Tuskaa, kovin suloista tuskaa, kyykkäys takana päin!
Onneks pyörän polkeminen on aika hellä tapa liikkua, joten sitä pystyin tekemään ihan kivasti. Mitään maksimisuorituksia en tietenkään itseltäni vaatinut. Tänään tuntuu siltä, että jalat saattaa tuon kevyen polkemisen ansiosta olla vähemmän kipeät kuin ne muuten olis...
Viime viikolla valittelin kahvipöydässä, että mun talviurheilusta puuttuu sosiaalisuutta, kun ei voi enää käydä stadikalla tai lenkillä kavereiden kanssa. Ihana Linda tarttui syöttiin ja ehdotti kahvakuulailua duunin salilla. (Propsit työpaikalle salin varustustasosta!) Tänään siis heiluteltiin kuugeleita Lindan opastuksella ja kivaa oli :)
Selvisin kyllä ihan kunnialla näine kinttuineni, mutta olishan se mukavampaa ja optimaalisempaa, jos olis ehtinyt palautua edellisestä kyykkytreenistä. Oli nimittäin melko kyykky-painotteista tuo kahvakuulahomma. Ens kerralla osaan varautua paremmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti