Päivitin blogia viimeksi tasan kaksi viikkoa sitten ja nyt on sen jälkeen ensimmäinen vapaa hetki, jolloin ehdin ja jaksan koneen äärelle! Kaipaisin kovasti vapaa-aikaa ja sitä normaalia aikuisen ihmisen vapautta päättää itse, mitä milloinkin tekee. Meidän "loma" oli todellinen working holiday - painettiin yli 12 tuntisia päiviä koko 11 päivää putkeen. Koitin ajatella positiivisesti ja ottaa duunit treenin kannalta, mutta kyllä 11 päivässä jo munkin supervoimat loppui kesken. Neljäntenä päivänä vielä iloitsin siitä, kun olen treenannut niin paljon, että fyysinen kunto kestää, vaikka henkisellä puolella oli kovaa taistelua. En mä ollut tajunnut, että yhden (vaikkakin 109 neliöisen) kämpän maalaamisessa voi olla näin järjetön homma. Siippa ihmetteli mun epärealistisia odotuksia - "mähän sanoin sulle" - mutta jos se olis onnistunut kommukoimaan siten, että mä olisin ymmärtänyt, niin en olis suostunut koko hommaan. Perseestä oli. Mä oon tän kahden viikon aikana kiroillut enemmän kuin koko edeltävänä kahtena vuotena yhteensä!
Tiistai oli mun eka työpäivä ja oli taivaallista päästä istumaan konttoriin :) Töiden jälkeen pääsin vielä hierojalle, mutta sit olikin edessä yllättävä kaatiskeikka, joten se siitä vapaaillasta. Eilinen ilta kului ostoksilla - täältä puuttuu vielä kaikenlaista pientä tarpeellista. Tänään siippa meni sulkapalloon ja sen aikaa mä saan olla rauhassa. Varmaan joudun vielä parturihommiin, kun ukko kotiutuu...
Tänään oli eka päivä, kun jalat tuntui normaalilta työpaikan portaita noustessa. Eli ei täysin palautuneelta vaan siltä kuin normaalisti treenatessa eli vain vähän väsyltä. Tiistaina ja keskiviikkona kintut oli vielä poikkeuksellisen väsyneet ja hapottavat. En silti jaksa edes ajatella treenien pariin palaamista, sillä ylläri, pylläri, remppa jatkuu vielä viikonloppuna! Olohuoneen liila maali loppui kesken ja erikoismaalikaupan omistaja oli just viime viikon itsekin lomalla, joten saatiin lisää maalia vasta eilen. Asutaan siis tää viikko täyden kaaoksen keskellä, kun olohuone on vielä suojapahveissa ja täynnä työkaluja. Listoja tuskin ehditään laittaa vielä tänä viikonloppuna, joten täysin kuntoon kotia ei saada vielä vähään aikaan... Ei ota päähän. Ei ota päähän. Ei ota päähän. Fake it 'til you make it!
torstai 28. helmikuuta 2013
torstai 14. helmikuuta 2013
Puhtaat farkut ja villi viikonlopputurvotus
Mulla on sellanen insinöörimäinen tapa, joka vähentää aivotoiminnan tarvetta arkiaamuisin: Käytän samoja farkkuja koko viikon putkeen. Ei tarvii miettiä, mitä tänään vetäsen jalkaani. Viikonloppuna heitän pökät pyykkikoriin ja maanantaina nykäsen puhtaat kaapista jalkaan. Mulla on kahdet farkut, joten missään välissä ei joudu tekemään vaikeita valintoja :D
Tällä viikolla tuli käyttövuoroon pienemmät niistä kahdesta ja ne tuntui harvinaisen tukalilta pyykkitiukkoina. "Onneksi" kaadoin puoli kuppia kahvia syliini (ei kauaa lämittänyt, en suosittele) joten ne farkut meni suoraan takas pyykkiin ja sain pari päivää käyttää niitä toisia, ihanasti venyneitä, viikon käytettyjä farkkuja. Tänään oli taas ne toiset puhtaana ja kuivana ja ihmeiden ihme: Ne tuntui paljon vähemmän tuikalalta kuin maanantaina! Pitäisköhän mun pysyvästi vaihtaa mun housunvaihtopäivä loppuviikolle, ettei se sattuis samaan aikaan villin viikonlopputurvotuksen kanssa?
Saatiin uuden kodin avaimet tänään. Mulla on huomenna eka lomapäivä ja muuttoremonttihässäkkä alkaa. Vois olla viisainta määrätä itselleni blogivierotusta kunnes muuttolaatikot on purettu, ettei mee surffailuksi koko loma. Eli saattaapi olla hiljaista täällä lähiaikoina, ellei mun ole viiltävä pakko päästä avautumaan asunnonvaihdon autuudesta ;)
Tällä viikolla tuli käyttövuoroon pienemmät niistä kahdesta ja ne tuntui harvinaisen tukalilta pyykkitiukkoina. "Onneksi" kaadoin puoli kuppia kahvia syliini (ei kauaa lämittänyt, en suosittele) joten ne farkut meni suoraan takas pyykkiin ja sain pari päivää käyttää niitä toisia, ihanasti venyneitä, viikon käytettyjä farkkuja. Tänään oli taas ne toiset puhtaana ja kuivana ja ihmeiden ihme: Ne tuntui paljon vähemmän tuikalalta kuin maanantaina! Pitäisköhän mun pysyvästi vaihtaa mun housunvaihtopäivä loppuviikolle, ettei se sattuis samaan aikaan villin viikonlopputurvotuksen kanssa?
Saatiin uuden kodin avaimet tänään. Mulla on huomenna eka lomapäivä ja muuttoremonttihässäkkä alkaa. Vois olla viisainta määrätä itselleni blogivierotusta kunnes muuttolaatikot on purettu, ettei mee surffailuksi koko loma. Eli saattaapi olla hiljaista täällä lähiaikoina, ellei mun ole viiltävä pakko päästä avautumaan asunnonvaihdon autuudesta ;)
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Vettä vai suklaata?
Mulla on töissä tapana juoda 2-3 puolen litran kupillista vettä päivittäin. Yleensä se tuntuu hyvältä, mutta joskus ei tee mieli, esim. jos on liian kylmä ilman kylmää vettäkin tai jos maha on niin täynnä, ettei kaipaa lisää täytettä tai jos on jotain erikoista sotkemassa rutiineja.
Tänään oli sellanen päivä, ettei tullut juotua normisti ja iltapäivällä iski makeanhimo. Aloin muistella, että on tainnut ennenkin käydä näin. Sehän on ihan tunnettu fakta, että janoa erehtyy helposti lääkitsemään makealla, mutta mä en ole ennen huomannut sitä tässä yhteydessä. Siis että makeanhimo töissä iltapäivällä johtuisi siitä, etten ole juonut vettä hullun lailla. Sanon hullun lailla, koska toi mun normimäärä on aika paljon. Se käy ongelmalliseksi heti, jos ei pääse vessaan milloin tahansa. (Siksikin jätän joskus juomatta ;)
Mä olen kokenut janosta johtuvan makeanhimon vapaapäivinä, kun on suhattu jossain juomatta pitkään aikaan. Silloin kotiin tullessa aina väsyttää ja tekee mieli suklaata. Runsas veden lipittäminen auttaa lähes aina ja suklaanhimo menee ohi. Mutta siis noissa tilanteissa on ollut ihan kunnon nestehukka, eikä mikään "olen juonut vähän vähemmän kuin tavallisesti eli niin kuin normaalit ihmiset, joiden ei tarvii hypätä vessassa tunnin välein". Mutta tänään tulin ajatelleeksi, että ehkä mulla tosiaan on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko hyppään vessassa tunnin välein tai kärsin suklaanhimosta?
Mä olen kova hikoilemaan heti, kun vähänkin liikun ja puuhaan jotakin. Sen sijaan töissä mua paleltaa, jos istun pitkään paikallani (vaikka mittari näyttää 23,5C!) Tuntuu siltä kuin kaikki elintoiminnot ja aineenvaihdunta hidastuis ja kroppa valmistautuis talviunille - tätä kun tapahtuu yleensä silloin, kun väsyttää tavallista enemmän. Tänään oli sellanen päivä. Epäilen, että siippa on alkanut kuorsaamaan entistä enemmän, mikä haittaa mun unia. Eilen se nukahti mua ennen ja mä sain kuunnella oikein kunnon pärinäkonserttoa. Sen saa hetkeksi hiljenemään, jos kuiskaa 'älä kuorsaa' tai paijaa kasvoja suun läheltä. Pitää siis löytää itselle sellanen hyvä asento, jossa voi nukahtaa, mutta käsi on siipan kasvoilla niin, että ylettyy paijaamaan aina volyymin kohotessa liikaa :D
Tänään oli sellanen päivä, ettei tullut juotua normisti ja iltapäivällä iski makeanhimo. Aloin muistella, että on tainnut ennenkin käydä näin. Sehän on ihan tunnettu fakta, että janoa erehtyy helposti lääkitsemään makealla, mutta mä en ole ennen huomannut sitä tässä yhteydessä. Siis että makeanhimo töissä iltapäivällä johtuisi siitä, etten ole juonut vettä hullun lailla. Sanon hullun lailla, koska toi mun normimäärä on aika paljon. Se käy ongelmalliseksi heti, jos ei pääse vessaan milloin tahansa. (Siksikin jätän joskus juomatta ;)
Mä olen kokenut janosta johtuvan makeanhimon vapaapäivinä, kun on suhattu jossain juomatta pitkään aikaan. Silloin kotiin tullessa aina väsyttää ja tekee mieli suklaata. Runsas veden lipittäminen auttaa lähes aina ja suklaanhimo menee ohi. Mutta siis noissa tilanteissa on ollut ihan kunnon nestehukka, eikä mikään "olen juonut vähän vähemmän kuin tavallisesti eli niin kuin normaalit ihmiset, joiden ei tarvii hypätä vessassa tunnin välein". Mutta tänään tulin ajatelleeksi, että ehkä mulla tosiaan on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko hyppään vessassa tunnin välein tai kärsin suklaanhimosta?
Mä olen kova hikoilemaan heti, kun vähänkin liikun ja puuhaan jotakin. Sen sijaan töissä mua paleltaa, jos istun pitkään paikallani (vaikka mittari näyttää 23,5C!) Tuntuu siltä kuin kaikki elintoiminnot ja aineenvaihdunta hidastuis ja kroppa valmistautuis talviunille - tätä kun tapahtuu yleensä silloin, kun väsyttää tavallista enemmän. Tänään oli sellanen päivä. Epäilen, että siippa on alkanut kuorsaamaan entistä enemmän, mikä haittaa mun unia. Eilen se nukahti mua ennen ja mä sain kuunnella oikein kunnon pärinäkonserttoa. Sen saa hetkeksi hiljenemään, jos kuiskaa 'älä kuorsaa' tai paijaa kasvoja suun läheltä. Pitää siis löytää itselle sellanen hyvä asento, jossa voi nukahtaa, mutta käsi on siipan kasvoilla niin, että ylettyy paijaamaan aina volyymin kohotessa liikaa :D
tiistai 12. helmikuuta 2013
Vika treeni?
Töissä oli tänään tosi hyvä päivä, mutta se vei mehut. Kotiin päästyäni olin jäätävän väsynyt. Suunnittelin jo jättäväni salin väliin, sillä mitäpä on yksi treeni sinne tai tänne. Kohta alkaa kuitenkin "remonttiloma" ja tänään saattais hyvinkin olla vika treeni sitä ennen. Tulis vaan vähän pidempi loma, eikä se haittais. Vaan eiköhän pojat olleet poikkeuksellisesti sopineet arki-illan salitreffit juuri tänään! Joten sinne minäkin laahustin jumppamaan rintaa, olkapäitä ja ojentajia. Ihan hyvä fiilis nyt jälkikäteen, kun otin vaan iisisti, enkä vaatinut liikoja näiltä kastemadoilta, joita käsivarsiksikin kutsutaan. Nähtäväksi jää, oliko tää vika treeni pitkään aikaan vaiko eikö. Ehkä sen kämpän maalaaminen onkin ihan pala kakkua ja me joudutaan joka ilta salille huhkimaan, että saadaan remppavaatteet edes hikoiltua likaseks ;)
maanantai 11. helmikuuta 2013
Autuas lepopäivä
Viime viikolla kerkesin treenata viidesti ja eilisestä on muikeasti selkä ja kintut kipeenä. Harvinaisen mukavaa maata vaan sohvalla, kun tietää tehneensä kovasti töitä ja nyt se kuuluisa lihas kasvaa levossa ;)
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Vetää hiljaseks
Luin Facebookista huonoimpia mahdollisia uutisia. Syöpä vei voiton ja nuori ihminen ei ole enää. Keskimääräistä suurempi tippa linssissä sen johdosta. Kyseessä ei ollut läheinen ystävä, mutta kaveri kuitenkin. Olen pakkaillut ekoja muuttolaatikoita ja pohtinut syvällisiä. Kunpa sitä jaksaisi olla enemmän tyytyväinen hyvään elämäänsä ja angstailla vähemmän epäolennaisuuksia! Äkkiä vaan tämmönenkin pysäyttävä tapaus unohtuu ja omaan napaan tuijottelu jatkuu vanhaan malliin. Kaippa se on ihmisen luonto.
Salilla aina saa ajatukset irti muista murheista, kun pitää pohtia raudan syvintä olemusta. Se on painavaa.
crossari 10min
mave 5*6*85kg
jalkaprässi pyramidina, raskaimmat 2*12*190kg
sivutaivutus
rotary torso
(tasan 1h kulunut tähän mennessä)
kuntopyörä 30min
venyttely
Salilla aina saa ajatukset irti muista murheista, kun pitää pohtia raudan syvintä olemusta. Se on painavaa.
crossari 10min
mave 5*6*85kg
jalkaprässi pyramidina, raskaimmat 2*12*190kg
sivutaivutus
rotary torso
(tasan 1h kulunut tähän mennessä)
kuntopyörä 30min
venyttely
Tossa mavessa ajattelin ottaa työn alle sen kuuluisan 5x5 systeemin ja tavoitteeksi tehdä sitä yli 100 kilolla. Tällä kertaa meni puolivahingossa 6 toistoa - en jaksanut lisätä painoja, kun eka arvaus sopivasta painosta meni pieleen.
Kyykyssä en voi lähtee 5x5:lle, koska en osaa/uskalla/halua kyykätä riittävän isoilla painoilla. En pääse oikeastaan millään vakavasti otettavilla painoilla riittävän syvään kyykkyyn, jotta siitä voisi puhua oikeana kyykkytuloksena.
Jalkaprässiä tein kokeilumielellä, saisko siinä tehtyä raskaammin kuin kyykyssä. Vaan siitä puuttuu se jokin...ei tunnu hyvältä idealta ladata siihenkään niin paljon rautaa. Ja tänään prässistä ylös nouseminen tuntui vähän huonolta alaselässä. Mavea tai prässiä tehdessä ei tuntunut mitään ongelmaa, mutta ilmeisesti se toispuoleinen ylös könyäminen oli se huono juttu. Tuskin se oli mitään vakavaa, muttei nyt pahemmin inspiroinut rakentamaan jalkatreeniä prässin ympärille.
Lopputuloksena voin todeta, että mulle on muutenkin kaikin puolin hyödyllisempää saada jalkoihin kestävyysvoimaa, joten voin rauhassa jatkaa pidemmillä sarjoilla.
lauantai 9. helmikuuta 2013
Juu, juu, juustossa löytyy
Käytiiin eilen vähän viihteellä kaverin synttäreitä juhlimassa. Aloitettiin Skifferissä ei-ihan-tavallisella pizzalla. Kaveri tiesi omistajan suosittelevan joko Soignonia (Vuohenjuustoa, mansikoita ja pinjansiemeniä) tai Formaggiota (Juustospektaakeli, yrttejä), joten otin jälkimmäisen. Yllärinä pizzan päällä oli pallo jäätelöä, joka tosin ei ollut makeaa vaan jollain tavalla juustoa sekin, mutta jääkylmää. Pizza oli ihan hyvää, mutta tosi outoa ja siinä oli jo vähän liikaa juustoa mun makuun, kun koko ruoka oli käytännössä vaan juustoa. Siippa ei poikennut miehekkäästä linjasta ja otti lihaisalta kuulostavan Lover Boyn (Reilusti possua, Myrttisten suolakurkkua, sipulia ja mustaleima emmentalia). Siinä oli vielä jäätelöäkin omituisempi ylläri: sian saparo! Ei ehkä ihan peliliike laittaa pizzaan tollasia ylläreitä, jotka voi vaikuttaa asiakkaan ruokahaluun liian radikaalisti ;) Mä kyllä tyyppasin saparoa ja totesin sen ihan joulukinkun makuiseksi, mutta varsin vähälihaiseksi.
Jälkiruuaksi nautittiin tuopposet Rymy-Eetussa, jossa meno oli paljon mainettaan hiljaisempaa noin alku-illasta. Kympin aikaan lähdettiin jo kotiin, koska koti on hyvä paikka olla ja aamulla piti päästä salille :D Mua vähän huoletti, miten pahasta on käydä salilla dagen efter, mutta sitten tajusin juoneeni vain kaksi siideriä ja yhden lasin skumppaa. Mulla vaan oli tosi kivaa ja päivänsankari oli sen verran vahvemmassa marinadissa, että ehkä se heijastui omaankin mielialaan ;)
Suolaisesta pizzasta ja alkoholista huolimatta pohkeet ei yrittäneetkään krampata yöllä. Ylimääräisen magnesiumin syönnistä saattaa olla iloa :) Wikipedian mukaan kalkki haittaa magnesiumin imeytymistä ja siksi niitä ei pitäisi syödä samaan aikaan. Miksi siis mun kalkkitableteissa on magnesium samassa??? Tuon luettuani olen nappaillut lisätabut iltaisin, ilman kalkkia!
Jälkiruuaksi nautittiin tuopposet Rymy-Eetussa, jossa meno oli paljon mainettaan hiljaisempaa noin alku-illasta. Kympin aikaan lähdettiin jo kotiin, koska koti on hyvä paikka olla ja aamulla piti päästä salille :D Mua vähän huoletti, miten pahasta on käydä salilla dagen efter, mutta sitten tajusin juoneeni vain kaksi siideriä ja yhden lasin skumppaa. Mulla vaan oli tosi kivaa ja päivänsankari oli sen verran vahvemmassa marinadissa, että ehkä se heijastui omaankin mielialaan ;)
Suolaisesta pizzasta ja alkoholista huolimatta pohkeet ei yrittäneetkään krampata yöllä. Ylimääräisen magnesiumin syönnistä saattaa olla iloa :) Wikipedian mukaan kalkki haittaa magnesiumin imeytymistä ja siksi niitä ei pitäisi syödä samaan aikaan. Miksi siis mun kalkkitableteissa on magnesium samassa??? Tuon luettuani olen nappaillut lisätabut iltaisin, ilman kalkkia!
Aamulla sitten reippaana treenaamaan ja kivaa oli taas :D
Kotona : leuanveto kumppari jalan alla vajaalla liikeradalla 3*8
lämmittely: soutu 10min
kulmasoutu kp 12*15kg, 12*17,5kg, 10*20kg, 8*22,5kg, 5*25kg tässä vikassa ei ollut enää kaunis tekniikka
hauiskääntö kp 12,5kg 3*12
hauiskääntö tangolla 3*12*20kg ja kokeilu siipan 28 kilolla 6 toistoa
vatsat 4*15
alatalja köydellä, painojen hakua ja 3*12*25kg
crossari 15min
Kotona : leuanveto kumppari jalan alla vajaalla liikeradalla 3*8
lämmittely: soutu 10min
kulmasoutu kp 12*15kg, 12*17,5kg, 10*20kg, 8*22,5kg, 5*25kg tässä vikassa ei ollut enää kaunis tekniikka
hauiskääntö kp 12,5kg 3*12
hauiskääntö tangolla 3*12*20kg ja kokeilu siipan 28 kilolla 6 toistoa
vatsat 4*15
alatalja köydellä, painojen hakua ja 3*12*25kg
crossari 15min
torstai 7. helmikuuta 2013
Parasta bloggaamisessa
Uusi 11 asiaa haaste tuli Tiinalta ja Sonjalta. Kiitos ja anteeksi - vedän tän samalla kaavalla kuin viimeksikin eli vastaan vain kysymyksiin.
Kun omat ajatukset pitää kirjoittaa auki muille ymmärrettävään muotoon, ne on pakko malttaa miettiä loppuun asti ja siten ne myös ymmärtää itse paremmin. Voishan sitä kirjoittaa salaistakin päiväkirjaa, mutta julkisessa parasta on se, jos joku kommentoi ja komppaa :)
2. Entä mikä vaikeinta?
Joskus on vaikeeta keksiä kirjoitettavaa, jota voisin kuvitella jonkun jaksavan lukeakin :D
3. Pelastaako mikään huonosti alkanutta aamua?
Joo, onneksi melkein aina tapahtuu jotain, joka vie kaiken huomion niin täysin, että unohtaa huonon aamun.
4. Ovesi taakse ilmestyy jäätelöauton kuljettaja, joka haluaa antaa sinulle kaikki jäätelönsä. Mitä vastaat?
"Ei meidän pakastimeen mahdu ne kaikki!" Hauskaa, että keksitte kysymyksen, joka kuvaa mua näin hyvin. Mä en erityisemmin tykkää yllätyksistä ja odottamattomissa tilanteissa reaktioni on lähes aina ei onnistu, ei pysty, ei kykene ja siihen vielä paljon käytännön syitä ja tekosyitä päälle.
5. Mikä oli ensimmäinen oikea harrastuksesi? Miksi juuri se?
Oikea harrastus... Kai se oli punttis, koska mun mielestä lukeminen ei ole harrastus vaan ajankulua. Siksi juuri se, että olin laitesukelluskurssilla 16-vuotiaana, enkä jaksanut kunnolla kantaa omia varusteitani veneelle. Piti saada voimaa! Sitten vaan saliharrastus säilyi, eikä sukelluksesta lopulta sukeutunutkaan harrastusta :)
6. Jos voisit valita itsellesi minkä tahansa uuden luonteenpiirteen, mikä se olisi?
No en oo varma, onko tää varsinaisesti luonteenpiirre, mutta kohtaan 4. viitaten tahtoisin osata suhtautua positiivisemmin yllätyksiin ja sopeutua nopeammin ja helpommin muutoksiin. En tahtoisi olla suoranaisesti impulsiivinen, mutta sentään impulsiivisempi kuin nyt. Lisäksi tahtoisin niin kovasti osata laulaa, että sanon sen tässä, vaikkei se ole luonteenpiirrettä nähnytkään :D
7. Mikä biisi olisit?
Nimeä biisi, mikä tahansa biisi... Voisin olla vaikka joku Pinkin biisi. Olisko Most Girls hyvä?
8. Esittelet itsesi meille. Voit kuitenkin kertoa vain kolme asiaa itsestäsi. Mitä ne ovat?
Terve! Olen Katti, diplomi-insinööri Espoosta ja harrastan punttien nostelua.
9. Mitä pelkäsit kun olit pieni?
Pimeää ja tulipaloa. Siksi änkesin vanhempien sänkyyn nukkumaan vielä aika isonakin.
10. Missä urheilussa haluaisit olla lajisi paras? Miksi?
Just tällä hetkellä se olis Vahvin Nainen kisoissa. Kesällä varmaan tuntuu, että golfissa ja joskus läskipäivänä juoksussa, koska maratoonarit on laihoja ;)
11. Hermostuttiko ottaa haaste vastaan?
Mikäs tässä hermostuttais? Osaanhan mä höpistä :D
tiistai 5. helmikuuta 2013
Ylikuormitus ja ylikunto
Lue täältä, mitä ne ovat ja miten ne voi välttää: http://blog.omegawave.com/2013/02/05/overreaching-and-overtraining/
Ihan asiallista tietoa ja vain lopussa pieni Omegawaven mainostus. Tavallinen kuntoilija voi kyllä välttää ylikunnon ihan vain kuuntelemalla omaa oloaan - kunhan vaan malttaa! Optimaalisen nopeaan kehitykseen pyrkivälle urheilijalle sen sijaan apuvälineistä ja mittareista on varmasti hyötyä.
Yksi asia, mitä tuossa ei paljon painotettu on se, että ylikunto seuraa siitä, kun treenaa liikaa omaan palautumiskykyynsä nähden. Eli liikunnan aloittava sohvaperuna voi saada itsensä ylikuntoon treenaamalla viidesti viikossa, koska se on liikaa omaan lähtötasoon nähden, vaikka vastaava määrä jollekin muulle on ihan kevyttä settiä. Tätä ei monet tule ajatelleeksi. Rauhallinen aloitus ja treenimäärien ja intensiteetin nostaminen vähitellen on todellakin ainut oikea tapa aloittaa liikunta.
Tuo juttu vahvistaa mun ajatuksia siitä, että mun viime viikon huonot yöunet aiheutti urheillessa korkeat sykkeet. Se oli joku pieni ylirasituksen poikanen, joka ei onneksi päässyt kasvamaan, kun viikonloppuna nukuin makeasti. Nyt sykkeet on taas normitasolla. Ei mulla tänään salilla sykäriä ollut, mutta tunsin kyllä nahoissani, että sydän pomppi hitaammin kuin viime viikon vastaavassa treenissä :)
Alkuun lämmittelyä crossarilla 10 min ja jumppakepin pyörittelyä.
Olkapää tuntui tosi hyvältä ja rohkenin kokeilla naisten punnerruksia. Tein niitä sitten 4*12 :)
Vatsoja 4*15 ja askelkyykkykävelyä 4*30 askelta meni ihan köykäseen vielä toissapäiväisen voimailun ja eilisen juoksentelun jälkeen - kyllä mulla on hyvät jalat!
Arnold pystypunnerrus hauiskäännöllä 5kg 4*15 mutta koska kässärit oli varattuna, käytin pikkulimppuja, kun meillä on tän tyylisiä, vähän ratin mallisia limppuja, joista saa hyvän otteen - tai hyvän ja hyvän ;) se oli hyvää otevoima treeniä! Aion tehdä toistekin.
Hooveria 4* ehkä 30 s
Vipareita 3kg 3* 10 sivulle, 10 eteen, 10 taakse
Ojentajia köydellä taljassa 4*12*15 kg eikä sattunut olkapäähän, vaikka tein vuoden isoimmalla painolla :)
Lopuksi vielä taljassa tehtävät olkapään kuntoutusliikkeet ja äkkiä kotiin kirjoittamaan blogia :D
Ihan asiallista tietoa ja vain lopussa pieni Omegawaven mainostus. Tavallinen kuntoilija voi kyllä välttää ylikunnon ihan vain kuuntelemalla omaa oloaan - kunhan vaan malttaa! Optimaalisen nopeaan kehitykseen pyrkivälle urheilijalle sen sijaan apuvälineistä ja mittareista on varmasti hyötyä.
Yksi asia, mitä tuossa ei paljon painotettu on se, että ylikunto seuraa siitä, kun treenaa liikaa omaan palautumiskykyynsä nähden. Eli liikunnan aloittava sohvaperuna voi saada itsensä ylikuntoon treenaamalla viidesti viikossa, koska se on liikaa omaan lähtötasoon nähden, vaikka vastaava määrä jollekin muulle on ihan kevyttä settiä. Tätä ei monet tule ajatelleeksi. Rauhallinen aloitus ja treenimäärien ja intensiteetin nostaminen vähitellen on todellakin ainut oikea tapa aloittaa liikunta.
Tuo juttu vahvistaa mun ajatuksia siitä, että mun viime viikon huonot yöunet aiheutti urheillessa korkeat sykkeet. Se oli joku pieni ylirasituksen poikanen, joka ei onneksi päässyt kasvamaan, kun viikonloppuna nukuin makeasti. Nyt sykkeet on taas normitasolla. Ei mulla tänään salilla sykäriä ollut, mutta tunsin kyllä nahoissani, että sydän pomppi hitaammin kuin viime viikon vastaavassa treenissä :)
Alkuun lämmittelyä crossarilla 10 min ja jumppakepin pyörittelyä.
Olkapää tuntui tosi hyvältä ja rohkenin kokeilla naisten punnerruksia. Tein niitä sitten 4*12 :)
Vatsoja 4*15 ja askelkyykkykävelyä 4*30 askelta meni ihan köykäseen vielä toissapäiväisen voimailun ja eilisen juoksentelun jälkeen - kyllä mulla on hyvät jalat!
Arnold pystypunnerrus hauiskäännöllä 5kg 4*15 mutta koska kässärit oli varattuna, käytin pikkulimppuja, kun meillä on tän tyylisiä, vähän ratin mallisia limppuja, joista saa hyvän otteen - tai hyvän ja hyvän ;) se oli hyvää otevoima treeniä! Aion tehdä toistekin.
Hooveria 4* ehkä 30 s
Vipareita 3kg 3* 10 sivulle, 10 eteen, 10 taakse
Ojentajia köydellä taljassa 4*12*15 kg eikä sattunut olkapäähän, vaikka tein vuoden isoimmalla painolla :)
Lopuksi vielä taljassa tehtävät olkapään kuntoutusliikkeet ja äkkiä kotiin kirjoittamaan blogia :D
maanantai 4. helmikuuta 2013
Kunnon yllättävä ihmekohoaminen
Wuuhuu, olipas mahtavaa juosta namikat kaakossa! (ainakin pulskien kattien asteikolla ;)
Jalat ei ole yhtään kipeenä eilisestä, joten päätin lähteä juoksumatolle ja mennä ihan fiiliksen mukaan. Jos viime viikolla sykkeet oli harvinaisen korkeella niin tänään ne sit oli vastapainoks käsittämättömän matalalla. Epäilen jopa, että mulla saattoi olla viritetty juoksumatto! Pistelin pari biisiä 10km/h vauhtia ja silti sykkeet oli about samoissa kuin normisti 8km/h vauhdissa. Maksimisyke oli 168 ja siinäkin meno tuntui hallitulta, eikä hengitys ollut päätöntä läähätystä vaan tuntui melko rauhalliselta. Aikaa meni 63 minuuttia ja keskisyke oli 144. En toki juossut koko ajan vaan kävelinkin paljon, välillä ylämäkeen, ettei syke liikaa tippuis.
Hauikset on ainoat lihakset, jotka on kipeenä eilisestä. Taisin joka välissä taas käyttää niitä liikaa ;) Juostessakin ne väsyi hassusti, kun siinähän täytyy pitää käsiä koukussa, jolloin hauis tekee pientä staattista työtä. Pitää alkaa tekeen enemmän hauiskääntöjä, että kädet jaksaa mun juoksutreeneissä mukana :D
Jalat ei ole yhtään kipeenä eilisestä, joten päätin lähteä juoksumatolle ja mennä ihan fiiliksen mukaan. Jos viime viikolla sykkeet oli harvinaisen korkeella niin tänään ne sit oli vastapainoks käsittämättömän matalalla. Epäilen jopa, että mulla saattoi olla viritetty juoksumatto! Pistelin pari biisiä 10km/h vauhtia ja silti sykkeet oli about samoissa kuin normisti 8km/h vauhdissa. Maksimisyke oli 168 ja siinäkin meno tuntui hallitulta, eikä hengitys ollut päätöntä läähätystä vaan tuntui melko rauhalliselta. Aikaa meni 63 minuuttia ja keskisyke oli 144. En toki juossut koko ajan vaan kävelinkin paljon, välillä ylämäkeen, ettei syke liikaa tippuis.
Hauikset on ainoat lihakset, jotka on kipeenä eilisestä. Taisin joka välissä taas käyttää niitä liikaa ;) Juostessakin ne väsyi hassusti, kun siinähän täytyy pitää käsiä koukussa, jolloin hauis tekee pientä staattista työtä. Pitää alkaa tekeen enemmän hauiskääntöjä, että kädet jaksaa mun juoksutreeneissä mukana :D
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Tyttöjen reissu
Käytiin pienellä päiväretkellä Hämeenlinnassa - tehtiin ihan tyttöjen juttuja, kuten merimieskävelyä, renkaan pyöritystä ja kivien nostelua :D Etukäteen ajattelin, etten mä ole ehtinyt paljonkaan treenata tässä edellisestä kerrasta kuluneessa kolmessa kuukaudessa, joten ei kannata odottaa mitään tulosparannuksiakaan. Vaan niin se pienikin kyykkäily tuotti tulosta ja jaksoin merimieskävellä 175 kiloa hartioilla about yhtä hyvin kuin viimeksi muistaakseni 130 kilon kanssa. Kokeilin vielä 185 kiloakin, mutta sen kanssa pysyin tolpillani vain ihan pikku pätkän, joten se lasketaan vain puoliksi ;)
50 kiloisen kiven (tai oikeestaan pyöreän sementtipallon) nostaminen onnistui paremmin kuin viimeksi, mutta siihen saattoi vaikuttaa tekniikan paraneminen enemmän kuin voimien kasvu. Tai mun kohdalla myös itseluottamuksen paraneminen ;) Seuraava kivikoko oli 73 kiloa, mutta sitä en vielä tällä kertaa saanut ylös.
Renkaanpyöritystä ei viimeksi kokeiltukaan, joten vertailua ei voi tehdä, mutta olen vallan tyytyväinen siihen, että ylipäänsä sain mokoman monsterirenkaan tottelemaan. Se painoi kuulemma noin 250kg, eikä sitä pyöritetty siihen helppoon ja luontevaan suuntaan vaan just silleen vaikeesti, kuten voimamieskisoissa tehdään ;)
Kamerakin oli esillä - toivottavasti muistin hymyillä ja saan kuvia käsiini ja tänne jaettavaksi!
50 kiloisen kiven (tai oikeestaan pyöreän sementtipallon) nostaminen onnistui paremmin kuin viimeksi, mutta siihen saattoi vaikuttaa tekniikan paraneminen enemmän kuin voimien kasvu. Tai mun kohdalla myös itseluottamuksen paraneminen ;) Seuraava kivikoko oli 73 kiloa, mutta sitä en vielä tällä kertaa saanut ylös.
Renkaanpyöritystä ei viimeksi kokeiltukaan, joten vertailua ei voi tehdä, mutta olen vallan tyytyväinen siihen, että ylipäänsä sain mokoman monsterirenkaan tottelemaan. Se painoi kuulemma noin 250kg, eikä sitä pyöritetty siihen helppoon ja luontevaan suuntaan vaan just silleen vaikeesti, kuten voimamieskisoissa tehdään ;)
Kamerakin oli esillä - toivottavasti muistin hymyillä ja saan kuvia käsiini ja tänne jaettavaksi!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Hyviä kysymyksiä
Sain Outilta haasteen. Kiitos! Nämä näköjään kiertää ympyrää ja vaikeutuu kierros kierrokselta. Ensin oli haaste tunnustaa 8 asiaa itsestään. Sitten tuli haaste vastata 11 kysymykseen. Nyt pitäis sekä kertoa 11 asiaa että vastata 11 kyssäriin ja vielä keksiä 11 uutta kysymystä 11 uudelle blogaajalle. Taidan olla laiska kissa ja poimia rusinat pullasta eli vastata vain näihin kysymyksiin, kun ovat niin hyviä :)
Punttis on parhautta! Mun mielestä. Paras tapa liikkua on se, joka on niin kivaa, että sitä tulee oikeesti tehtyä säännöllisesti!
2. Onko joku yksittäinen liike paras kaikista?
Riippuu tietenkin henkilöstä ja tavoitteesta, mutta lähes kaikille suosittelisin askelkyykkykävelyä.
3. Mikä liikuntamuoto ei toimi sinulle?
Joukkuepelit, koska niissä mä vaan seisoskelen ;)
4. Tiedätkö miten kahvakuulatyöntö tehdään?
Olen kerran kokeillut kahvakuulailua, enkä muista minkä nimisiä liikkeitä sillon tehtiin. Ei kyllä ole mitään takeita, että osaisin niitä liikkeitä enää tehdä oikein. Eli pakko kai tunnustaa, että en tiedä.
5. Mihin liikuntatapahtumaan olet viimeksi osallistunut vai pysytkö kaukana liikuntatapahtumista?
Viimeksi...kääk! Lasketaanko viime lokakuinen voimailupäivä? Syksyllä osallistuin työpaikan golfkerhon Porvoon retkelle ja kesällä johonkin oman golfklubin leikkimieliseen kisaan. Naisten Kympillä olin joskus jokunen vuosi sitten - se ainakin lasketaan liikuntatapahtumaksi.
6. Kesä vai talvi?
KESÄ!!! KESÄ!!! KESÄ!!!
7. Mitä lehteä voit suositella blogisi lukijoille?
Tiede-lehti on ainut, jota mä jaksan lukea vuodesta toiseen. Kaikki tän blogin aihepiiriin liittyvät lehdet on niin pinnallisia ja itseään toistavia, ettei niitä jaksaa kauaa seurata.
8. Minkä kirjan olet viimeksi lukenut?
Tää ei kyllä yhtään kuvaa mun tyypillistä hömppälukemistoa: Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Mun suosikkikirjailijat on JK Rowling ja Nora Roberts. Niitten kirjoihin ei kyllästy koskaan. Onneks Roberts tekee useamman uuden kirjan joka vuosi, sillä niitä en kuitenkaan jaksais lukea yhä uudelleen, toisin kuin Pottereita :D
9. Mikä pitää sinut liikkeessä?
Se on kivaa, terveellistä ja pinttynyt tapa.
10 km kävellen, juosten, hiihtäen vai pyörällä?
Pyörällä, juosten, kävellen, tuossa järjestyksessä. Hiihto ei ole vaihtoehto. Ks. kohta 6.
11. Kissa vai koira?
Itse olen kissa - itsenäinen ja itsepäinen. Lemmikiksi ottaisin koiran - miellyttämisenhaluisen, innokkaan ja varauksetta jumaloivan hömelön otuksen :)
Tässä kuva todisteeksi - olen kissa:
perjantai 1. helmikuuta 2013
Syöppö ei oo juoppo
Vuosi sitten mentiin naimisiin ja ennen vihkimistä käytiin syömässä Tapiolan Sevillassa. Juotiin pullo samppanjaa ja syötiin suklaakakkua jälkkäriksi. Vihkimisen jälkeen käytiin vielä kahvilassa ja otettiin oikein kaksi! kakkupalaa per naama :D Tänään vietettiin hääpäivää varsin samanmoisissa merkeissä. Pasilan Sevillassa jälkkäriksi lasi skumppaa ja suklaakakkua ja Studio Pasilassa ennen standuppia Runebergin tortut ja väliajalla suklaapatukat. Siippa nautti enemmänkin juomia, mutta mun ei vaan tehnyt yhtään mieli. Onneks vitsit oli niin hyviä, että nauratti selvinpäinkin ;)
Mulla ei ollut mitään tarvetta ottaa tipatonta tammikuuta, mutta aika lähelle se siitä tuli. Join koko kuussa yhden siiderin leffan jälkeen ja lasin skumppaa 60-vuotispäivillä. Mitään muuta en muista ottaneeni. Sen sijaan, jos pitäis laskea kaikki kerrat, kun olen ottanut sokeria niin se vois mennä lähemmäs 30:a. Syöppö mikä syöppö :D
Standupin jälkeen siippa halus lähteä Selloon baariin parin kaverin kanssa. Se olis halunnut mut mukaan, mutta mä vaan niin paljon mieluummin nöräilen kotona. Periaatteessahan mun kai kuuluis sanoa, ettei hääpäivänä saa mennä poikien kanssa baariin, mutta iski taas kapina. Miksei sais, kun kerta meidän suunniteltu ohjelma on jo ohi, eikä mulla ole paha mieli olla yksin kotona? Voinpahan hyvällä omalla tunnolla blogailla ;) Mun kapinointi taitaa usein olla vähän omalaatuista - villiä maksalaatikon syömistä tai naimisissa oloa ilman sormuksia. Mä en tiedä ketään toista rouvaa, jolla ei ole yhtään sormusta. Mä vaan en halua niitä käyttää, joten ihan rahanhukkaa olis niitä ostaakaan. Saahan noita kaupasta myöhemminkin, jos mieli muuttuu!
Standupissa oli paljon niitä tyypillisiä vitsejä stereotyyppisistä miehistä ja naisista. Ne naurattais enemmän, jos ne osuis meillä kohilleen. Mun mielestä selvästi alle puolet osui. Mä en koe olevani Tyypillinen Nainen, eikä siippa ole Tyypillinen Mies. Me vaan ollaan kaksi erilaista yksilöä. Niiltä osin kuin perinteiset sukupuoliroolit meillä toteutuu, se ei johdu sukupuolesta vaan siitä, että se sattuu sopimaan meille yksilöinä. Meneepäs aikamoiseksi höpinäksi... nyt äkkiä nukkumaan :D
Mulla ei ollut mitään tarvetta ottaa tipatonta tammikuuta, mutta aika lähelle se siitä tuli. Join koko kuussa yhden siiderin leffan jälkeen ja lasin skumppaa 60-vuotispäivillä. Mitään muuta en muista ottaneeni. Sen sijaan, jos pitäis laskea kaikki kerrat, kun olen ottanut sokeria niin se vois mennä lähemmäs 30:a. Syöppö mikä syöppö :D
Standupin jälkeen siippa halus lähteä Selloon baariin parin kaverin kanssa. Se olis halunnut mut mukaan, mutta mä vaan niin paljon mieluummin nöräilen kotona. Periaatteessahan mun kai kuuluis sanoa, ettei hääpäivänä saa mennä poikien kanssa baariin, mutta iski taas kapina. Miksei sais, kun kerta meidän suunniteltu ohjelma on jo ohi, eikä mulla ole paha mieli olla yksin kotona? Voinpahan hyvällä omalla tunnolla blogailla ;) Mun kapinointi taitaa usein olla vähän omalaatuista - villiä maksalaatikon syömistä tai naimisissa oloa ilman sormuksia. Mä en tiedä ketään toista rouvaa, jolla ei ole yhtään sormusta. Mä vaan en halua niitä käyttää, joten ihan rahanhukkaa olis niitä ostaakaan. Saahan noita kaupasta myöhemminkin, jos mieli muuttuu!
Standupissa oli paljon niitä tyypillisiä vitsejä stereotyyppisistä miehistä ja naisista. Ne naurattais enemmän, jos ne osuis meillä kohilleen. Mun mielestä selvästi alle puolet osui. Mä en koe olevani Tyypillinen Nainen, eikä siippa ole Tyypillinen Mies. Me vaan ollaan kaksi erilaista yksilöä. Niiltä osin kuin perinteiset sukupuoliroolit meillä toteutuu, se ei johdu sukupuolesta vaan siitä, että se sattuu sopimaan meille yksilöinä. Meneepäs aikamoiseksi höpinäksi... nyt äkkiä nukkumaan :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)