Kukin kykyjensä mukaan

Kaikissa varteenotettavissa treeniblogeissa on kuvamateriaalia pukuhuoneessa pullistelusta, joten mäkin yritin, kun olin näkevinäni olkapäässä jotain lihasta ja ojentajakin näkyi selvemmin kuin ennen... Taitaa kuitenkin tuo vatsamus maximus olla mun vahvin lihas - komeasti se pullistuu ;)

Aika höntiltä tuntuis kuvata näin turhia pätkiä joka viikko, joten eiköhän jätetä kuvaaminen niille, joilla on jotain kiinnostavampaa kuvattavaa.

Kerrastot kehiin

Hei, olen Katti ja olen endorfiiniholisti. En malttanut torkkua sohvalla siipan kainalossa edes koko A-Studiota, kun piti päästä lenkille :)
Yhden vaatetuskauden yli hypättiin kokonaan ja piti siirtyä suoraan kerrasto+tuulipuku-settiin. Myös pipo ja hanskat tuli tarpeeseen. Asun lämpö oli sopiva, mutta aika rajoittavalta ja puristavalta se tuntu.
Yllättävän kevyesti kulki ja luurikin jaksoi koko lenkin, joten tiedän kertoa sen olleen 6,45 km ja 47 min eli keskinopeus 8,16 km/h - oikein hyvä siihen nähden, miten ison osan matkasta kävelin. Ilmeisesti juoksin sit ihan hyvää vauhtia, eikä mun kävelykään mitään löntystelyä ole ;)

Syksy yllätti lenkkeilijän!

On muuten kylmä! Vaikka kalenterissa luki tänään "Lenkki", menin salille. En vaan jaksanut etsiä kylmän sään vaatteita ja arvuutella, mitkä niistä olis tänään sopiva setti. Jos ilma kylmenis silleen tasaseen, ehtis paremmin tottua uuteen lämpötilaan ja oppia pukeutumaan sopivasti. Että sellasta tasaista lämpötilan muutosta, jos sais pyytää, kiitos!
Kävin tosiaan salilla, mistä voitte päätellä, että flunssan oireita ei vielä tunnu. Eilinen räkäinen työkaveri oli tänään jo ihan normaali - eikös se flunssa tartu helpommin alkuvaiheessa ja huonommin sitten lopussa? Eli toivoa on. Siipalle on nyt kurkkukivun lisäksi ilmestynyt kuiva yskä, joka tietty levittää basiliskeja tehokkaasti joka suuntaan - ihan kuin niiltä muka muuten vois yhteisessä kodissa välttyä.
Viime viikolle tupsahtaneen kevyen viikon jäljiltä kaikki lihakset olis olleet treenikunnossa eli sain vapaasti valita, mitä halusin tänään tehdä. Päätin tehdä tärkeimmät ensin siltä varalta, jos se flunssa nyt iskee. (Tuskin iskee, kun olen näin hyvin henkisesti varautunut, enkä joutuis edes missamaan mitään erityistä sen takia.) Tein siis punnerruksia, ojentajia, olkapäitä ja vatsoja. Aika heikkoa oli meno tänään, mutta joskus pitää olla näitäkin, jotta se nappisuoritus sitten vuorollaan erottuis joukosta :)

I'm doomed

Luulin pääseväni töihin basilleja pakoon, mutta täälläkin on sairas mies viereisessä penkissä. Jos tarvii aivastaa ja niistää kolme kertaa 20 minuutin sisään niin ei ehkä kuuluis toimistolle...

Metsään meni

Tän päivän golfkierros peruttiin, kun siippa oli fiksu, eikä halunnut lähteä kurkkukipua uhmaten urheilemaan. Mä oon tietty huolissani, että tauti tarttuu muhunkin, mutta Omegawave komensi mars lenkille vaan, joten nyt olis ennenaikaista himmailla. Pistelin sitten golfkierroksen-omaiset kilsamäärät lenkkipolulla huomattavasti nopeampaan tempoon, 1,5 tunnissa. Olisin halunnut tietää tarkat kilsat, kun valitsin uuden reittiyhdistelmän ja raahasin kännykkääkin mukana. Vaan sepäs oli taas kaatunut neljä minsaa lähdöstä ja endomondo näytti mun edenneen kokonaista 450 metriä. Hitsi, kun en millään raaskis sijoittaa uuteen luuriin!

Kesällä lenkille lähteminen on helppoa, kun vaatteita ei tartte pohtia - mahdollisimman vähän, koska aina tulee kuitenkin kuuma. Vaan nyt syksyllä mä oon joskus niin solmussa asuvalinnan kanssa, että meinaa jäädä kokonaan lähtemättä! Vaikuttais siltä, että mulle oikea lenkkivaatestrategia on "pukeudu niin, että luulet jäätyväsi". Intuitio kun käskee mua pukeutumaan niin, että tarkenisin seistä vartin bussipysäkillä :D

Musta on aika mieletöntä, että täällä Suomen toiseksi suurimman kaupungin ilmeisesti suurimmassa asutuskeskuksessa voi milloin tahansa kipasta metsään lenkille. Eihän se toki mitään synkkää korpimetsää ole - siellä menee valaistu lenkkipolku/tie ja aika tarkkaan pitää navigoida, ettei vahingossa eksy ulos metsästä ;) mutta on se kuitenkin ihan selvästi metsää, syksyisen väristä ja raikkaan tuoksuista metsää.

Hyvät bileet

Tänä aamuna mua odotti olohuoneessa tämmönen näky:

ja tämmönen keittiössä:

Siippa oli kutsunut työkavereitaan vaimoineen meille syömään ja osanotto oli yllättävän runsas: 9 aikuista vierasta + 1 taapero. Piti ihan lainata tuoleja, että saatiin kaikki saman pöydän ääreen! Etukäteen jännitin kovasti, tuleeko nihkee tunnelma ja mitä mä sit teen, kun en ole mikään social butterfly, mutta onneks ei tullut ja kaikki meni hyvin :)

Liikunnan osalta tästä tulikin varsin kevyt viikko, kun juhlajärjestelyjen lisäksi yksi ilta meni hierojalla, enkä tänäänkään jaksanut lenkille enää siivoomisen jälkeen. Just tämmösten tilanteiden takia mä en halua mitään liian tarkkaan suunniteltua treeniohjelmaa. Joskus vaan jaksaa ja ehtii treenata paljon, kun taas toisinaan ei ehdi tai jaksa tehdä juuri mitään. Mulle sopii paljon paremmin sovittaa treenit elämän mukaan, eikä seurata orjallisesti ohjelmaa. Mitä siitäkin olis tullut, jos tällä viikolla olis ohjelmassa lukenut "kova viikko", kun normaalin viiden treenin sijaan saan kasaan vain kaksi (olettaen yhden treenin huomiselle)? Tai jos toissaviikolle olis määrätty "kevyt viikko" ja mä ihan sattumalta vetelin kuusi treeniä normaalin viiden sijasta!

Rusketusrajat parhaimmillaan

Keskikesällä mä käytin ahkerasti arskarasvaa käsissä ja jaloissa, mutta nyt parina viime viikonloppuna olen jättänyt läträämättä ja luottanut, ettei syyskuussa enää pala. Vaikkei palakaan niin rusketus silti lisääntyy. Itse asiassa jalkoihin aurinko osuu niin huonossa kulmassa, ettei ne rasvattuina tahdo edes ruskettua, mutta näin onnistuneen golfkesän lopulla kintuissa näkyy jo sukkien ja sortsien rajat. Valaistuksesta riippuen ne näkyy paremmin tai huonommin, mutta kyllä ne jo erottuu valokuvassakin:

Katti Matikaisen valkoiset käpälät ja piiitkät varpaat 

"Kunnon golfrusketukseen" kuuluis tietty valkoinen käsi, kun hanskaa pidetään vain toisessa kädessä. Mulla sen voi erottaa vai hyvällä mielikuvituksella, kun olen ollut ulkona muissakin puuhissa, esim. lenkillä, pyöräilemässä ja vesijuoksemassa. Niissäkään ei muuten missään jalkaterät saa aurinkoa.
T-paidan hiharajat ei ole mitenkään selkeät, koska eri paidoissa on eri pituisia hihoja, mutta ihan selvästi käsivarren yläosa on vaaleempi kuin alaosa. Lisäksi mulla on selässä hento painijanselkä-kuvio, joka on tullut hihattomista lenkkitopeista ja uimapuvusta. Raidallinen katti siis :)
Jonkun mielestä rusketusrajat voi olla nolot ja tyhmän näköset, mutta mulle ne on merkki siitä, että ulkona on oikeesti tehty jotain, eikä vaan maattu lahnana auringossa!