Sivut

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Mikä on kuuhullun vastakohta?

Viime viikolla nukuin tosi huonosti. Tällä viikolla olen nukkunut ihanasti ja pitkään - eilen jäi blogikin päivittämättä, kun painuin pehkuihin! En mä ainakaan kuuhullu ole, kun täysikuu oli maanantaina :D

Eilen kävin firman kellarissa spinnaamassa 1h 6min, keskisyke 146. Tutkin gymin varustetasoa lähemmin ja totesin sen varsin hyväksi. Löysin tämmöset Fat Gripzit:


Noi on niin fat, ettei mun megaräpyläkään ylety ympäri! Pitää googletella, miten noita vois hyödyntää, kunhan vaan ehdin... Kuvassa näkyy muuten tän kiven halailusta muistoksi jäänyt mustelmakin:


Tänään mun piti mennä kilttinä kattina kuntonyrkkeilyyn, mut lounasaikaan siippa soitti ja kertoi, että sen vanhemmilta sais liput Jukka Puotilan 35-vuotisjuhlaesitykseen tänään. Oon aika ylpee ittestäni, kun osasin niin nopeesti muuttaa suunnitelmia. Päätöstä helpotti, kun tiesin, miten paljon siippaa harmitti, kun toi show oli loppuunmyyty, eikä me saatu lippuja. Lisäks valitettavasti olkapää kuiskii mulle, että sille vois tehdä hyvää olla lyömättä mitään ihan just nyt... 
Show oli hyvä. Kannatti muuttaa suunnitelmia :)

maanantai 29. lokakuuta 2012

Spagettia riisillä ja Janssonin kiusausta jauhelihakastikkeella

Kaikkeen sitä joutuu, kun koittaa viljaa vältellä! Töissä oli lounasvaihtoehtoina pasta bolognese tai Janssonin kiusaus. Kiusaushan on lähinnä perunaa, joten klappasin päälle jauhelihakastiketta proteiinin lähteeksi ja työkaverit hymyili :D
Kotona tehtiin ruuaksi spagettia, joka siis tarkoittaa sitä tiettyä herkkua jauhelihasoossia. Siipalle on tosi tärkeetä, että sen kanssa on spagettia, eikä mitään muuta pastaa, mutta mulle se maittoi hyvin riisilläkin. En osaa sanoa, maistuiko se riisillä yhtään erilaiselta vai oliko ainut ero siinä, miltä annos näytti, miten se käyttäytyi haarukassa ja miltä se tuntui suussa... Voisin ottaa optimistisen näkemyksen ja todeta, että riisi on parempaa, koska sen käytettävyys on parempi. Spagettia on oikeestaan aika vaikee haarukoida suuhun!

Tänään on kipeenä edelleen jalat, selkä ja hauikset sekä uutena ojentajat, joita tein eilen. Onneks maanantai on mulla yleensä sohvapäivä. Ei tartte jaksaa muuta kuin parturoida tuo ukkeli :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aneita ostamassa

Tiedostan oman ökyporvarimaterialistielämäntapani olevan kestämätön, mutten vaan saa laiskasta hedonistin ruhostani irti niitä tekoja, joilla maailma pelastuisi. Siksi äänestin vihreitä ja toivon, että joku muu miettii mun puolesta, mitä maailman pelastamiseksi kannattaa tehdä ja sitten pakottaa meidät kaikki laiskat kansalaiset tekemään niin.
Vaalisalaisuus on musta ehdottoman hyvä asia ja joskus on näppärää siihen vedoten välttää poliittinen keskustelu. Mutta. Yleensä mulla ei ole mitään tarvetta olla kertomatta, ketä äänestän. Jos musta olis noloo myöntää äänestäväni vihreitä niin en äänestäis vihreitä. Jos musta olis noloo myöntää äänestäneeni Niinistöä niin en olis äänestänyt sitä. En ymmärrä, miksi jotkut kategorisesti kieltäytyy kertomasta, ketä äänestivät. Sehän on merkki siitä, ettei kehtaa sanoa, mitä mieltä on asioista - tai sitä, ettei ole mitään mieltä mistään. Mulla ei ole kovin paljon vahvoja mielipiteitä ja kehtaan myöntään sen. Eikä politiikka niin kauheesti mua kiinnosta. Aika pinnallisesti tutustun ehdokkaisiin ja valitsen jonkun hyvältä vaikuttavan tyypin. Ehkä tuo osaltaan saa aikaan sen, ettei mua hävetä kertoa ehdokastani, koska en koe sitä suurena henk koht loukkauksena, jos joku pitää mun ehdokasta ihan tyhmänä. Äänestin Louhelaisen Kirsiä. Repikää siitä.

Eilisen jäljiltä on eniten kipeenä hauikset. Jalat ja selkä on sopivasti kipeenä silleen, ettei vielä yhtään haittaa liikkumista, mutta tuntee jo tehneensä. Täysin kivuitta selvisivät olkapäät, ojentajat, rintalihakset, vatsat ja kyljet. Jännä homma. Joko penkin treenaaminen on voimamieslajien kannalta vähän turhaa tai sit tässä näkyy se, että penkki on ainut liike, jota mä oon tehnyt niin kovaa, ettei yks voimailupäivä ollut penkki-lihaksille mittään. Ainiin, pohkeetkaan ei ole tänään sen kipeemmät kuin eilenkään. Vasen on normijumissa ja se krampannut oikea on ehkä jopa karvan verran paremmassa kunnossa kuin eilen, jee :)

Lihaskipujen lisäksi nahka otti vähän osumaa. Kyynärvarsissa on kiven nostelun jäljiltä pari naarmua ja mustelmaa. Niskassa on pientä mustelmaa muistona merimieskävelystä ja rinnuksissa on kipee kohta (ei kuitenkaan mustelmaa) tukinnostosta. Mullahan on aina kaulassa se sydänkoru, joka näkyy monissa tukkakuvissakin ja nostelin tukkia suoraan sen päälle aika monta kertaa ennen kuin hiffasin ottaa sen pois :D

Pojat oli sopineet salin tälle aamulle, joten mäkin lähdin sinne jumppailemaan, kun oli vielä kivuttomia lihaksia kehossa ;) Olisin tehny penaa, mutta jo pelkällä tangolla oikea olkapää tuntui niin pahalta, että osasin olla fiksu ja jättää väliin. Tein sit ojentajia, kylkiä, vatsoja ja olkapäitä kevyesti. Siitä tulee kohta kaksi vuotta, kun mun vasen olkapää alkoi vihoitella tolla samalla tavalla ja siihen kehittyi lopulta ihan kunnon rasitusvamma kiertäjäkalvosimeen. En tajunnut reagoida niihin tuntemuksiin riittävän ajoissa ja riittävän radikaalisti, joten päädyin noin puolen vuoden treenitauolle yläkropan osalta. Osaiskohan sitä nyt toisella kerralla toimia ajoissa vai vastako kolmas kerta toden sanoo?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Hevii settii

Voi että! Oli niin kertakaikkisen siistiä, etten tiedä mistä aloittaa :D
Tää teksti ei mitenkään voi tehdä oikeutta sille, miten hienoa oli päästä kokeilemaan jotain ihan uutta, joten lähdetään purkamaan alusta alkaen. Kävin siis Hämeenlinnassa Heavy Eventsillä kokeilemassa voimailulajeja - siis niitä, mitä Suomen vahvin nainen kisoissa tehdään.

Ekana oli testissä tukinnosto, jossa mä sain pari toistoa 47 kilolla. Mä en ole koskaan tehnyt tempauksia tai mitään muitakaan vastaavia liikkeitä, joissa paino nostetaan maasta suorille käsille. Tollaset teknisesti vaativat liikkeet on musta ekalla kerralla vähän pelottavia, joten en halunnut lähteä testaamaankaan isompia painoja. Toi tuntui jo olevan riittävän lähellä maksimia.
Pohje ei vielä ole 100% kunnossa. Kävellä voin jo normaalisti, mutten esim nousta varpaille, vaikka paino olis tasaisesti molemmilla jaloilla. Tukinnostoa pohje haittas päivän liikkeistä eniten, koska tässä olis pitänyt tehdä pieni "hyppy", jolla tukki avitetaan suorille käsille. Mä en pystynyt mitään sellasta tekemään.

Merimieskävelyssä mä jaksoin köpötellä jokusen metrin joko 110 tai 130 kilon häkki harteilla. En oikeesti enää muista, paljon siinä oli painoa, kun päivän aikana tuli niin paljon kaikkea muistettavaa ;) Suurin ongelma oli häkin heiluminen, joka teki menosta tosi epävakaata. Taaskaan en kokeillut ihan maksimiin asti, että jäi voimia vielä muihinkin lajeihin.
Farmarikävelystä muistan painot varmaksi: kummassakin kädessä oli 55 kilon salkku. Tässä ekana petti sormet - otevoima ei riitä ja sormiin sattuu. Hassua miten erilaiselta tuntui kantaa samaa painoa käsissä tai häkkinä niskassa!
Tässä vaiheessa tuli puhe otevoimasta ja järkkäri Jyrki katseli mun pitkiä sormia ja käski ottaa otteen paksusta fat bar tangosta. Kyllähän mulla siinä peukku ja keskisormi ylettyi vähän päällekkäin. Se laittoi mut myös kokeilemaan maastavetoa sillä fat barilla, eka 55 ja sit 75 kiloa, jotka nousi kyllä, mutta tanko liukui mun hikitassuissa jo aika hurjasti. Mun pitäis kuulemma jättää salilla hanskat ja remmit pois, että saisin vähän näppivoimia ja paksumman nahan ;)

Siitä sitten siirryttiin näppärästi maveen tavallisella tangolla ja mä sain remmit avuksi. Mun uusi virallinen mave-maksimi on nyt sit 110kg. Ja kaikki y.m. lajit jo siinä alla! Mainittakoon muuten sekin, että painonnostovyö oli käytössä koko ajan, kaikissa lajeissa. Tosi kiva, että sain sellasen lainaan, kun en ole sitäkään koskaan kokeillut. Yllätyin vähän, kuinka hyvin osasin sitä heti hyödyntää.
Tangon jälkeen nosteltiin 49 kiloista sementistä valettua kivipalloa eli Atlas-Kiveä noin metrin korkuiselle lavalle. Kiven halkaisija oli ehkä 40cm tms eli se oli aika pieni ja siksi vielä suht helposti käsiteltävä. Seuraava koko olis ollut jo 100kg, joten ei päästy testaamaan, missä menis raja. En osaa arvioida, onko helpompi nostaa kovaa, pyöreää kiveä vai eri muotoihin lösähtävää hiekkasäkkiä... 80 kiloisen hiekkasäkin syliin nostaminen, kantaminen ja lavalle lastaaminen oli just sopivan haastavaa, että siitä tuli mahtifiilis. Vielä kun Jyrki kehui mun suoritusta mainioksi ekakertalaiselta niin olin ihan happyhappyjoyjoy :D

Tässä vaiheessa mä totesin mun jalkojen olevan jo ihan treenailleen tuntuiset. Yks toinen osallistuja sanoi, että sillä ei juurikaan tunnu jaloissa, mutta yläkropassa kyllä. Mulla yläkroppa ei ollut juuri millänsäkään. Jännä juttu, miten ihmisillä on erilaiset vahvuudet - ja varmasti treenitaustakin vaikuttaa. Mä tunnustinkin, etten ole paljon kykkäillyt, koska a) en halua olla lähes liikuntakyvytön useita päiviä viikossa ja b) en osaa kyykätä riittävän syvään, että kehtaisin sitä tehdä, joten teen jalkoja mieluummin prässissä silloin, kun niitä teen. Jyrki pisti mut sit kyykkäilemään pelkällä tangolla ja kokeilemaan muutamia juttuja, joiden avulla voisin opetella kyykkämään kunnolla. Voimantuoton kannalta olis kuulemma tärkeetä tehdä nimenomaan kyykkyä, eikä vain prässiä.

Mä en ole kilpailuhenkinen ihminen, mutta tykkään vertailla tuloksia muiden kanssa. Suomen vahvin nainen kisoja katsoessa pohdin aina, miten mä suoriutuisin - voisko mun tuloksia edes verrata noihin kilpailijoihin. Tosi monia lajejahan on päässyt kokeilemaan esim. koululiikunnassa ja niistä tietää, ettei omista suorituksista voi puhua samana päivänäkään SM-kisaajien kanssa. Nää voimailulajit on niin erilaisia kuin punttitreeni, ettei salitulosten perusteella voi tietää, miten näissä pärjäis. 50 kiloa maastavetona on täysin eri asia kuin 50 kiloisen kiven nostaminen lavalle. 
Oli tosi kiva huomata, että voimailussa mä olen kehityskelpoinen ja treenamalla saisin varmasti tulokset sille tasolle, että kehtaisin verrata niitä Suomen vahvimpiin naisiin. Kovasti kutkuttais alkaa treenaamaan voimaa ihan oikeesti. Jos ton porukan seurassa hengais enemmänkin niin saattaisin ajautua vaikka mihin ;) Nyt jo heitettiin huulta ens vuoden strongman fitness kisoista. Siellä on naisille kaksi sarjaa alle ja yli 68 kiloiset. Jyrki kysyi "Paljos sä painat?" ja katsoi mua sen näköisesti kuin pitäisi mahdollisena, että mä vastaan jotain niin läheltä 68:aa, että mut vois kiristää siihen pienempään sarjaan! Seuraava kommentti oli jotain tän tyylistä, että "sulla ei kyllä ole ylimääräistä, joten yleiseen sarjaan menisit" ja mä otin sen ihan kohteliaisuutena :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Katin yllätys

Sitä meillä on ruokana, kun Katti pääsee kauhanvarteen :D Tänään pistin pannuun jauhelihaa, riisiä, maissia (se eilinen kylmä kääre) ja creme bonjouria. Lisäksi mausteita, vähintään riittävästi, tuli yllättävän tulista :D Jälkkäriks kekkasin syödä rahkaa ja mangosorbettia - yllättävän maukas kumppanuus :)

Pohje on ollut tänään selvästi parempi kuin eilen. Keskiviikkona heti krampin jälkeen koko pohje oli kauttaaltaan sairaan kipeä. Eilen erotin jo, että kipu oli pohkeen sisäsyrjällä. Tänään se on paikallistunut vain yhteen kohtaan, tiettyyn lihakseen ja muita lihaksia voi jo jännittää. Käveleminen onnistuu melkein normaalisti... Luottamus huomiseen voimailukykyyn kasvaa.

Jostain kumman syystä mä olen suhtautunut tähän pohjekipuun todella tyynesti. Normaalisti kaikki krempat saa mut huolestumaan ja stressaamaan ja tuntuu, että ne kestää ikuisesti ja kaikki mun lihakset surkastuu ennen kuin pääsen taas urheilemaan! Tällä kertaa ei ole ollut mitään tollasta. Varmaankin siksi, että tiedän krampin aiheuttaman lihaskivun olevan vaaraton ja paranevan parissa päivässä. Ja mullahan piti muutenkin olla kevyt viikko eli en ole (vielä) missanut yhtään suunniteltua treeniä. Pikemminkin siinä mielessä kävi hyvin, että nyt ei ollut mitään vaikeuksia pitää kiinni suunnitelluista lepopäivistä ;) Olispa aina näin helppoa olla telekalla!

torstai 25. lokakuuta 2012

Talven haju

Ulkona haisee jotenkin erilaiselta tänään kuin eilen... Talvi haisee!

Tää päivä on sujunut nilkuttaen kuin suuri urheilusankari ikään. Yks työkaveri nyrjäytti nilkkansa toissapäivänä lentiksessä ja nilkutti jo eilen. Tänään meitä oli sitten jo kaksi rampaa. Kuka onkaan vuorossa huomenna?

Mainio sattuma, että olin jo ajat sitten varannut hieronnan tälle päivälle. Kramppipohje sai hellää hoitoa, joka kuulemma pistää lihaksen aineenvaihdunnan toimimaan ja paha lähtee pois. Lisäksi sain ohjeen käyttää pakastemaisseja ulkoisesti ennen syömistä ja tehdä kevyttä pumppaavaa venytystä. Näillä neuvoin sais luvan olla kinttu kunnossa ylihuomenna!

Selvittelin vähän lisää ja kävi ilmi, että kokojyväviljassa on magnesiumia yms. mineraaleja. Nelisen viikkoa olen nyt ollut ilman aamupalaleipää ja muita viljatuotteita. Tossa ajassa ehtis jo kertyä yhden krampin verran alijäämää, jos niikseen tulee...

Tulin ajatelleeksi sellastakin, että tällä viikolla on tullut juotua aika paljon kahvia sekä vielä illalla colaa. Ei niin paljon, että uskoisin siitä tulleen kramppiin johtavaa nestehukkaa, mutta ehkä kyllä niin paljon, että se voi vaikuttaa yöuniin... Ja mulla on ollut vähän vaikeuksia saada unta iltaisin. Ja sit olen ollut väsynyt ja himoinnut kahvia jne. Tänään tsemppasin ja join rooibosta ja nyt jo väsyttää. Ehkä kohta vois jo mennä koisimaan?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kramppikeskiviikko :(

Nyt on hyvät neuvot kalliit! Miten saadaan krampin jäljiltä kauhukipeä pohje kuntoon lauantaiksi?
Mä en voi käsittää, miten se nyt tolleen kramppas, kun mulla on iisiviikko ja kaikkee. Piti varmistella, ettei vaan käy mitään ja oon täydessä voimailukunnossa lauantaina. Voihan Strömsö soikoon!

Tässä lista viimeisen viikon asioista, joilla voisi olla yhteyttä kramppiin:
KE eka kerta kuntonyrkkeilyä
TO mavepäivä salilla
PE leffan jälkeen kaksi siideriä
LA toka kuntonyrkkeily
SU salilla yläkroppaa ja kuntopyörää, takareidet yllättäen kipeet
MA influenssarokotus, takareidet edelleen vähän kipeet
TI kipu siirtynyt takareiskoista oikeaan pohkeeseen
KE oikea pohje entistä kipeämpi - kramppasi kuntonyrkkeilyssä ja nyt nilkutetaan

Lisäksi tunnustan, että useana päivänä olen syönyt vähän tavallista epäsäännöllisemmin ja myöskin juonut vettä vähän vähemmän kuin parhaina päivinä. Oikeasti mun mielestä noi poikkeamat ei kyllä ole olleet niin suuria, että niistä vois johtua. Nyrkkeilyä vetänyt Amin Asikainen kysyi multa, olenko juonut tarpeeksi, kun hänellä lihakset kramppaa helposti, jos painonpudotuksen takia on nestehukkaa. Voin kyllä vannoa, ettei mun piirun verran tavallista huonompi juominen ole vielä mitään verrattuna ammattinyrkkeilijän nesteenpoistoon ;)

Päänsisäisen ipodin soittaessa Eye of the tigeria jatkoin kuntonyrkkeilyn loppuun ilman jalkatyöskentelyä ja nilkutin kotiin K-marketin kautta. Nyt on pillerihyllyssä uusi purkki magnesiumia vanhan kalsium+magnesium purkin vieressä. Ajattelin koeluontoisesti jonkin aikaa vedellä tuplasti saantisuostuksen verran ja katsoa, huomaanko edes plasebovaikutuksen verran apua ;) Ei kai se vaarallista voi olla?

Mitähän muuta voisin tehdä pohkeen hyväksi? Kannattaako krampista kipeetä lihasta kylmettää tai lämmittää? Hieroa tai venyttää? Vai antaa vaan olla levossa?

maanantai 22. lokakuuta 2012

"Kevyt viikko"

Nyt olis tiedossa kevyt viikko, jolla fyysistä urheilua on vain kahtena tai kolmena päivänä. Muina päivinäkin on kyllä ohjelmassa asioita, jotka liippaavat läheltä urheilua... 
Tänään sain töissä influenssarokotteen, joka toivon mukaan mahdollistaa urheilun läpi talven, ilman kahden viikon vuodelepoa kuumehouruissa. Olen sairastanut influenssan kerran ja toista kertaa en tarvii.
Töiden jälkeen kävin Omegawaven betakäyttäjien palautesessiossa juttelemassa mukavia treeneistä yms :)
Huomenna ollaan menossa katsomaan urheiluaiheista leffaa Sinivalkoinen valhe. Odotukset on kovat. Toivottavasti se on hyvä!
Keskiviikkona on kuntonyrkkeily ihan normisti.
Torstaina mulla on varattuna urheiluhieronta eli jumitusten mahtimöyhennys.
Perjantaille ei vielä ole sen kummempia suunnitelmia, mutta näyttää pahasti siltä, että joudutaan renkaanvaihtohommiin. Miten voi olla jo noin kylmä!?!?
Lauantaina mun nimittäin pitää pystyä turvallisesti ajelemaan Hämppylinnaan voimailemaan. Hartaasti odotettu voimamieslajien kokeilupäivä on kohta täällä :D
Sunnuntaina ei ole pakko tehdä mitään, mutta äänestämässä vois käydä, jos jalat kantaa ja jopa jotain urheilua saatan harkita, jos voimailu ei ole vienyt kaikkia voimia.
Aika paljon taas suunnitelmia yhdelle viikolle. Saas nähdä, tuleeko tästä kevyt viikko vai "kevyt viikko" ;)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vetelä viikonloppu

Ei pitäis näin vetämätön olo olla vain sen takia, että on a) perjantaina juonut kaksi siideriä, tullut kuitenkin kotiin jo 22:30, mähkinyt vielä juustoa ja suklaata ja mennyt nukkumaan vasta klo 1 sekä b) lauantaina nukkunut yli ysiin, kuntonyrkkeillyt, houstannut Lomakuvakisat, mässäillyt pätkiskakulla ja valvonut puolille öin sekä vielä c) sunnuntaina herännyt vasta 9:30, elänyt kahvilla ja hedelmillä kunnes ihana intialainen rafla aukes klo 12 ja sen jälkeen enimmäkseen rötväillyt tekemättä mitäään, kun salillakin irtos lähinnä jumppailua. Ilmeisesti mä vaan oon niin säälittävä vanha raakki, etten mä kestä yhtään mitään rutiineista poikkeavaa ruokailu- tai vuorokausirytmeissä!

Pakko poustaa tää kuva, kun se tuli toistamiseen netissä vastaan:

Mun mielestä tossa 6 ja 7 välissä pitäis olla vähintään yksi kuva lisää - siihen välille mahtuu niin paljon erilaisia muotoja, kun taas 1 -> 6 on aika tasaisin välein erilaisia kroppia.

Jos noista nyt pitäis valita yksi niin luulisin olevani 6.
Jos saa lähteä tuunaamaan niin sanoisin 6, mutta vähemmän naisellisia kurveja ja enemmän lihaksia.

Miettikääpä tätä: Millä numerolla pitäis laihduttaa?
Kuvien 1-4 näköisetkin naiset ovat tyytymättömiä itseensä ja pitävät laihdutusblogeja - posketonta!
Kuvien 5 ja 6 ulkonäöllä saa jo multa siunauksen kiinteytymishaaveille, mutta painonpudotus ei minusta ole tarpeen, ainoastaan kunnon kasvattaminen ja sitä myötä lihasten lisäys. Tärkeintä on harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti, sillä niistä seuraa terveyttä ja hyvinvointia. Paino on täysin toissijainen asia ja sen tuijottamisesta seuraa vain henkistä pahoinvointia. Terveys, hyvinvointi ja itsensä arvostaminen näkyy ulospäin ja tekee ihmisestä kauniin isommassakin kropassa.
Nykyiset yleiset kauneusihanteet eivät ruoki hyvää itsetuntoa, vaikka näyttäisi miltä. Mikään ei enää riitä, sillä kaikkea voi photoshopata vieläkin paremmaksi. Siksi kaikkien ensimmäinen tavoite pitäisi olla itsensä hyväksyminen ja arvostaminen sellaisena kuin on. Sen jälkeen voi toki asettaa tavoitteita itsensä kehittämiseksi ja työskennellä niitä kohti, mutta itsetunto ja oma arvo ei saisi riippua niiden tavoitteiden saavuttamisesta.
Omasta puolestani voin varsin ylpeänä sanoa, että elän kuten saarnaan. Toki nainen ailahtelee joskus kevyen läskiangstin puolelle, mutta normaalisti suhtaudun mahaani rakkaudella ja kunnioituksella :)

Turkkikavalkadi, osa 5: Nykypäivän punapää

Huhtikuussa 2008 leikittiin taas valokuvausstudiota, kun mulle oli keskustan trendikampaamossa laitettu niin herkullinen punainen:


Marraskuussa 2009 olin jo löytänyt nykyisen vakiokampaajani Pian ja mulle laitettiin pinkki raita Pinkin keikkaa varten:



Toukokuussa 2010 pidettiin salikuvaukset yhden kaverin dieetin loppumisen kunniaksi ja minäkin änkesin pariin kuvaan pullistelemaan. Olin mäkin sen verran dietannut, että painoa oli kymppi vähemmän kuin nyt eli vain 75 kiloa ;)


Tukka oli toiselta puolelta lyhyt ja toiselta pidempi.
Tykkäsin siitä niin paljon, että laitan toisenkin (siipan vähän tuunaaman ;) kuvan:


Vaan loistavaankin kyllästyy aikanaan. Alkoi nyppiä, kun se oli niin pitkä ja roikkui naamalla! Noin vuosi sitten napsastiin kunnolla pituutta pois ja mä kekkasin laittaa sen tikkatukaksi:


Tosi lyhyt kausi kesti vajaan vuoden, kunnes aloin kaivata taas jotain naisellisempaa ja muutenkin suurempaa muutosta. Niinpä olen nyt antanut tukan kasvaa jo muutaman viikon ;) Saa sit nähdä, kauanko jaksan sitä kasvattaa, mutta nyt noita vanhoja kuvia katseltuani tuli vallan ponnari-ikävä!

Mitä mieltä olette? Mikä tukka oli paras? Kannattaako kasvattaa taas ponnari? Mikä väri pitäis laittaa?

Miks musta tuntuu, että kaikki muut pitää aina vaan samaa tukkaa vuosikymmenestä toiseen?
Oonko mä jotenkin outo, kun kyllästyn ja kaipaan aika ajoin radikaalia muutosta omaan kuontalooni?
En mä mun kavereiden hiustyyleihin kyllästy, vaikkei ne muuttuis mihinkään koskaan!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Turkkikavalkadi, osa 4: Käkkäräpää kynitään

Vuoteen 2007 mennessä olin kyllästynyt pitkään tukkaan. Päätin vaihtaa lyhyeen, mutta sitä ennen käytin tilaisuuden hyväkseni ja kärvensin karvat permiksellä:


Mulla on muuten edelleen toi sama sydänkoru kaulassa!

Permiksen jälkeen lyhyt pikkujoulu-look:


Eilen olin katsomassa uusinta Step up tanssileffaa. Oi että oli hienoa! Kunpa mäkin osaisin tanssia! Kaveri kuittaili, että mä eläydyin leffaan niin, että koko penkkirivi hytkyi ;) Suosittelen kaikille, jotka tykkää tanssista ja siirapista.
Uudenmalliset 3D-lasit oli vähän mukavammat nenällä kuin ne vanhat, tajuttoman painavat, muttei näitäkään rillien kanssa voisi käyttää - huonot siis edelleen, vaikkakin paremmat kuin vanhat. Tässäkään leffassa ei mun mielestä ollut mitään, mikä olis erityisesti tarvinnut 3D-tekniikkaa. Kokonaisuutena kokemus olis ollut parempi 2D:nä.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Turkkikavalkadi, osa 3: Studiolaatua

Tammikuussa 2006 leikittiin valokuvausstudiota sinisen lakanan kanssa ja siippa vielä käsitteli kuvan vimosen päälle.
Meikäkatti näyttää ihan valokuvamallilta, arvoituksellinen ilme ja kaikki ;)


Mulla oli muodikkaasti päältä vaalea ja alta tumma tukka, oikein kampaajalla laitettu. Olin juuri saanut dippatyön valmiiksi ja aloittanut ekassa oikeassa työpaikassa, vaikka virallinen valmistuminen viivästyi lopulta huhti- vai toukokuulle asti. Tähän asti oli pihistelty vahvasti kotiparturoinnin voimin, mutta nyt aloin käydä välillä ammattilaisillakin. Omaa vakiokampaajaa ei kuitenkaan vielä ollut.

Tänään on tervetullut lepopäivä. Omegawavekin käski Go light. Täällä Maikkarin sivuilla on muuten esittely siitä ja siippakin vilahtaa niissä koko tiimin kuvissa :)


torstai 18. lokakuuta 2012

Turkkikavalkadi, osa 2: Mustan kissan paksut posket

Toukokuussa 2005 mun tukka oli tummin ikinä!


En mä noin tummastakaan tykännyt oman naamani ympärillä, joten heinäkuuhun mennessä olin jo vaalentunut näin luonnollisen väriseksi ja tukka oli varmaan pisimmillään ikinä:


Tää on musta tosi kiva kuva. En näytä yhtään itseltäni vaan tosi söpöltä :D
Tuo tummuusaste on varmaan lähinnä mun aitoa väriä ja sopii siksi mulle tosi hyvin. Mun oma väri on vaan ihan liian harmaa mun makuun ja siksi on pakko värjätä koko ajan.

Yllättyneenä ja suurella ylpeydellä voin kertoa, että mulla ei ole mikään paikka kipeänä eilisestä kuntonyrkkeilystä! Olisin odottanut uuden treenimuodon jotain lihaskipuja aiheuttavan, mut kai mä sit vaan oon niin rautaisessa kunnossa ;)
Väsymystä kyllä selvästi tuntui yläkropassa ja kulmasouduissa ja haabereissa tein suosiolla tavallista kevyemmillä painoilla. Ekana liikkeenä olleessa mavessa jaksoin kyllä ihan hyvin 3*12 toistoa 70 kilolla :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kova muija, nahka ruvella

Tänään oli eka kuntonyrkkeily! Mä menin tavallaan kesken kauden mukaan jo käynnissä olevaan ryhmään, sillä taisin olla ainut uusi siellä, vaikka tällä viikolla teoriassa alkoi uusi kausi. Onneks mä oon joskus ysärillä käynyt kuntonyrkkeilyssä, sillä ihan noviisina tuolla olis ollut hukassa. Tällä kertaa puolet porukasta hakkas säkkiä ja toinen puoli teki kuntopiiriä. Välillä aina vaihdettiin ja kokonaisuutena taidettiin ehtiä kolme kierrosta kuntopiiriä ja kolme kierrostä säkkiä. Vähän tylsää, kun ei ollut mitään tekniikkaopetusta eikä parityöskentelyä, mutta sainpahan ottaa kevyen aloituksen omaan tahtiin ja ensi kerralla on vielä odotettavissa jotain kivempaa.
Mun kunnolla on kyllä varaa parantua - sen verran omaa huilia sain ottaa välillä ;) Kuntopiirissä pärjäsin mainiosti, mutta se säkin hakkaaminen oli rankkaa! Olis tietty voinut vaan lyödä hiljempaa, mutta mitäs kivaa se olis? Sillä olis ehkä myös välttänyt nää punottavat rystyset ja rakkulan vasemman nimettömän päässä... Kuka saa nyrkkeilyhanskoista rakkulan sormenpäähän? Oikeesti! Onneks tuli ostettua Bepanthenia toissa viikolla. Luulin käyttäväni sitä sit joskus nuhanenän hankaumiin, mutta nyt se saakin toimia käsirasvana ;)

Asiasta kukkaruukkuun: Lihottaako kevytlimsat oikeasti? Reijo Laatikaisen kirjoituksen viesti osuu niin hyvin yksiin mun omien kokemusten kanssa, että pakko suositella sen lukemista kaikille. Yhteenvetona: Sokerilimu kannattaa vaihtaa kevytlimuun. Jos on taipumusta kovaan makeanhimoon ja makeiden herkkujen liialliseen syömiseen, kannattaa vähitellen opetella pois myös makeutusaineista, koska nekin ruokkivat makeanhimoa, vaikka sokeri onkin vielä niitäkin pahempi makeanhimon ruokkija. Puhun ihan omasta kokemuksesta, jota näköjään tiede tukee, mikä lämmittää insinöörin sydäntä :)
Ennen mä en erityisemmin tykännyt juuri mistään rasvaisesta syötävästä, jossa ei ole sokeria. Karppaus tuntui suorastaan vastenmieliseltä ajatukselta ja rasva jotenkin ällöttävältä. Ymmärrän täysin, kuinka karppaus puhuttelee ihmistä, joka himoitsee pekonia ja metukkaa, mutta mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia syödä vähärasvaisesti. Mun huume on sokeri. Sitä mun tekee mieli ja sokeriin sekoitettuna rasvakin on hyvää ;)
Nyt kun mietin taaksepäin muutaman vuoden tähtäimellä niin huomaan selvän muutoksen mun mieltymyksissä ja ruokatavoissa. Pysyvä muutos on niin tuskastuttavan hidasta, ettei sitä arjessa huomaakaan ja siksi on hyvä välillä katsoa kauempaa. Mä olen vähitellen oppinut syömään enemmän rasvaa ja vähemmän sokeria ja se toimii mulla tosi hyvin, sillä rasva pitää nälkää paremmin ja verensokeri pysyy tasaisempana. Mä en silti todellakaan karppaa, enkä edes välttele hiilareita - ainoastaan sokeria. Sitä myötä mun makumieltymyksetkin on muuttuneet. Nykyään tarvitsen paljon vähemmän makeutusainetta rahkan sekaan ja voin laittaa kahviin punaista maitoa ilman, että se tuntuu ällöttävän rasvaiselta.

Nonni, tulipahan ihme avautuminen. Oikeesti piti kertoa, että ostin peanut butteria ja keksin ehkä hyvän aamupalan: Yksi bansku siivuiksi kippoon, päälle keko raikkulia ja knölli peanut butteria. Oli herkkua ja maistuis varmaan hyvältä kahvin kanssakin, mikä on tärkeä ominaisuus aamupalalle ;)
Jos teillä muuten on hyviä vinkkejä, minkä kanssa peanut butter sopii niin saa kertoa!

Normaalisti en laske kaloreita, mutta uusien keksintöjen sisällöt on kiva tietää

tiistai 16. lokakuuta 2012

Turkkikavalkadi, osa 1: Vaalee vaan ei viilee

Tässä ollaan elokuussa 2002 Marmariksessa, asian ytimessä Geishan äärellä ;)


Toi on kaikkien akoin vaalein blondi, mitä mulla on ollut. Kovin kauaa en sitä jaksanut katsella, kun ei se oikein sopinut mulle. Se sai naaman näyttämään punakan pullavalta - enemmän kuin se oikeasti oli ;)
Ikää mulla oli tuolloin 22v ja painoa jossain 75-80 kilon välillä (pituutta aina sama 168cm)

Tätä vanhempia kuvia meillä ei juurikaan ole, sillä siipan kovalevy poksahti ja kaikki kuvat katos bittiavaruuteen yhdessä välissä. Tästäkin reissusta jäi jäljelle vain pienet jpg-versiot, jotka oli mun koneella. Sittemmin olemme ottaneet järjestelmällisemmän varmuuskopioinnin käyttöön ;)

Treeniblogin puolelta kerrottakoon, että poljin työpaikan spinupyörää tunnin keskisykkeellä 151 ja tuntui tosi kevyeltä ja mukavalta. Sykärikin toimi moitteettomasti, kun olin vihdoin muistanut heittää sen pyykkikoneeseen :) Olisin jaksanut tehdä enemmänkin, mutta säästelin huomista kuntonyrkkeilyä varten. En halua nolata itseäni olemalla ihan piipussa jo lämmittelyssä. Sen takia mun viikkosuunnitelmassakin on punttis aina nyrkkeilyä seuraavana päivänä, että salilla kehtaan yksinäni nössöillä, mutta ryhmätunnilla pitää vetää sata lasissa aina :D

maanantai 15. lokakuuta 2012

Viljaton on ilmaton

Reilu kolme viikkoa sitten sain taas kerran hepulin mun vatsavaivojen kanssa ja päätin taas kerran oikeesti tehdä asialle jotain. Olen nyt kolmen viikon ajan syönyt merkittävästi vähemmän viljatuotteita kuin normaalisti ja ero vatsan voinnissa on selvä. Epätieteellisen tarkasti arvioisin syöneeni 80% vähemmän viljaa ja myös ilmavaivojen arvioisin vähentyneen saman 80% entiseen verrattuna. Nyt kuvittelisin olevani about normaalilla tasolla :)
Iloitsen tietenkin siitä, että olen saavuttanut näin hyvän olon ilman totaalikieltoja ja elämää kovasti hankaloittavia rajoituksia. Voin varsin huoletta syödä satunnaisesti mitä tahansa viljatuotteita ja pieniä määriä jopa päivittäin, esim. leivitystä pihvin päällä tai jauholla suurustettua kastiketta. Tein viime keväänä apteekin keliakia-kotitestin, jonka mukaan mulla ei keliakiaa ole. Kaipa se sen verran luotettava testi oli, että tuloksen voi uskoa, kun oireetkin mätsää paremmin ärtyvän suolen oireyhtymään. Siinä oireita aiheuttava aine ei ole gluteeni vaan fruktaani niminen hiilihydraatti, jota on myös sipulissa, joka on myöskin mulla takuuvarma ilman aiheuttaja.
Toisaalta suren sitä, etten saa/halua enää syödä leipää aamupalaksi. Aamuisin vaan tekee mieli leipää. Ehkä kyse on vain tottumuksesta, mutta kyllä tapa istuu pirun tiukassa, kun sitä on harjoittanut jo 30 vuotta! Leipään ei vaan kyllästy ikinä. Kananmuniin kyllästyin parissa viikossa, mutta onneksi keksin turkkilaisen jugurtin, joka edelleen maistuu. Mutta mitä sitten, kun sekin alkaa tökkiä? Puuro ja myslihän nyt sisältää viljaa, joten niitä ei kannata syödä sen enempää kuin leipääkään. Mission impossible: Keksiä jotain äärettömän helppoa ja nopeeta, jota jaksaa syödä joka aamu ja pitää nälkää sopivasti!

Työkaverin Anselmi-kisu, tiimipäivän ihanin uusi tuttavuus :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

En keksi nyt mitään hauskaa otsikkoa

Päivä alkoi juoksumatolla. Tunnissa juoksin 3*12min 8,5km/h vauhdilla ja loput kävelin. Totesin 6,5km/h olevan vielä ihan helppo kävelyvauhti, jota pystyn pitämään yllä vaikka kuinka kauan. Sen sijaan 7km/h on jo niin ripeä, etten mä jaksa pitää sitä kävelynä kovin pitkää aikaa. Kyllä sitä nyt yli kolme minuuttia meni, mutta  oli helpotus, kun biisi vaihtui ja sain hidastaa ;) Siipan kävelyvauhti on varmaan aika lähellä tota seiskaa. Mä en kovin kauaa jaksa pysytellä sen perässä, mutten oikein voi pistää juoksuksikaan, kun siihen vauhti on taas liian hidas.

Sykemittari näytti taas alussa ihan uskottavia lukemia, mutta loppua kohti lukemat nousi yli 180:n, eikä tippuneet, vaikka kävelin. Väittäisinpä, että mä kyllä tunnen eron 160 ja 180 sykkeissä ja se mun juoksusykekin oli lähempänä 160. Lieneekö lähettimestä loppumassa patteri ja nyt se vaan oirehtii eri tavalla kuin viimeksi, jolloin se näytti vaan enimmäksen nollaa...

Tuli mieleen, että olis kiva vähän saada juoksua mahtumaan treeniohjelmaan talvellakin. Jos yrittäis aina ennen/jälkeen jonkun salitreenin vedellä vaikka vain vartin matolla, ettei koivet totu pois juoksun rasituksesta. Olis sit niin paljon helpompi aloittaa taas uudestaan keväällä ulkolenkkeily!
Näyttäis siltä, että huomisesta alkaen mun viikko-ohjelman runko olis seuraavanlainen:
Ma sohvalla
Ti spinua työpaikan salilla
Ke kuntonyrkkeily
To selkäpäivä salilla
Pe sohvalla
La kuntonyrkkeily
Su penkki

Juoksumatolle omistettua päivää en sinne halunnut laittaa, kun siihen tympääntyy niin helposti. Ton spinun voi toki vaihtaa juoksuun silloin, kun mieli tekee. Vähän näen kyllästymisvaaraa tossa kuntonyrkkeilyssä, kun sitä on kahdesti viikossa. Mutta kun se on sellanen paketti, ettei vain yhdelle tunnille voi mennä. Sitä jatkuu vuoden loppuun ja sit sen voi lopettaa, jos kyllästyttää, tai ostaa uuden kauden kevääseen saakka. Odotan kyllä mielenkiinnolla! Mitähän sinne muuten kandee laittaa päälle? Ja millaset kengät?

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tähän on hyvä lopettaa

Golf oli kivaa ja meni hyvin. Sain 33 pistettä eli händäri pysyi samana: 19,8. Kierroksen jälkeen pestiin mailat ja pakattiin ne autotallin perälle ensi kesää odottamaan. Kengät pitäis vielä pestä - ne sai melkosen kurakylvyn tänäänkin, vaikka maa oli selvästi kuivempi kuin viime viikonloppuna.
Oli jo niin kylmä, että kaivettiin urheilukerrastot kaapin perältä esiin ja se oli todella hyvä veto. Kerraston lisäksi mulla oli ohut trikoopoolo ja tuulipuku. Asu oli aika sopiva, kun kaikkein lämpimimpänä, aurinkoisena hetkenä oli vähän lämmin ja kierroksen lopussa, ilman jo viiletessä iltaa kohti, vähän viileää. Yllättävän mukavasti tuossa pystyi lyömäänkin. Pelkäsin vaatekerrosten estävän liikeratoja pahemminkin. Ei silti äärettömän mukavaa ollut, kun oli noin monta vaatetta, joista kukin vuorollaan valui tai nousi tai oli muuten vaan huonosti ja piti säätää. Helteellä ei tarvii muuta kuin joskus nostaa shortseja!

Pohkeen peijoonit on taas tuhannen jumissa! Viime yönä heräsin onneksi ennen kuin ne kramppas ja sain krampin estettyä ihan vaan venyttämällä jalat suoriksi. Pari viikkoa sitten kävi samoin, kun olin syönyt Pizza Hutissa ilmeisesti varsin suolaista pizzaa. Eilen meillä oli tiimipäivä ja mä join illalla kaksi lonkeroa sekä skumppaa ja söin työkaverin laittamaa herkkuruokaa, joka todennäköisesti oli suolaista, kuten herkkuruoka usein on ;)
Aika hälyttävää, että mun pohkeiden tilanne on niin kiikkerä, että pari annosta alkoholia ja vähän suolaa saa mut heräilemään öisin. Tämä tietysti rohkaisee mua juomaan entistä vähemmän - tosi vähästä ei vaan ole varaa paljon vähentää, joten jotain muutakin pitäis keksiä. Toisaalta tietty voin olla iloinen, etten mä kramppaile joka yö!
Löysin tämmösen ohjeen omien pohkeiden hierontaan, mutta toi on yllättävän raskasta hommaa, jos sitä tekee riittävällä voimalla, että tehoaa. Hauikset väsyy ja niska menee jumiin ja pohkeen pitäminen rentona samalla, kun sitä pitää käsien ulottuvissa, on vähän haastavaa tämmöselle jäykkärankaiselle punkerolle. Helpomminkin hierottavia ruumiinosia on...

perjantai 12. lokakuuta 2012

Mitä mä oon aina sanonut!





right click - avaa kuva uudessa ikkunassa - zoom in niin saa tekstistä paremmin selvää

torstai 11. lokakuuta 2012

Spinningkinkku on kellarin kunkku

Kävin ekaa kertaa tänä syksynä työpaikan salilla polkemassa spinningpyörää. Hyvin ne kintut muisti, mitä polkimilla tehdään, vaikka edellisestä ulkona pyöräilystä on jo reilu kuukausi vierähtänyt. (Mihin tää aika oikein menee?!?!)
Sykemittari puolestaan ei oikein tahtonut muistaa, mitä sen kuuluu tehdä. Alussa se näytti epäilyttävän monta minuuttia putkeen 107:ää. Sitten se näytti uskottavia lukemia melkein puoli tuntia, kunnes siirtyi näyttämään vaihtelevasti kaikenlaisia yli 200 olevia lukemia. Voin kyllä vannoa, etten mä niin kovaa polkenut!
Mä en millään viittis lähteä nyt ostamaan uutta sykäriä, kun kuitenkin harrastan niin paljon lajeja, joissa sitä ei käytetä. Sitä käyttäessänikään en käytä sen antamaa tietoa varsinaisesti hyödyksi - tykkään vaan saada numeraalisen arvion suorituksestani :D
Poljeskelun jälkeen venyttelin oikein kiltisti pitkän kaavan kautta ja tein vähän punnerruksia. Hyvä minä! Venyttelystä tulee joskus lintsattua, jos on kova nälkä ja kiire kotiin syömään. Jälkihien kosto on karmea, jos kirmaa suihkuun liian pian, mutta tänään onnistuin siltä välttymään. Toi pitää muistaa taas, kun alkaa tuolla käymään viikottain. Normaalistihan kävelen salilta sen sata metriä kotiin suihkuun, joten no problems :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Lisää rautaa!

Viime viikolla tein epäoptimaalisesti salitreenit peräkkäisinä päivänä ja sama kävi tällä viikollakin. Elämälle ei vaan mahda mitään. Nyt tein ne eri päin kuin viime viikolla eli penkin eilen ja selän tänään, ettei kumpikaan joudu jatkuvasti kärsimään.
Jaksoin silti vedellä maasta ennätysmäisesti 15*50kg, 12*60kg, 12*70kg, 8*80kg, 6*85kg :D
Muistaakseni tasan kerran joskus vuosi sitten testasin mavea 80 kilolla ja silloin meni 6 toistoa. Toi oli siis mun kovin mavesarja ikinä ja siinä mielessä voin ajatella tehneeni uudet enkat :)
Vikassa toistossa tuntui vähän siltä, että alaselkä saattoi olla jotain muuta kuin ihan suorana, mutta varma en voi olla ilman virallista tekniikkapoliisiani. Pitää raahata se mukaan, jos vielä kokeilen raskaita rautoja, sillä missään nimessä en halua loukata itseäni!
Hauiskäännöissä ei onneksi ole loukkaantumisvaaraa, vaikka vikoissa toistoissa vähän heijais kropalla. Vähän se kyllä nolotti, kunnes näin toisella seinustalla touhuavat kasariparodiasta karanneet heijariveijarit, joihin verrattuna mun vikatkin toistot oli kuin kreikkalaisella patsaalla ;)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Pakkotoistoja

Tänä aamuna oli leposyke jo normaalilla kymmenluvulla (51) ja kurkusta tuntemukset poissa, mutta edelleen väsyttää. Töissä huomasin pilkkiväni pariin otteeseen ja ennen salille lähtöäkin piti katsella silmäluomien sisäpuolia hetken aikaa uudessa nojatuolissa pötkötellen. En onneks nukahtanut siihen eli vielä on toivoa saada illalla unta ajoissa. Eilen menin sänkyyn jo 22:30, mutta unen päästä kiinni saaminen kesti yli tunnin. En tajua miksi, kun olin kuitenkin tosi väsynyt. Toivottavasti tänään sujuu vähän nopeammin - ainakin on väsyttänyt enemmän! Tosin nyt on taas aika virkeä olo, kun tultiin salilta kotiin vasta 21:30. Siipan syytä tietenkin - itse olisin ollut valmis lähtemään sinne jo yli tuntia aiemmin ;)

Salilla tein penaa pakkotoistoilla. Lämppärit crossarilla ja keppiä pyöritellen ja kevyet 12 toistoa 50 kilolla. Tositoimina tein kaksi sarjaa 70 kilolla ja toiset kaksi 65 kilolla. Kaikissa oli pari-kolme toistoa omin voimin plus pari pakkotoistoa. Mä en itse asiassa edes tiedä varmaksi, missä vaiheessa siippa alkoi jeesiä, koska se teki sen niin taitavasti, vähän kerrallaan, alussa kevyesti ja tasan vain sen verran kuin oli tarpeen, että mä sain tangon ylös. Tuli siis tosi laadukasta treeniä, jossa jokainen toisto oli juuri sopivasti tosi raskas, muttei liian raskas tai vaarallinen. Hyvä varmistaja on kyllä painonsa arvoinen kultaa :)

Penkin jälkeen ohjelmaan kuuluu ojentajat, olkapäät ja vatsat. Niissä en silleen tavoittele mitään kehitystä, koska se olis epärealistista sen jälkeen, kun on penkissä jo antanut kaikkensa. Tuolla salilla on väkee ku pipoo (kai koska se on niin halpa: 199€/vuosi) myöskin vielä myöhään illalla, joten liikkeet vaihtelee sen mukaan, mitä pääsee tekemään jonottamatta. Tänään pääsin tekemään ojentajia taljassa, pystypunnerrusta käsipainoilla, vatsoja maassa ja penkillä sekä vipareita viiden kilon limpuilla, kun en jaksanut harhailla etsimässä kässäreitä :D

Nyt kaikille hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Tosiväsymys

Sillon on tosiväsymys kyseessä, kun sydänkään ei jaksa sykkiä normaaliin tahtiin. Tänä aamuna mun leposyke oli 48 - väsytti! Omegawave sanoi Go easy, joka on vasta kolmanneksi paras tulos. Yleensä saan golfin jälkeen parhaan tuloksen (Go for it) ja rankankin lenkin jälkeen toiseksi parhaan (Go responsibly). Melko selvästi tuossa siis näkyy se, etten mä ole 100% kunnossa. Kurkku on edelleen vain melkein kipeä. Parasta sinnitellä ja pysyä poissa salilta tänään, vaikka olis tosi hyvä sauma mennä, kun siipalla on konffa jenkkeihin klo 19 ja se varmaan taas kestää vähintään kaksi tuntia. Mun pitäis olla aika hiljakseen, jos olen kotona, mut sitten on vaikeeta olla kuuntelematta, enkä mä jaksais kuunnella työasioita illalla. Lähtisin kaupoille, mutku ei tee mieli tuhlata rahaa. Haluun säästää, että pääsee talvella lämpöseen palmun alle läskiä käristämään :D Kai mä silti vähän lähden Selloon palloilemaan ja murkinaa hamstraamaan...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Korvamato

Tänään oli uusinta eilisestä - heräsin kiukkusena ja golf oli tyhmää kierroksen puoliväliin asti. Muistui mieleen yksi juttu, joka ärsytti eilenkin: Jesse Kaikurannan Järjetön rakkaus. Jostain syystä se biisi ärsyttää mua yli kaiken ja eilen se soi mun päässä taukoamatta. Huono tuuli haihtui, kun sain sen korvattua päässäni Sean Kingstonin Beautiful Girlsillä. Yritin montaa muutakin biisiä, mutta ne ei vaan tarttuneet aivoihin. Jollain tapaa toi Beatiful Girls on saman tyylinen kuin Järjetön rakkaus ja sen takia ne sitten psytyi vaihtamaan päittäin.
Tänä aamuna kelloradio herätti meidät klo 8:30 soittamalla, mitäs muutakaan kuin Järjetöntä rakkautta. Voitte uskoa, että hyppäsin ylös sängystä kuin sähköiskun saaneena! Toinen ärsyttävä asia tänään on se, että mun kurkku ei tunnu täysin normaalilta. Se ei ole ihan kipeä, muttei terveen tuntuinenkaan. Eipä olis kivaa tulla kipeeksi!
P.S. Project Mama blogissa oli hyvä kirjoitus elämäntapamuutoksen vaikeudesta. Kandee lukee!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Luomumutanaamio

Sen voi saada golfkentällä tähän aikaan vuodesta, kun sattuu lyömään sopivasti ;)
Vois myös saada kivan jalkakylvyn, jos joutuis pelaamaan tässä kuvassa olevaa väylää:


Kuvan vasemmassa laidassa on vesieste, jonka siis kuuluukin olla täynnä vettä, mutta kuvan keskellä/etualalla oleva alue pitäisi olla kuivaa pelialuetta. Nyt siinä on sorsaparvi lounaalla :)

Jostain syystä tänään mua ketutti ja kiukutti heti aamusta, eikä se tunne tahtonut millään helpottaa, vaikka oli tosiaan vapaapäivä ja päästiin pelaamaan golfia - mähän tykkään golfista. Kentälläkin otti päähän ja koitin kovasti järkeillä itselleni, ettei ole mitään syytä olla kiukkunen, kun ei ole kylmä, nälkä, eikä pissahätä, aurinko paistaa, peliseura on mukavaa ja pelikin sujuu ihan kohtuullisesti. Alussa mulla vaan ei ollut kivaa, mutta onneksi kierroksen puolivälin paikkeilla alkoi helpottaa ja lopussa olin taas sitä mieltä, että golf on kiva peli :)
Kotona pisteitä laskiessa kävi ilmi, että mä olin pelannut varsin hyvin. Sain 35 pistettä eli pisteen päähän omasta tasoituksestani, mikä on mulle harvinaista herkkua. Selvästikään pelisuoritus ei korreloi fiilisten kanssa. Useinhan mulla on kentällä tosi kivaa, vaikka peli menee päin pyllyä ja tänään oli sit toisinpäin. Naisen logiikkaa!

torstai 4. lokakuuta 2012

Vaikea valinta

Ulos lenkille vai firman kellariin polkemaan spinning pyörää?
Eilen illalla en edes kuvitellut voivani tehdä päätöstä silloin vaan pakkasin suosiolla spinu-kamat valmiiksi.
Tänään päivän aikana kurkkasin sääennusteita pariinkin kertaan ja yritin tehdä päätöstä.
Lopulta kello tuli viisi ja mä aloin jo ahdistua, kun en osannut päättää tollasta simppeliä asiaa. Olinhan kuitenkin työasioissa tehnyt päätöksiä ihan reippaasti. Ehkä siinä oli jo tullut mun päivän päätöskiintiö täyteen ;)
Työkaveri päätti mun puolesta seuraavin perusteluin: Kelit ei enää kovin kauan ole suotuisat lenkkeilyyn. Tulee liian kylmää ja pimeetä ja sateista. Kannattaa olla ulkona nyt, kun vielä voi. Tänään oli kuitenkin sen verran lämminta, ettei pieni tihku vielä haittaa (eikä sitä lopulta edes tullut :) Spinua saan kyllä talvella harrastaa kyllästymiseen asti. Siihen kyllästyy helpommin kuin vaihtuvissa maisemissa hölkkäilyyn.
Näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä, miten sen päätöksen tekeminen oli noin vaikeeta!
Kävin tunnin lenkillä ja menohalujakin löytyi yllättävän paljon, kun vaan sain aikaiseksi lähteä. Keskisyke oli 152. Polarilla kesti tooodella kauan saada järkeviä lukemia tauluun. Onneksi puin sen päälle vartin etukäteen niin se ehti messiin ja tuntui sitten lenkin ajan näyttävän ihan uskottavia lukemia. Mikähän sillä vois olla hätänä?

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

3 Simoa

Käytiin katsomassa 3 Simoa, jossa mun serkunpoika tekee leffadebyyttinsä pikku Simona :)
En yhtään tiennyt, mitä odottaa ja siihen nähden leffa oli todella iloinen yllätys. Paljon hauskoja oivalluksia ja freesejä ratkaisuja. Eikä yhtään Leppilampea tai Franzenia ;) Menkää siis kiireesti katsomaan Simoja!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tuolijumppaa

Tämä jumppa tehdään pareittain. Lisäksi tarvitset appiukon kuskiksi.
Tee näin:
Kanna kaksi nojatuolia kämpästä peräkärryyn.
Kanna kaksi nojatuolia peräkärrystä kierrätyskeskukseen.
Kanna yksi nojatuoli työkaverin kotoa peräkärryyn.
Kanna yksi nojatuoli peräkärrystä kotiin.
Sitä tehokkaampaa, mitä korkeammalla asianosaiset asuvat hissittömissä taloissa ;)

Mun oma Benny recliner

maanantai 1. lokakuuta 2012

Korjaus eiliseen

Tein eilen mavea 75 kilolla 2*10 toistoa, enkä 70 kilolla, koska mulla oli lukot käytössä ja yllätyksekseni nekin painaa 2,5kg/kpl, vaikka ovat sellaset pikkuset rautapötkylät. Oli pakko googlettaa ja vielä lisäksi salilla vertailla 2,5 kilon levypainoon ennen kuin uskoin :D

Muun elämän takia käytiin vähän epä-optimaalisesti salilla uudestaan heti tänään. Aika keskivertofiilis oli ja penkistä nousi 70 kilolla 3 toistoa omin voimin ja neljännessä siippa kuulemma jeesi vain tosi vähän. Ihan hyvä setti :)