Katselin hiljattain Tapojen orjat dokumentin ja olen muutenkin lueskellut tapojen voimasta. Esim tää on aika hyvä kirjoitus. Tapa on siitä kiero kaveri, että sen tekee autopilotilla - sitä ei tiedosta.
Mulla on tapana syödä aina ja kaikkea ja paljon. Kyllä kiitos! En mä sen kummemmin ajattele, tekeekö mun mieli. Ainahan nyt syödä voi ja etenkin, jos kaikki muutkin syö. Olis hyvä saada toi default vastaus vaihdettua ei kiitokseksi.
Ruoka-aikaan mulla on tapana syödä varmasti tarpeeksi, ettei nälkäkiukku pääse iskemään ennen seuraavaa ateriaa. Mikään ei ole pahempi kuin nälkäkiukku ;) Kiukuspäissään tulee helposti syötyä kaikenlaista turhaa ja herkullista. Liian vähän ei siis kannata syödä. Etukäteen on vaan niin peijoonin vaikea tietää, paljonko on sopivasti. Sen tietää vasta sitten muutaman tunnin kuluttua, kun huomaa, koska tulee uudestaan nälkä.
Mulla on myös tapana syödä iltaisin jotain hyvää. Joskus herkkuhammasta kolottaa ihan rehellisen nälän takia, joskus tylsyyden ja joskus vaan tavan vuoksi. Pitäis keksiä joku keino erottaa noi asiat toisistaan. Nälkään pitäis syödä ruokaa, tylsyyttä vois poistaa jollain luovalla askartelulla ja tavan vuoksi vois ottaa porkkanan :)
Syömistapoja on vaikea muuttaa, koska syömistä ei voi lopettaa kokonaan. Joka päivä tulee eteen monta syömiseen liittyvää päätöstä, eikä jokaisen kohdalla ole aikaa pohtia sitä syvällisesti ja järkevästi. Useimmiten on menossa jotain tärkeämpää, joka vie huomion ja itsekurin, ja sitten päätyy syömään mitä käsi suuhun vie. Vielä kun ei ole mitään yksittäistä isoa tapaa muutettavana vaan monta pientä asiaa, joiden huomaaminenkin on jo haastavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti