Sattuipa tällä viikolla niin erikoinen tapaus, että pitää ihan tänne "sairastelublogiin" raportoida:
Kun tiistaina lähdin töistä, ulkona oli +2 ja satoi vettä. Ryhdyinkin kiireesti sulkemaan käsilaukun vetoketjua, ettei satais sisään, ja siinä samassa huomasin makaavani selällään maassa. Ihan pikkasen oli liukasta! Takaraivoa myöten otin tuntumaa märkään, jäiseen asfalttiin, mutta onneksi suurin huoleni oli aitoon Finnish Nightmares tyyliin "Toivottavasti kukaan ei nähnyt... Nyt luikin äkkiä pois paikalta!"
Yllätyksekseni takalistoon ei tullut edes mustelmaa - pelkkä kipeähkö kohta. Sitäkin suuremmaksi yllätykseksi kaikki kaulan pikkulihakset oli kipeenä monta päivää. Samaan tapaan kuin rankan kyykkytreenin jälkeen jalat huutaa hoosiannaa aina vessanpytylle istuessa, kaikki päätä kannattelevat lihakset oli aivan ennenkuulumattoman hellänä, etenkin jos piti nostaa päätä ylöspäin selällään maatessa. Sängystä noustessa piti tukea päätä käsillä, enkä edes haaveillut tekeväni vatsalihaksia.
Selvästikin kaulan lihakset on estäneet päätä retkahtamasta holtittomasti taaksepäin ja ottaneet siinä hiukan osumaa. Onneksi homma hoitui lihaksilla, eikä tullut mitään muuta niska- tai päävammaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti