Mä näin tänään ekaa kertaa salilla lajitoverin - kunnolla penkkaavan naisen. Se oli paljon mua hoikempi, käytti nostovyötä ja kyynärpää- ja rannetukia ja nosti 80 kiloa. Aika kova muija siis, vaikkei olis päältäpäin katsoen uskonut. Tunnistikohan se mua lajitoverikseen? Se tuli miehensä kanssa paikalle vähän ennen mun vikaa penkkisarjaa, joka oli 12 toistoa 40 kilolla sotilaspenkkiä. Kai sitä nyt toinen nainen ymmärtää, ettei ihan kuka tahansa nainen tollasia jaksa ja uskalla ilman varmistajaa? Mä kun olin salilla yksin niin päätin tehdä hierojan suosituksesta sotilaspenkkiä. Hieroja viime viikolla vannoi sen olevan hyvä tapa päästä eteenpäin, jos tulokset junnaa paikallaan. Kuulosti ihan omilla aivoilla ajatellenkin järkevältä, että kannattaa treenata monipuolisesti, sekä kovaa penkkiä poikien kanssa että kevyempää sotilaspenkkiä yksin ollessa ja vielä punnerruksia lenkkien yhteydessä. Ei voi olla voimat kasvamatta, kun koko ajan on erilaisia ärsykkeitä!
Tänään mä tein eka leuanvedot, 6*5 toistoa keltaisen kumpparin avustuksella ja sitten vielä vähän kylkiä ennen kuin penkki vapautui. Sotilaspenkki 4*12 toistoa 40 kilolla meni kohtuullisen kevyesti. Kun jalat on ilmassa, selästä ja jaloista ei saa apuja, eli ei jaksa yhtä isoilla painoilla kuin jalat maassa. Ihan jees tolleen leukojen jälkeen, kun selässä ei enää olis kunnolla voimaa ollutkaan. Sit vielä kiertäjäkalvosimelle jumppaa, vatsoja ja selkiä ja treeni oli taputeltu. Ei mennyt ihan sitä tuntia, mihin yleensä pyrin, mutta toisaalta kävin töissä pyörällä tänään. 5km suuntaansa, aamulla 15 minsan ja iltapäivällä 17 minsan polkaisu, oli just piristävää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti