Hirveen onnellinen Vappu :)

Mä oon niin onnellinen, että oon niin vanha, ettei oo pakko lähtee mihinkään hillumaan, jos en halua. Voin juoda shampanjaa kotona Häppä-Hirven ja oman siipan kanssa. Siitäkin olen onnellinen, että mulla on toi siippa vakikaverina, eikä tarvii koskaan ihmetellä, kenen kanssa sitä minkäkin juhlan viettäis :)

Parin lasillisen jälkeen iski shopping frenzy ja tilasin Fitness tukusta itselleni Better Bodies Basic Gym Beltin ja Goodlife patukoita sekä siipalle Adidas Hook Lifting Strapsit. Oikeestaan koko törsäily oli siipan syytä, kun se lupas alkaa vetään mun kaa leukoja, jos mä hommaan sille tollaset koukut. Sillä kuulemma sormet väsyy ja poksahtaa ennen kuin selässä tuntuu missään ja siksi leuanveto ei ole hyvä liike. Noilla pitäis sit jaksaa vedellä vaimon seurana!
Vyön ostin siinä toivossa, että se olis mukavampi päällä kuin salilla olevat nahkaiset lainavyöt, jotka tuntuu aina liian paksuilta ja kovilta pehmeitä mahaläskejä vasten, kun kyykistyn ja kumarrun nostamaan mave-tankoa maasta. Mukavalla vyöllä viittis ehkä useammin tehdä koviakin nostoja. Toivottavasti se on sopiva ja mukava!
Noissa patukoissa on enemmän hiilaria kuin prodea, joten niitä ei voi täysin hyvällä omallatunnolla kutsua proteiinipatukoiksi. Ne kuitenkin maistuu tosi hyvältä, olivat -50% halvennuksessa ja ovat kuitenkin parempaa golfevästä kuin suklaapatukat. Oikeestaan toivon, ettei ne olis liian hyviä, ettei tule syöpöteltyä koko satsia liiankin ripeään tahtiin ;)

Hauskaa Vapun jatkoa kaikille!

Intervalleja ja raksakuvia

Tänään treining plääni käski tehdä sekopäisiä intervalleja:

Käytännössä tuo tarkoitti lämmittelyksi kävelyä, sit hi-das-ta hölkkää, sit kunnon hölkkää/ melkein jopa juoksua ja lopuksi kunnon juoksua, ekat spurtit vielä pieneen ylämäkeen, että syke nousis heti alusta asti. Rikkinäisen sykemittarin omistajana olen onnellisen tietämätön todellisista sykkeistä treenin aikana, mutta kovasti olen itseeni tyytyväinen ja kuvittelen onnistuneeni tekemään tosi hyvin ohjeiden mukaan :)

Uimahallin remontti näyttää enemmänkin siltä, että purkavat koko p**kan:

Entiset pesuhuoneen seinät näkyy ulos asti:

Tää on se sama seinä, josta oli viimeksi vasta muotti rakennettuna. Järeästi on raudoitettu:

Kukkaiskirjoitusta

Tää oli Mäkelänkadun varressa uimahallin kohdalla. Polkasin sinne eilen pyörällä ja ihanan kevyesti kulki. Menomatka tuntui olevan pelkää myötätuulta ja alamäkeä, joten pelkäsin vähän kotimatkaa etukäteen. Vaan ekaa kertaa ikinä kävikin niin, että kotimatkakin oli myötätuulta ja alamäkeä. Pitää varmaan ruveta ajamaan Stadikallekin tota radanvarren pyörätietä, kun se on noin kevyt!

Uimahallissa oli tietenkin vesijuoksua kera Elämyskamelin. Kovasti odotetaan jo Stadikan aukeamista, joka tapahtuu kahden viikon päästä. Täyden kalenterin takia mä en kylläkään ehdi sinne vasta kuin kolmen viikon päästä. Se on kesä sit, kun Stadikalle pääsee :)

Iltapäivään puski yllätysvisiitti kummitädin luo konetta korjaamaan. Se retki venyi neljään tuntiin Windows 8.1 asennuksineen ja sit ei enää jaksettukaan mennä rangelle, kuten oli kaavailtu. Illaksi oli sovittu sali ja mä lähdin sinne sit golfpaidassa, kun en halunnut vaihtaa taas paitaa. Vähän oli outo olo olla väärässä paidassa salilla. Enkä vieläkään osaa ottaa kivoja selfieitä.

Pojat on sopineet treenaavansa kahdesti viikossa ja tällä viikolla treenit sattui peräkkäisille päiville aikatauluhaasteiden takia. Ei siinä paljon järkeä kyllä ollut. Lauantaiaamuna tehty leuanvetotreeni tuntui oikein tehokkaasti sunnuntai-iltana, eikä mitään voinut tehdä silleen kunnolla. Tein sit sen verran ku pystyin. Ihan tyytyväinen olen, että pystyin penkkamaan 60 kilolla 3 toiston sarjoja, eikä olkapäähän sattunut. Maastavetelin 65 kilolla toivoen, että siitä toipuu taas juoksukuntoon huomiseksi. Tänään on onneks lepopäivä, sillä oon sporttisunnuntain jäljiltä aika naatti. Jokohan kohta vois mennä nukkumaan?

Päiväni sankarina

Päivänsankarin päivä alkoi salitreenillä. Oman ruhon painolla irtosi muutama leuka ja loput tein kumpparin avustuksella, sinisellä 7 toiston sarjoja.

Kulmasoutua 3 pudotussarjaa, 8 toistoa joka puntilla, 20kg, 15kg ja 8kg, vuorotellen molemmin käsin eli tavallaan tuli aina vähän lepoa välissä, paitsi kyllä se tukikäsikin vähän tekee töitä. Eniten poltteli kylläkin alaselässä, koska se joutui pitämään yllä hyvää asentoa todella pitkään ja hartaasti.

Ja sitten löytyi siippa kameranvarteen! Hitsi kun se treenaa itsekin, eikä ole koko ajan kuvaamassa mulle ;)
Ylätaljassa 3 pudotussarjaa 40 kilosta 20 kiloon, 5 kilon välein ja aina 8 toistoa. Eniten poltteli forkuissa, mutta ote piti!

Hauiskääntö käsipainoilla 3 pudotussarjaa, 6*15kg + 6*10kg. Tää sentään tuntui missä pitikin eli haubereissa :)

Kuvaamatta jäi lämmittely soutulaitteessa, vatsalihakset, kiertäjäjumppa ja face pull, koska niissä ei pääse lesoilemaan isoilla painoilla ;)

Ehdottomasti paras palautumiseväs päivänsankareille: Kakkugallerian kakkubuffet. Suosittelen!

Kaakkujen jälkeen joillakin seurueemme jäsenillä oli vähän ällö olo (huom. ei minulla!) ja siksi suuntasimme vielä pizzalle. Ihanaa olla aikuinen, kun saa syödä jälkkärin ensin, jos haluaa. Ja ihanaa olla niin vanha, ettei ole pakko dokata jokaisen juhlan kunniaksi, jos ei halua!

Intervalleja, tempoa ja suklaahippo

Terse taas! Haluutteko kuulla, mitä mä oon puuhaillut?
Tiistaina mulla oli sportti-pääsiäisestä palauttava hieronta. Pohkeet on taas turkasen jumissa, eikä hieronta ehkä päässyt vaikuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla, koska ryntäsin heti seuraavan päivänä lenkille taas.

Keskiviikkona kone käski mun tehdä Mixed Intervals tälviisiin:
15min - 100-115 bpm
15min - 140-156 bpm
3min - rest
5min - 155-170 bpm
3min - rest
6x
  30sec - 166-177 bpm
  30sec - rest
15min - 100-115 bpm

Parhaan kykyni mukaan tein eli koitin muistella, miltä mikäkin syke tuntuu ja koitin pitää oikean fiiliksen yllä. Toisaalta on onnikin, ettei ole sitä mittaria niin ei tiedä, jos syke ei pysy oikeissa lukemissa. Mittarin olemassaolo ei nääs vielä itsessään pidä sitä sykettä oikeana, jos ei löydä sopivaa vauhtia ja sit vasta harmittaiskin!

Eilen meillä oli työpaikan tiimipäivä. Käytiin piknikillä puistossa ja Chjokossa suklaatastingissä :P

Minä, Hippo ja suklaahippo

Hippo ja suklaahippo

Maistiaissuklaat

Maistiaispraliinit

Uskokaa tai älkää, noin pienellä määrällä suklaata tuli jo mitta täyteen, kun sitä maisteltiin hitaasti ja noin iso osa oli tummaa suklaata. Maitosuklaa on silti edelleen mun suosikki, vaikka olen vähän oppinut tykkämään tummastakin. Sen verran hintava setti tuo tasting on, etten ehkä suosittelis kenellekään omalla rahalla tehtäväksi, mutta paras tiimipäivän ohjelma ikinä!

Suklaisen palautumisevästyksen voimalla olikin hyvä tänään tehdä koneen määräämää Tempo Run:

15min - 100-115 bpm

30min - 139-156 bpm

10min - 100-115 bpm

Yhteensä Endomondon mukaan 1h 6min, 8,83km, average 7:30min/km eli 8,01km/h. Loppuun tuli ylimääräistä kävelyä, kun kävin samalla reissulla hakemassa siipan takin pesulasta. Kunnon multitaskausta :)

Juoksuterminologia ei ole ollut mulle kauheen tuttua ja ennen tätä viikkoa mä kuvittelin, että tempo run tarkoittaa samaa kuin intervallit. Asiasta tuli puhetta töissä kahvipöydässä ja viisaammat sivistivät meitä aloittelijoita ja nyt heti sain kokea asian myös käytännössä. Aina riittää opittavaa tässä elämässä :)

Viikon kuva-annos lähenee yliannostusta

Ai miks mun blogissa ei ole kuvia kovin usein?
Koska mulla on niin kiire tohottaa menemään, etten tule ajatelleeksikaan ottaa kuvia!
Tänäänkin ehdin näin kauas ennen kuin muistin, että munhan piti kuvata tätä urheilupuiston ulkosalia:

Uimahallin laajennusosan seinästä osa on jo valettu ja osaa varten on muotti rakennettu:

Valmiiksi valettuja perustuksia ja järeät painot nosturin juurella:

Hallin seinät ihan nakuiksi purettu:

Miksi Catissa on majavan kuva?

Tuonne tulee se uusi maauimala:

Enää ei ole muuta lunta kuin keinolumi jäähallin takana:

Eteläparvekkeella voi ottaa arskaa hiki hatussa, ihan kuin etelässä :)

Kuumaa kahvia pitää mennä juomaan varjoisalle länsiparvekkeelle:

Eli sit kun alan kuvaamaan, siitä ei tuu loppua ;) 

Näillä kuvilla varmaan pärjätään taas pitkään - seuraavaan kuvausvimmaan asti.

Hölmöä hötkyilyä vai järkevää reagointia muutoksiin?

Mä olen nyt 7 viikkoa noudattanut Kunto Plussan juoksuohjelmaa, jonka tavoitteena on 12 viikon harjoittelun jälkeen juosta 10 kilsaa. Vielä olis siis 5 viikkoa jäljellä ennen Naisten Kymppiä. Olen ollut tyytyväinen siihen tahtiin, millä lenkit pitenee - ihan mun kunnolle sopiva progressio. Olen myös ollut tyytyväinen itseeni, kun olen onnistunut toteuttamaan kaikki ohjelmassa määrätyt lenkit, kolme kertaa viikossa.
Nyt siippa pyysi, että mä vaihtaisin käyttämään niillä duunissa työn alla olevaa adaptive training plania ja samalla taas beta-testailisin niitten systeemiä. Mä en haluis jättää kesken käynnissä olevaa ohjelmaa, koska ohjelman loppuun tekeminen tuottaa niin hyvän ja aikaansaaneen olon. Suunnitelman noudattaminen ja valmiiksi saattaminen on tyydyttävää. Toisaalta tää mun juoksu ei kuitenkaan ole niin haudanvakavaa ja varmasti ihan millä tahansa ohjelmalla pystyn treenaamaan riittävästi. Tietenkin haluan olla siipalle avuksi ja olen myös utelias näkemään niiden uusia juttuja, joten kai mun on pakko luopua Kunto Plussasta. Tiedän jo nyt, että tää merkitsee sitä, että yhden kunnialla loppuun viedyn ohjelman sijasta mulle tuleekin kaksi kesken jätettyä ohjelmaa. En nimittäin ole ajatellut jatkaa näin aktiivista lenkkeilyä enää Naisten Kympin jälkeen. Kalenterista pitää raivata tilaa golfille, eikä juoksu edes ole ihanteellista liikuntaa näin painavalle ihmiselle. Haluan ostaa mukavan pyörän ja alkaa polkemaan lenkkejä juoksun sijasta!

Tänään siis tein adaptive training planin mukaisen lenkin. Tavoitteena oli 1 h 15 min sykealueella 114-143 ja hienosti onnistuin valitsemaan reitin, jolla aikaa meni 1 h 18 min. Toi sykehomma on ongelmallinen, koska mun sykemittari hajosi lopullisesti viime kesänä. En ole kokenut tarvitsevani uutta, enkä viittis ihan vain tätä muutaman viikon testailua varten ostaa. Usean vuoden sykemittarin käyttökokemuksen perusteella tiedän, että mun syke on lenkin alussa kävellessä n. 110 ja lenkin lopussa n. 130. Kun lähden lenkin alussa hölkkäämään syke nousee nopeasti yli 140:een ja lähtee siitä sitten hiipimään ylöspäin. Joskus onnistun hölkkäämään pitkäänkin niin hitaasti, ettei syke nouse yli 160:n, mutta joskus se karkaa jo parin biisin jälkeen lähelle 170:ä. Pointtina siis se, etten mä juurikaan pysty hölkkäämään tolla määrätyllä sykealueella. Olin kapinallinen ja hölkkäsin silti isomman osan matkasta, joka muuten google mapsista tutkimalla näytti olevan aika tasan 10 km. Kännykkä ei ollut mukana reissussa, koska se ei mahdu juoksuhousujen takataskuun ja olin ekaa kertaa rohkeasti T-paidassa liikenteessä. Oli kerrassaan mahtava keli ja ihanaa olla ulkona, joten ei pätkääkään harmita, että vaihdoin ohjelmaan, jonka mukaan sain käydä pidemmällä lenkillä :)