Vastahan se sokeriton syyskuu alkoi! Viime vuonna se onnistui - en syönyt sokeria. Jouduin näkemään sen eteen varsin paljon vaivaa, jumppaamaan eväiden kanssa, selittelemään ja vastustamaan sosiaalista painetta. Viime vuonna sille tuntui olevan tarvetta. Sen avulla tajusin taas, että mun oma syöminen on vain mun omista päätöksistä kiinni. Mitään ei ole pakko syödä, enkä ole avuton olosuhteiden armoilla kelluja!
Tänä vuonna vastaavalle kunrinpalautukselle ei liene tarvetta. Nyt ei tunnu siltä, että tarttisin vierotusta. Mun kokonaisvaltainen hyvinvointi on huipussaan aina silloin, kun onnistun syömään terveellisesti ja kohtuullisesti ja sopivasti ja säännöllisesti ja omien tarpeideni mukaan. Kantavina ajatuksina mulla on "Terveys edellä!" ja "Mä olen bodari ja mä syön ja elän kuin bodari!" eikä mitään tiukkoja absoluuttisia rajoja, jotka lähinnä aiheuttaa kielletyn hedelmän himoa ja kapinahenkeä ;)
Eilen mummin ysikymppiset alkoi klo 14 ja takas kotona olin klo 1 yöllä! En tietty saanut heti unta ja aamulla lojuin sängyssä pitkään ja silti laiskotti kovasti. Ei kovin hyvä lähtökohta suunnittelemalleni raskaalle lenkille ;)
Kannatti kuitenkin, sillä kemuissa oli kivaa ja murkina oli maukasta. Mun sukulaiset näyttäis tykkäävän suolaisista herkuista enemmän kuin makeista - kaffepöydässä oli ehkä 15 eri laatua suolaista, mutta tasan 3 laatua makeaa. Ja suolaa oli käytetty mausta tinkimättä niin riittävästi, että lenkkarit tuntui tänä aamuna yhtä kokonumeroa pienemmiltä kuin eilen ;)
Tuttuun tapaan mieli virkistyi kyllä lämmittelyn aikana hyvän musan soidessa ja railakkaan tankkauksen voimalla vedin 1,5 tunnin lenkin keskisykkeellä 151. Jos ei huomenna oomegaveivaus näytä jotain muuta kuin Go for it! niin se on varmaan rikki. Ton enempää en jaksa antaa mennä! Eilen tein vain tunnin lenkin keskisykkeellä 141 ja tänä aamuna tulos oli Go for it! ihan kuin en mitään olis tehnytkään. Tai sit mun sydän on vaan niin simona vahvempi kuin koko muu kroppa :D
Kuvassa tätini leipoma ruisleipä, jonka juuri on peräisin 1700-luvulta. Sen syöminen muuten kuin oikean voin kanssa olisi pyhäinhäväistystä ;) Normaalisti skeptikko-katti pitäisi koko juttua 1700-luvusta täytenä huuhaana, mutta tässä tapauksessa se voi olla tottakin. Kyseinen täti on nimittäin kansallismuseolla kuraattorina, joten hänellä voi olla sopivia suhteita 1700-luvun taikinajuurien hankintaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti