Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Muna: Tällä viikolla mulla on ollut hyvä fiilis, hoikka olo ja makeanhimot lähes nollassa. Hormoonit hyvässä asennossa siis.

Kana: Syömiset on menneet tosi hyvin putkeen eli olen syönyt säännöllisesti, terveellisesti ja sopivia määriä, enkä ole kärsinyt kiukkunälästä tai ähkystä.

Kumpi oli syy ja kumpi seuraus?
Miten tätä hyvää kierrettä saisi pidettyä yllä ikuisesti?

Siinäpä se oli yksinkertaisuudessaan, mun arkinen ja omakohtainen munakanaongelma. Seuraavaksi vähän monimutkaisempaa sepustusta in Finglish ;)

Gary Taubes kirjoittaa blogissaan kilpailevista lihavuusteorioista. Tässä valikoituja lainauksia, jotka mun mielestä vetää hyvin yhteen pitkän tekstin kiinnostavimmat pointit:

Competing paradigms: 1. body rules
Changes in the hormonal and enzymatic regulation of fat metabolism—in the regulation of fat storage and oxidation—drive changes in adiposity (= rasvaisuus); and changes in adiposity drive compensatory changes in intake and expenditure. Here, the body is running things. Indeed the organ in control may be the fat tissue itself in concert with the liver.
We’re not getting fat because we are overeating; we are overeating because we’re getting fat—because a hormonal disorder, caused by the consumption of certain foods (refined grains, easily-digestible starches and sugars) drives us to accumulate fat in our fat tissue.

Competing paradigms: 2. brain rules
The conventional wisdom is that we get fat because we take in more calories than we expend. Simple enough. We get fat because we overeat, not the other way around. Changes in energy balance—calories-in minus calories-out—drive changes in adiposity, in how much fat we carry around in our fat cells.
abnormalities in parts of the brain that regulate body fatness, metabolism and reward/motivation… can lead to weight gain and metabolic problems…
...fat people either respond to rewarding foods differently than lean people do or because they can’t resist this drive to eat more food once their set point goes up. Lean people either can resist the urge, or the rewarding foods don’t have the same neurochemical effects in their brains.  Either way, the brains of lean people are more resistant to fattening foods (those with high food reward/palatability value) than the brains of fat people, and the body, in either case, is kind of irrelevant.
So the brain adjusts energy balance (intake and expenditure) to stabilize fat stores; the brain rules, we eat more or expend less, and the fat tissue inflates or deflates accordingly.

Kommenteissa yksi lukija tiivistää asian näin:
1: High carb diet –> fat storage –> lean tissue starvation –> increased appetite –> energy imbalance.
2: Highly rewarding food –> behavior of eating more of those high reward foods –> energy imbalance –> fat storage.

Taubes siis itse uskoo vaihtoehtoon 1, kun taas vaihtoehto 2 on yleisesti hyväksytty totuus. Toistaiseksi ainakin mun korvaan tuo 2 kuulostaa uskottavammalta. Odotan mielenkiinnolla Taubesin tulevia blogautuksia, joissa hän käsittääkseni aikoo todistaa olevansa oikeassa.