Kelausrataa

Määpäs kävinkii toissapäivänä lenkillä testaamassa siipan töissä tehtyä sykeohjattua treeniohjelmaa. Värkki määräs mulle intervalleja, joten sain pinkoa minkä kintuista pääsin :)
Lenkin päätteeksi se näytti, miten hyvin syke pysyi määrätyllä alueella. Eli punaisen käyrän pitäis olla vihreän/ sinisen/ keltaisen laatikon sisällä ja aika hyvinhän se onkin. Tottakai intervallin alussa aina kestää hetken saada syke oikealle alueelle ja mun juoksukunnolla se myös helposti karkaa liian korkealle ;)
Kartalla näkyy reitti ja siinä eri väreillä vihreä lämmittely, sininen treeni ja keltainen loppuverkka. Sininen näyttää hassun lyhyeltä, koska juoksin kilsan mittaista ympyrää tuolla pyörätuolikelausradalla. Se oli jo kuivunut juoksukuntoon toisin kuin pururata, jolla näkyi vielä muutama hiihtäjä!

Pahatapainen katti?

Katselin hiljattain Tapojen orjat dokumentin ja olen muutenkin lueskellut tapojen voimasta. Esim tää on aika hyvä kirjoitus. Tapa on siitä kiero kaveri, että sen tekee autopilotilla - sitä ei tiedosta.
Mulla on tapana syödä aina ja kaikkea ja paljon. Kyllä kiitos! En mä sen kummemmin ajattele, tekeekö mun mieli. Ainahan nyt syödä voi ja etenkin, jos kaikki muutkin syö. Olis hyvä saada toi default vastaus vaihdettua ei kiitokseksi.
Ruoka-aikaan mulla on tapana syödä varmasti tarpeeksi, ettei nälkäkiukku pääse iskemään ennen seuraavaa ateriaa. Mikään ei ole pahempi kuin nälkäkiukku ;) Kiukuspäissään tulee helposti syötyä kaikenlaista turhaa ja herkullista. Liian vähän ei siis kannata syödä. Etukäteen on vaan niin peijoonin vaikea tietää, paljonko on sopivasti. Sen tietää vasta sitten muutaman tunnin kuluttua, kun huomaa, koska tulee uudestaan nälkä.
Mulla on myös tapana syödä iltaisin jotain hyvää. Joskus herkkuhammasta kolottaa ihan rehellisen nälän takia, joskus tylsyyden ja joskus vaan tavan vuoksi. Pitäis keksiä joku keino erottaa noi asiat toisistaan. Nälkään pitäis syödä ruokaa, tylsyyttä vois poistaa jollain luovalla askartelulla ja tavan vuoksi vois ottaa porkkanan :)
Syömistapoja on vaikea muuttaa, koska syömistä ei voi lopettaa kokonaan. Joka päivä tulee eteen monta syömiseen liittyvää päätöstä, eikä jokaisen kohdalla ole aikaa pohtia sitä syvällisesti ja järkevästi. Useimmiten on menossa jotain tärkeämpää, joka vie huomion ja itsekurin, ja sitten päätyy syömään mitä käsi suuhun vie. Vielä kun ei ole mitään yksittäistä isoa tapaa muutettavana vaan monta pientä asiaa, joiden huomaaminenkin on jo haastavaa!

Kalibrointi pielessä!

Erään netistä löytyvän laskurin mukaan mun päivittäinen energiankulutus on 87 kiloisena 2165 kcal.
80 kiloisena se olis 2079 kcal. Siinä on 86 kcal ero. Eli silloin, kun vielä painoin 80 kiloa, mun olis pitänyt syödä 86 kcal vähemmän päivässä, jotten olis lihonut tähän painoon. 86 kcal on niin vähän, ettei siihen "mahdu" mitään hillitöntä ahmimista. 300 g porkkanaa sisältää 84 kcal. Sen verran kun syö päivässä liikaa niin lihoo. Porkkanalla!

Eihän ihminen tietenkään toimi noin yksinkertaisen matemaattisesti. Kaikki on monimutkaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on hormoonit ja psykologia ja sosiaalinen ympäristö!
Mikä on se juju, jonka avulla ihmiset onnistuu syömään vain sen verran kuin kuluttaa? Monihan onnistuu olemaan lihomatta, vaikkei edes ajattele koko asiaa!
Mun paino hiipii koko ajan ylöspäin, vaikka koitan elää kohtuudella ja kiinnittää huomiota siihen, mitä syön. Selvästikin mun nälänsäätely on sitä mieltä, että noin sata kaloria päivässä yli kulutuksen on sopiva määrä ihmisen syödä. Miten sen sais kalibroitua uudelleen?

Woimaa!

Tänään oli ajatuksena treenata voimaa ja tehdä lyhyitä 5 toiston sarjoja.
Leuanvedossa se onnistui hyvin, koska se on niin raskas liike, ettei siinä millään saa tehtyä liian pitkää sarjaa ja olen alusta asti oppinut tekemään vain lyhyitä maksimivoimasarjoja. Tänään tein myötäotteella ja apukumpparilla.
Toisena liikkeenä oli soutu tämmösessä laitteessa ja se olikin aika haastava. Lastasin painoja niin kauan, kunnes 35 kilon kohdalla enää hädin tuskin sain painot liikkeelle. Kuitenkin sitten, kun painot oli liikkeessä, 5 toistoa meni kohtuu helposti ja tuntui, että menis enemmänkin. Vikassa sarjassa annoin mennä ja menihän siinä 10 toistoa.
Kulmasoutu käsipainoilla onkin sit sellanen liike, että siinä alkaa tekniikka hajota atomeiks hyvissä ajoin ennen kuin tuntuu, ettei puntti enää nouse. Vähän arvalla nappasin 22,5 kiloisen ja sillä jaksoin ihan helposti 3*5 toistoa per käsi hyvin lyhyillä palautuksilla.
Vähän jänskätti ajatus hauiskäännöstä kaikkien noiden edellisten jälkeen. Olin ajatellut kokeilla 15 kiloisia puntteja, vaikka epäilin, ettei ehkä enää irtoa. Mutta kilin kellit, tuli 10 toistoa, joten piti siirtyä seuraavaan kokoon :D 17,5 kilolla sain just ne 5 toistoa ja oli raskasta, kuten pitikin. Olin tyytyväinen, kun osasin tehdä niin isoilla punteilla, ettei olis mennyt kymmentä.
Mun lihas on jotenkin sen tyyppistä, että ykkösmaksimit ei ole kovin kummosia, mutta jos jaksan pari toistoa niin kyllä mä sit jaksan vielä pari lisääkin jne... Mä oon sellanen 12 toiston erikoisnainen :) Voihan se olla, että ton tyylinen voima on vaan kehittynyt parhaimmaksi, koska useimmissa treeniohjeissa käsketään tehdä just 12 toiston sarjoja. Tai sit tossa on syy, miksi mä jäin heti koukkuun salitreeniin - koska se on just sopiva harrastus mun ominaisuuksille!
Viimeaikoina mä oon käynyt salilla tosi vähän, koska en mielestäni tarvii lisää voimaa tai lihaksia vaan oikeesti eniten mua hyödyttäis, jos onnistuisin laihtumaan. Mä oon sit käynyt jumpissa ja tehnyt vähän leukoja ja punnerruksia siihen lisukkeeksi, koska onhan se nyt kivaa vähän voimaillakin ;) ja niinpä sitten voimat on kasvaneet, mutta paino ei ole tippunut grammaakaan!
Jos ihan rehellisiä ollaan niin mun paino on taas hiipinyt ylöspäin tasaisen tappavaa kilo vuodessa tahtiaan. Se on niin hidasta, ettei sitä edes huomaa ennen kuin tutkii vanhoja treeniexceleitä ja uskaltaa myöntää itselleen, että vuonna 2013 painoin oikeasti 85 kiloa. Vuosina 2014 ja -15 mä olen selitellyt itselleni kaikkea menkoista suolaiseen ruokaan aina silloin, kun vaaka on näyttänyt enemmän. Ja niitä tilanteita on tullut tihentyvään tahtiin ;) Tänä vuonna en enää itsekään usko selityksiäni, koska en ole kertaakaan nähnyt edes 86 alkuista lukemaa. Viikottaisten punnitusten tulokset on vaihdelleet 87,4 ja 88,1 kilon välillä :O

Äärirajoille

Nyt tuli vastaan niin kattava tietopaketti kyykkysyvyydestä, että meinaa henki salpautua ;)
Kaikkihan tietenkin muistaa, ettei mulla ole kyykkytulosta, koska en pääse riittävän syvään kyykkyyn. Olen aina olettanut sen johtuvan jollain tavalla mittasuhteista ja liikkuvuudesta, mutten ole tiennyt tarkemmin. Nyt ton artikkelin ansiosta tiedän isoimman ongelman olevan nilkan liikkuvuudessa ja pienemmän ongelman reisiluun pituudessa.
Tossa jutussa on ihan miljuuna asiaa, mutta mainitsen tässä vain yhden, nilkan liikkuvuustestin. Käskivät seistä 5-8 sentin päässä seinästä ja kokeilla, saako polven osumaan seinään. 5 sentillä onnistuin juuri ja juuri hipaisemaan, mutta paino oli jo täysin päkiöillä ja polvet lähti linkulle sisäänpäin. 8 sentin päästä ei ollut enää minkäänlaista toivoa! Tässä kuvassa ollaan aikalailla mun liikkuvuuden äärirajoilla:

Brändihommia

Huomasin äsken, että kaikki Satsit on nyt nimetty uudelleen Elixiaksi. Samapa tuo, paitsi Leppävaarassa niitä on kaksi. Sats Leppävaara ja Sellon Elixia on olleet riittävän erilaiset, ettei sekaannuksen vaaraa ole, mutta tästä eteenpäin pitää aina sanoa "Leppävaara Elixia eli ei se, joka on Sellossa vaan se siinä Sellon viereisessä talossa". Aika pitkä nimi noin arkikäyttöön ;)

Mä pääsin männäviikolla ulos lenkille! Yleensä oon niin hidas tajuamaan kevään tuloa, että "ehdin" ulos vasta toukokuussa ;) Olin aika äimänä, kun ei tarvinnut edes pipoa ja hanskoja. Se on varmaan jotain massan hitauteen liittyvää, kun syksyllä kyllä ulkoilen paljon kylmemmässä kelissä kuin keväällä.

Kunnia kuuluu siipan salikaverille, joka sääennustetta katsottuaan ehdotti keskiviikoksi salin sijasta lenkkiä. Sillä on joku veto työkaverinsa kanssa ja sen vuoksi pitää saada myös aerobista kuntoa kohotettua. Muutenhan pojat ei lenkkeile. Lopulta kävi vielä niin, että siipalla oli hirveesti töitä, eikä se ehtinyt koko lenkille. Mä kävin sit lenkittämässä siipan salikaveria ja ihan menestyksekkäästi kävinkin. Sillä pysyi syke hyvin kurissa, kun oli pakko hölkätä mun vauhtia ;)

Fitness personality test

Tein Bodybuilding.comissa fitness personality testin. Tulos oli scarily accurate :D

YOU ARE 35% THE THINKER.

You tend to be a perfectionist in the gym, both for better and worse. You have a great plan, but the reality is that things don't always go according to the plan!

YOU ARE 25% THE PROVIDER.

You train when you can, but you have plenty of other pressing obligations. You tend to put your needs after everyone else's, and there often aren't enough hours in the day to get everything done.

YOU ARE 20% THE SOCIALIZER.

You're the life of the party and like to see and be seen in the gym. After all, what's the point of all this work if you can't show it off online or out on the town?

YOU ARE 20% THE FEELER.

When it comes to fitness, you prefer to go by feel rather than by a hard-and-set plan. This means that the quality of your training and diet often depends on your mood.

Nopeaa edistystä

"Asteikolla 1-10, kuinka kovasti tahtoisit lähteä katsomaan rempattua uimahallia?" kysyin viime viikolla. Yllätyksekseni vastaus oli niinkin iso luku kuin 8. Tänään sit mentiin ja musta se tuntui tosiaankin lähinnä katsomiselta, kun oltiin altaassa ehkä 10 minuuttia. Onneks toi ei tullut mulle täytenä yllätyksenä ja olin itsekin sillä fiiliksellä, että puljataan vaan vähän jumpan jälkeen :) Uimahallissa käyminen ei kyl ole niitä kaikkein parhaita heteroparisuhdeharrastuksia, kun pukkarit, suihkut ja saunat pitää käydä yksinään.

Mulla on nyt menossa pienoinen tanssijumppainnostus. Oon käynyt paljon Love2dancessa ja Sh'bamissa. Alussa mä näytin vallan hassulta airobikkaavalta bodarilta, mutta musta tuntuu, että nyt muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen peilissä näkyy jo vähän tanssillisempaa liikettä. Uusista askelkuvioistakin saan kiinni nopeammin, kun on vähän kokemusta. Kivaa olla aloittelija, kun näkee edistystä niin selvästi ja nopeasti :)

Sivuvaikutuksia

Puhuttiin eilen työkaverin kanssa siitä, kuinka kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Suklaa on hyvä mielialalääke, mutta sen sivuvaikutuksena lihoo :D Toi heitto jaksaa hymyilyttää mua edelleen :D

Juoksin tänään juoksumatolla kaksi pätkää aika kovaa, kun oli menohaluja. Tokalla pätkällä tuli vähän sellanen tunne, että tästä vois kohta alkaa sellanen juoksupäänsärky, joita mulle jokus tulee vauhdikkaan lenkin jälkeen. Otin juoksumaton sykekahvoista kiinni ja kas kas, syke oli 177. Ei se nyt ihan noin raskaalta tuntunut! Päänsärky näyttäisi siis johtuvan kokonaan korkeasta sykkeestä. Ennen olen pohtinut, voisko se johtua helteestä tai nestehukasta, mutta ne oli tänään täysin poissuljettu. Toki syke nousee tavallista korkeammalle, jos on hellettä tai nestehukkaa, joten silloin on helpompaa hankkia itselleen päänsärky. Se ei kuitenkaan ole väistämätön seuraus helteessä tai nestehukassa lenkkeilystä, kunhan vaan malttaa mennä tarpeeksi rauhalliseen tahtiin.

Ehdin jo toivoa, että onnistuin välttämään koko päänsäryn, kun hiljensin vauhtia ajoissa, muttei sentään. Se jäi vaanimaan ja iski vasta viitisen tuntia myöhemmin. Juoksupäänsärky on vielä siitä ikävä, että se ei lähde Buranalla yhtä hyvin kuin perushedari. Mutta kyllä se nyt kolme tuntia lääkinnän jälkeen alkaa olla hanskassa :)

Business as usual

Hiiwatti vieköön, kun on ollut tylsää elämää viime aikoina. Ei mitään raportoitavaa oikeastaan. Duunia, kotitöitä, jumppaa ja siipan auttamista. Se sai taas uuden 3D printterin, joka piti kasata omin pienin kätösin viimeistä ruuvia myöten. Meidän olohuone on näyttänyt tältä kohta viikon: