ja pitkään - eilen jäi blogikin päivittämättä, kun painuin pehkuihin! En mä ainakaan kuuhullu ole, kun täysikuu oli maanantaina :D

Eilen kävin firman kellarissa spinnaamassa 1h 6min, keskisyke 146. Tutkin gymin varustetasoa lähemmin ja totesin sen varsin hyväksi. Löysin tämmöset Fat Gripzit:


Noi on niin fat, ettei mun megaräpyläkään ylety ympäri! Pitää googletella, miten noita vois hyödyntää, kunhan vaan ehdin... Kuvassa näkyy muuten tän kiven halailusta muistoksi jäänyt mustelmakin:


Tänään mun piti mennä kilttinä kattina kuntonyrkkeilyyn, mut lounasaikaan siippa soitti ja kertoi, että sen vanhemmilta sais liput Jukka Puotilan 35-vuotisjuhlaesitykseen tänään. Oon aika ylpee ittestäni, kun osasin niin nopeesti muuttaa suunnitelmia. Päätöstä helpotti, kun tiesin, miten paljon siippaa harmitti, kun toi show oli loppuunmyyty, eikä me saatu lippuja. Lisäks valitettavasti olkapää kuiskii mulle, että sille vois tehdä hyvää olla lyömättä mitään ihan just nyt... 
Show oli hyvä. Kannatti muuttaa suunnitelmia :)

maanantai 29. lokakuuta 2012

Spagettia riisillä ja Janssonin kiusausta jauhelihakastikkeella

Kaikkeen sitä joutuu, kun koittaa viljaa vältellä! Töissä oli lounasvaihtoehtoina pasta bolognese tai Janssonin kiusaus. Kiusaushan on lähinnä perunaa, joten klappasin päälle jauhelihakastiketta proteiinin lähteeksi ja työkaverit hymyili :D
Kotona tehtiin ruuaksi spagettia, joka siis tarkoittaa sitä tiettyä herkkua jauhelihasoossia. Siipalle on tosi tärkeetä, että sen kanssa on spagettia, eikä mitään muuta pastaa, mutta mulle se maittoi hyvin riisilläkin. En osaa sanoa, maistuiko se riisillä yhtään erilaiselta vai oliko ainut ero siinä, miltä annos näytti, miten se käyttäytyi haarukassa ja miltä se tuntui suussa... Voisin ottaa optimistisen näkemyksen ja todeta, että riisi on parempaa, koska sen käytettävyys on parempi. Spagettia on oikeestaan aika vaikee haarukoida suuhun!

Tänään on kipeenä edelleen jalat, selkä ja hauikset sekä uutena ojentajat, joita tein eilen. Onneks maanantai on mulla yleensä sohvapäivä. Ei tartte jaksaa muuta kuin parturoida tuo ukkeli :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aneita ostamassa

Tiedostan oman ökyporvarimaterialistielämäntapani olevan kestämätön, mutten vaan saa laiskasta hedonistin ruhostani irti niitä tekoja, joilla maailma pelastuisi. Siksi äänestin vihreitä ja toivon, että joku muu miettii mun puolesta, mitä maailman pelastamiseksi kannattaa tehdä ja sitten pakottaa meidät kaikki laiskat kansalaiset tekemään niin.
Vaalisalaisuus on musta ehdottoman hyvä asia ja joskus on näppärää siihen vedoten välttää poliittinen keskustelu. Mutta. Yleensä mulla ei ole mitään tarvetta olla kertomatta, ketä äänestän. Jos musta olis noloo myöntää äänestäväni vihreitä niin en äänestäis vihreitä. Jos musta olis noloo myöntää äänestäneeni Niinistöä niin en olis äänestänyt sitä. En ymmärrä, miksi jotkut kategorisesti kieltäytyy kertomasta, ketä äänestivät. Sehän on merkki siitä, ettei kehtaa sanoa, mitä mieltä on asioista - tai sitä, ettei ole mitään mieltä mistään. Mulla ei ole kovin paljon vahvoja mielipiteitä ja kehtaan myöntään sen. Eikä politiikka niin kauheesti mua kiinnosta. Aika pinnallisesti tutustun ehdokkaisiin ja valitsen jonkun hyvältä vaikuttavan tyypin. Ehkä tuo osaltaan saa aikaan sen, ettei mua hävetä kertoa ehdokastani, koska en koe sitä suurena henk koht loukkauksena, jos joku pitää mun ehdokasta ihan tyhmänä. Äänestin Louhelaisen Kirsiä. Repikää siitä.

Eilisen jäljiltä on eniten kipeenä hauikset. Jalat ja selkä on sopivasti kipeenä silleen, ettei vielä yhtään haittaa liikkumista, mutta tuntee jo tehneensä. Täysin kivuitta selvisivät olkapäät, ojentajat, rintalihakset, vatsat ja kyljet. Jännä homma. Joko penkin treenaaminen on voimamieslajien kannalta vähän turhaa tai sit tässä näkyy se, että penkki on ainut liike, jota mä oon tehnyt niin kovaa, ettei yks voimailupäivä ollut penkki-lihaksille mittään. Ainiin, pohkeetkaan ei ole tänään sen kipeemmät kuin eilenkään. Vasen on normijumissa ja se krampannut oikea on ehkä jopa karvan verran paremmassa kunnossa kuin eilen, jee :)

Lihaskipujen lisäksi nahka otti vähän osumaa. Kyynärvarsissa on kiven nostelun jäljiltä pari naarmua ja mustelmaa. Niskassa on pientä mustelmaa muistona merimieskävelystä ja rinnuksissa on kipee kohta (ei kuitenkaan mustelmaa) tukinnostosta. Mullahan on aina kaulassa se sydänkoru, joka näkyy monissa tukkakuvissakin ja nostelin tukkia suoraan sen päälle aika monta kertaa ennen kuin hiffasin ottaa sen pois :D

Pojat oli sopineet salin tälle aamulle, joten mäkin lähdin sinne jumppailemaan, kun oli vielä kivuttomia lihaksia kehossa ;) Olisin tehny penaa, mutta jo pelkällä tangolla oikea olkapää tuntui niin pahalta, että osasin olla fiksu ja jättää väliin. Tein sit ojentajia, kylkiä, vatsoja ja olkapäitä kevyesti. Siitä tulee kohta kaksi vuotta, kun mun vasen olkapää alkoi vihoitella tolla samalla tavalla ja siihen kehittyi lopulta ihan kunnon rasitusvamma kiertäjäkalvosimeen. En tajunnut reagoida niihin tuntemuksiin riittävän ajoissa ja riittävän radikaalisti, joten päädyin noin puolen vuoden treenitauolle yläkropan osalta. Osaiskohan sitä nyt toisella kerralla toimia ajoissa vai vastako kolmas kerta toden sanoo?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Hevii settii

Voi että! Oli niin kertakaikkisen siistiä, etten tiedä mistä aloittaa :D
Tää teksti ei mitenkään voi tehdä oikeutta sille, miten hienoa oli päästä kokeilemaan jotain ihan uutta, joten lähdetään purkamaan alusta alkaen. Kävin siis Hämeenlinnassa Heavy Eventsillä kokeilemassa voimailulajeja - siis niitä, mitä Suomen vahvin nainen kisoissa tehdään.

Ekana oli testissä tukinnosto, jossa mä sain pari toistoa 47 kilolla. Mä en ole koskaan tehnyt tempauksia tai mitään muitakaan vastaavia liikkeitä, joissa paino nostetaan maasta suorille käsille. Tollaset teknisesti vaativat liikkeet on musta ekalla kerralla vähän pelottavia, joten en halunnut lähteä testaamaankaan isompia painoja. Toi tuntui jo olevan riittävän lähellä maksimia.
Pohje ei vielä ole 100% kunnossa. Kävellä voin jo normaalisti, mutten esim nousta varpaille, vaikka paino olis tasaisesti molemmilla jaloilla. Tukinnostoa pohje haittas päivän liikkeistä eniten, koska tässä olis pitänyt tehdä pieni "hyppy", jolla tukki avitetaan suorille käsille. Mä en pystynyt mitään sellasta tekemään.

Merimieskävelyssä mä jaksoin köpötellä jokusen metrin joko 110 tai 130 kilon häkki harteilla. En oikeesti enää muista, paljon siinä oli painoa, kun päivän aikana tuli niin paljon kaikkea muistettavaa ;) Suurin ongelma oli häkin heiluminen, joka teki menosta tosi epävakaata. Taaskaan en kokeillut ihan maksimiin asti, että jäi voimia vielä muihinkin lajeihin.
Farmarikävelystä muistan painot varmaksi: kummassakin kädessä oli 55 kilon salkku. Tässä ekana petti sormet - otevoima ei riitä ja sormiin sattuu. Hassua miten erilaiselta tuntui kantaa samaa painoa käsissä tai häkkinä niskassa!
Tässä vaiheessa tuli puhe otevoimasta ja järkkäri Jyrki katseli mun pitkiä sormia ja käski ottaa otteen paksusta fat bar tangosta. Kyllähän mulla siinä peukku ja keskisormi ylettyi vähän päällekkäin. Se laittoi mut myös kokeilemaan maastavetoa sillä fat barilla, eka 55 ja sit 75 kiloa, jotka nousi kyllä, mutta tanko liukui mun hikitassuissa jo aika hurjasti. Mun pitäis kuulemma jättää salilla hanskat ja remmit pois, että saisin vähän näppivoimia ja paksumman nahan ;)

Siitä sitten siirryttiin näppärästi maveen tavallisella tangolla ja mä sain remmit avuksi. Mun uusi virallinen mave-maksimi on nyt sit 110kg. Ja kaikki y.m. lajit jo siinä alla! Mainittakoon muuten sekin, että painonnostovyö oli käytössä koko ajan, kaikissa lajeissa. Tosi kiva, että sain sellasen lainaan, kun en ole sitäkään koskaan kokeillut. Yllätyin vähän, kuinka hyvin osasin sitä heti hyödyntää.
Tangon jälkeen nosteltiin 49 kiloista sementistä valettua kivipalloa eli Atlas-Kiveä noin metrin korkuiselle lavalle. Kiven halkaisija oli ehkä 40cm tms eli se oli aika pieni ja siksi vielä suht helposti käsiteltävä. Seuraava koko olis ollut jo 100kg, joten ei päästy testaamaan, missä menis raja. En osaa arvioida, onko helpompi nostaa kovaa, pyöreää kiveä vai eri muotoihin lösähtävää hiekkasäkkiä... 80 kiloisen hiekkasäkin syliin nostaminen, kantaminen ja lavalle lastaaminen oli just sopivan haastavaa, että siitä tuli mahtifiilis. Vielä kun Jyrki kehui mun suoritusta mainioksi ekakertalaiselta niin olin ihan happyhappyjoyjoy :D

Tässä vaiheessa mä totesin mun jalkojen olevan jo ihan treenailleen tuntuiset. Yks toinen osallistuja sanoi, että sillä ei juurikaan tunnu jaloissa, mutta yläkropassa kyllä. Mulla yläkroppa ei ollut juuri millänsäkään. Jännä juttu, miten ihmisillä on erilaiset vahvuudet - ja varmasti treenitaustakin vaikuttaa. Mä tunnustinkin, etten ole paljon kykkäillyt, koska a) en halua olla lähes liikuntakyvytön useita päiviä viikossa ja b) en osaa kyykätä riittävän syvään, että kehtaisin sitä tehdä, joten teen jalkoja mieluummin prässissä silloin, kun niitä teen. Jyrki pisti mut sit kyykkäilemään pelkällä tangolla ja kokeilemaan muutamia juttuja, joiden avulla voisin opetella kyykkämään kunnolla. Voimantuoton kannalta olis kuulemma tärkeetä tehdä nimenomaan kyykkyä, eikä vain prässiä.

Mä en ole kilpailuhenkinen ihminen, mutta tykkään vertailla tuloksia muiden kanssa. Suomen vahvin nainen kisoja katsoessa pohdin aina, miten mä suoriutuisin - voisko mun tuloksia edes verrata noihin kilpailijoihin. Tosi monia lajejahan on päässyt kokeilemaan esim. koululiikunnassa ja niistä tietää, ettei omista suorituksista voi puhua samana päivänäkään SM-kisaajien kanssa. Nää voimailulajit on niin erilaisia kuin punttitreeni, ettei salitulosten perusteella voi tietää, miten näissä pärjäis. 50 kiloa maastavetona on täysin eri asia kuin 50 kiloisen kiven nostaminen lavalle. 
Oli tosi kiva huomata, että voimailussa mä olen kehityskelpoinen ja treenamalla saisin varmasti tulokset sille tasolle, että kehtaisin verrata niitä Suomen vahvimpiin naisiin. Kovasti kutkuttais alkaa treenaamaan voimaa ihan oikeesti. Jos ton porukan seurassa hengais enemmänkin niin saattaisin ajautua vaikka mihin ;) Nyt jo heitettiin huulta ens vuoden strongman fitness kisoista. Siellä on naisille kaksi sarjaa alle ja yli 68 kiloiset. Jyrki kysyi "Paljos sä painat?" ja katsoi mua sen näköisesti kuin pitäisi mahdollisena, että mä vastaan jotain niin läheltä 68:aa, että mut vois kiristää siihen pienempään sarjaan! Seuraava kommentti oli jotain tän tyylistä, että "sulla ei kyllä ole ylimääräistä, joten yleiseen sarjaan menisit" ja mä otin sen ihan kohteliaisuutena :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Katin yllätys

Sitä meillä on ruokana, kun Katti pääsee kauhanvarteen :D Tänään pistin pannuun jauhelihaa, riisiä, maissia (se eilinen kylmä kääre) ja creme bonjouria. Lisäksi mausteita, vähintään riittävästi, tuli yllättävän tulista :D Jälkkäriks kekkasin syödä rahkaa ja mangosorbettia - yllättävän maukas kumppanuus :)

Pohje on ollut tänään selvästi parempi kuin eilen. Keskiviikkona heti krampin jälkeen koko pohje oli kauttaaltaan sairaan kipeä. Eilen erotin jo, että kipu oli pohkeen sisäsyrjällä. Tänään se on paikallistunut vain yhteen kohtaan, tiettyyn lihakseen ja muita lihaksia voi jo jännittää. Käveleminen onnistuu melkein normaalisti... Luottamus huomiseen voimailukykyyn kasvaa.

Jostain kumman syystä mä olen suhtautunut tähän pohjekipuun todella tyynesti. Normaalisti kaikki krempat saa mut huolestumaan ja stressaamaan ja tuntuu, että ne kestää ikuisesti ja kaikki mun lihakset surkastuu ennen kuin pääsen taas urheilemaan! Tällä kertaa ei ole ollut mitään tollasta. Varmaankin siksi, että tiedän krampin aiheuttaman lihaskivun olevan vaaraton ja paranevan parissa päivässä. Ja mullahan piti muutenkin olla kevyt viikko eli en ole (vielä) missanut yhtään suunniteltua treeniä. Pikemminkin siinä mielessä kävi hyvin, että nyt ei ollut mitään vaikeuksia pitää kiinni suunnitelluista lepopäivistä ;) Olispa aina näin helppoa olla telekalla!

torstai 25. lokakuuta 2012

Talven haju

Ulkona haisee jotenkin erilaiselta tänään kuin eilen... Talvi haisee!

Tää päivä on sujunut nilkuttaen kuin suuri urheilusankari ikään. Yks työkaveri nyrjäytti nilkkansa toissapäivänä lentiksessä ja nilkutti jo eilen. Tänään meitä oli sitten jo kaksi rampaa. Kuka onkaan vuorossa huomenna?

Mainio sattuma, että olin jo ajat sitten varannut hieronnan tälle päivälle. Kramppipohje sai hellää hoitoa, joka kuulemma pistää lihaksen aineenvaihdunnan toimimaan ja paha lähtee pois. Lisäksi sain ohjeen käyttää pakastemaisseja ulkoisesti ennen syömistä ja tehdä kevyttä pumppaavaa venytystä. Näillä neuvoin sais luvan olla kinttu kunnossa ylihuomenna!

Selvittelin vähän lisää ja kävi ilmi, että kokojyväviljassa on magnesiumia yms. mineraaleja. Nelisen viikkoa olen nyt ollut ilman aamupalaleipää ja muita viljatuotteita. Tossa ajassa ehtis jo kertyä yhden krampin verran alijäämää, jos niikseen tulee...

Tulin ajatelleeksi sellastakin, että tällä viikolla on tullut juotua aika paljon kahvia sekä vielä illalla colaa. Ei niin paljon, että uskoisin siitä tulleen kramppiin johtavaa nestehukkaa, mutta ehkä kyllä niin paljon, että se voi vaikuttaa yöuniin... Ja mulla on ollut vähän vaikeuksia saada unta iltaisin. Ja sit olen ollut väsynyt ja himoinnut kahvia jne. Tänään tsemppasin ja join rooibosta ja nyt jo väsyttää. Ehkä kohta vois jo mennä koisimaan?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kramppikeskiviikko :(

Nyt on hyvät neuvot kalliit! Miten saadaan krampin jäljiltä kauhukipeä pohje kuntoon lauantaiksi?
Mä en voi käsittää, miten se nyt tolleen kramppas, kun mulla on iisiviikko ja kaikkee. Piti varmistella, ettei vaan käy mitään ja oon täydessä voimailukunnossa lauantaina. Voihan Strömsö soikoon!

Tässä lista viimeisen viikon asioista, joilla voisi olla yhteyttä kramppiin:
KE eka kerta kuntonyrkkeilyä
TO mavepäivä salilla
PE leffan jälkeen kaksi siideriä
LA toka kuntonyrkkeily
SU salilla yläkroppaa ja kuntopyörää, takareidet yllättäen kipeet
MA influenssarokotus, takareidet edelleen vähän kipeet
TI kipu siirtynyt takareiskoista oikeaan pohkeeseen
KE oikea pohje entistä kipeämpi - kramppasi kuntonyrkkeilyssä ja nyt nilkutetaan

Lisäksi tunnustan, että useana päivänä olen syönyt vähän tavallista epäsäännöllisemmin ja myöskin juonut vettä vähän vähemmän kuin parhaina päivinä. Oikeasti mun mielestä noi poikkeamat ei kyllä ole olleet niin suuria, että niistä vois johtua. Nyrkkeilyä vetänyt Amin Asikainen kysyi multa, olenko juonut tarpeeksi, kun hänellä lihakset kramppaa helposti, jos painonpudotuksen takia on nestehukkaa. Voin kyllä vannoa, ettei mun piirun verran tavallista huonompi juominen ole vielä mitään verrattuna ammattinyrkkeilijän nesteenpoistoon ;)

Päänsisäisen ipodin soittaessa Eye of the tigeria jatkoin kuntonyrkkeilyn loppuun ilman jalkatyöskentelyä ja nilkutin kotiin K-marketin kautta. Nyt on pillerihyllyssä uusi purkki magnesiumia vanhan kalsium+magnesium purkin vieressä. Ajattelin koeluontoisesti jonkin aikaa vedellä tuplasti saantisuostuksen verran ja katsoa, huomaanko edes plasebovaikutuksen verran apua ;) Ei kai se vaarallista voi olla?

Mitähän muuta voisin tehdä pohkeen hyväksi? Kannattaako krampista kipeetä lihasta kylmettää tai lämmittää? Hieroa tai venyttää? Vai antaa vaan olla levossa?