Järjetön Potter-fani kun olen, oli pakko lukea JK Rowlingin uusin kirja, vaikkei se kovin mairittelevia arvosteluja ole saanutkaan. Muistaakseni joku kyllä Facebookissa sanoi sitä hyväksi ja siitä poustista tajusinkin koko kirjan olemassaolon. Odotukset ei siis olleet kovin korkealla ja olin jo etukäteen antanut itselleni luvan jättää koko homma kesken, jos en tykkää. Normaalisti en tykkää tarinoista, jotka kertoo kurjista oloista, ilkeistä ihmisistä ja kohtalon kolhuista. Rowlingin teksti oli kuitenkin niin mukaansatempaavaa, ettei kirja ollut masentava, eikä tullut mielenkään jättää sitä kesken. Tykkäsin selvästi enemmän kuin esim. NY Timesin kriitikko. Erityisesti tykkäsin monipuolisesta kielenkäytöstä - välillä sain ihan lukea toistamiseen, että mitäs tää lauserakenne nyt meinaa ja ihan kaikkia sanoja en ymmärtänyt muuten kuin asiayhteydestä arvaamalla. Ei ollut mitään simppeliä hömppäkirjatekstiä tämä. Toisaalta muhun voi olla helppoa tehdä vaikutus "hienolla" kielellä, kun englanti ei ole mun äidinkieli. Oli miten oli, saahan sitä ihmisellä olla mielipiteensä, että jonkun kirjailijan tyyli vaan miellyttää enemmän kuin muiden :)
Taitavan kielenkäytön lisäksi kirjalla oli toinenkin yhteinen piirre Pottereiden kanssa: Se lähti käyntiin varsin verkkaisesti. Lähemmäs sata sivua sai lukea ennen kuin tarina oli täysillä käynnissä.
Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä kirjaa. Ei se mitään ota, jos ei annakaan - eikä edes maksa mitään! Sellon kirjastossa on ainakin siirrytty varattujen kirjojen noudossa itsepalveluun ja varausmaksut on poistuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti