Mulle tuli sattumalta tasan samanlainen treeniputki viime ja tällä viikolla: eka yks lepopäivä, sit penkkipäivä salilla ja sit lenkkipäivä. Lenkkipäivien aamuina saadut veivaustulokset oli kuitenkin ihan erilaiset. Viime viikolla se sanoi Go for it! (7, 7, 7) ja tällä viikolla Go light (5, 5, 6). Mielenkiintoista, että samalla levolla ja treenillä tuli noin erilaiset tulokset!
Vaikka tulokset teoriassa vaikuttaa jopa epäuskottavan erilaisilta, kropassa ne kuitenkin tuntuu uskottavilta. Mittauspäivinä lenkillä oli just sellanen fiilis kuin tuloksesta vois kuvitella. Viime viikolla oli hyvin energiaa ja jaksoin pinkoa, kun taas tällä viikolla vähän väsytti ja otin mielellään iisimmin.
Nyt kun mietin niin mä olen tosi hyvin oppinut lämmittelyn ja treenin alkuosan aikana tunnustelemaan päivän kuntoa ja fiilistä ja sopeuttamaan treenin siihen. Yksi ongelma on kuitenkin ollut: Jos päivän fiilis ei olekaan sopinut siihen, mitä olen treeniohjelmassani suunnitellut, on voinut iskeä masennus, morkkis tai ketutus. Merkkailen treenejä etukäteen kalenteriin ja suunnittelen, milloin olis sopiva aika juosta/nostaa kovaa ja milloin vois hölkkäillä/pumppailla kevyemmin. Mä tykkään noudattaa suunnitelmia, enkä tykkää tehdä mitään ex tempore. Yllätykset ja muutokset saa mut usein vähän kiukkuiseksi, vaikka ne olis iloisia yllätyksiä ja hyviä muutoksia. Siksi mulle on henkisesti rankkaa tehdä muutos suunniteltuun treeniin, vaikka fyysisesti tunnen sen olevan viisasta. Juuri tähän ongelmaan veivaus tuo helpotusta. Aamulla tehdyn mittauksen jälkeen mulla on koko päivä aikaa tottua ajatukseen, että tänään on luultavasti tämmönen päivä...ja jos fiilis treenin alussa on tosiaan se, mitä mittaus ennakoi, niin se ei tule yllätyksenä. Morkkiskaan ei pääse iskemään, jos mittauksen perusteella tiedän, etten ole vain laiska vaan oikeasti huonosti palautunut. Tai toisinpäin - ei tarvii pelätä ylitreenaamista tai itseni rikkomista, jos on kovat menohalut joskus, kun ei teoriassa pitäis olla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti