Läksiäiset - mikä ihana tekosyy!

Iloinen kirjoitti tänään ajatuksia herättävän pätkän miesten ja naisten erilaisesta suhtautumisesta omaan kehoon ja ylipainoon. En itse olisi osannut pukea asiaa sanoiksi, mutta tuon luettuani totesin heti, että noinhan se tietenkin usein on! Kommenteissa sitten in motion kertoi laihtuneensa onnistuneesti miehekkäämpää mentaliteettia soveltamalla. Erittäin kiinnostava ajatus. Mitenköhän se ihan käytännön toiminnan tasolla tehtäis?

Meillä oli tänään töissä jonkun 38 vuotta talossa olleen bossen eläkeelle läksiäiset. Kakkukahvit siis. Koitin soveltaa miehekästä mentaliteettia: Mun ei kannata syödä kakkua, koska se ei edistä mun päämäärää eli painonpudotusta. Mutta kun mä olen nainen! Olis niin tuskasen epäreilua katsella muiden mättävän kakkua ja olla itse ilman. Se johtais vain monenmuotoisiin negatiivisiin tunteisiin ;) Eikä mun päämääränä ole laihtuminen hinnalla millä hyvänsä. Päädyin sitten vain vähän miekkääseen päin sävytettyyn toimintaan: Otin kakkua vain yhden palan, joka oli vain tavallisen kokoinen. Se on jo mulle ihan hyvä suoritus :)

Töiden jälkeen kävin kampaajalla leikkuuttamassa kesäturkin. Tukkaa pystyyn vahatessaan kampaaja sanoi, että mua on kiva laitella, kun mä en pelkää hullutella ja osaan ottaa ilon irti tukasta :)