Sivut

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aneita ostamassa

Tiedostan oman ökyporvarimaterialistielämäntapani olevan kestämätön, mutten vaan saa laiskasta hedonistin ruhostani irti niitä tekoja, joilla maailma pelastuisi. Siksi äänestin vihreitä ja toivon, että joku muu miettii mun puolesta, mitä maailman pelastamiseksi kannattaa tehdä ja sitten pakottaa meidät kaikki laiskat kansalaiset tekemään niin.
Vaalisalaisuus on musta ehdottoman hyvä asia ja joskus on näppärää siihen vedoten välttää poliittinen keskustelu. Mutta. Yleensä mulla ei ole mitään tarvetta olla kertomatta, ketä äänestän. Jos musta olis noloo myöntää äänestäväni vihreitä niin en äänestäis vihreitä. Jos musta olis noloo myöntää äänestäneeni Niinistöä niin en olis äänestänyt sitä. En ymmärrä, miksi jotkut kategorisesti kieltäytyy kertomasta, ketä äänestivät. Sehän on merkki siitä, ettei kehtaa sanoa, mitä mieltä on asioista - tai sitä, ettei ole mitään mieltä mistään. Mulla ei ole kovin paljon vahvoja mielipiteitä ja kehtaan myöntään sen. Eikä politiikka niin kauheesti mua kiinnosta. Aika pinnallisesti tutustun ehdokkaisiin ja valitsen jonkun hyvältä vaikuttavan tyypin. Ehkä tuo osaltaan saa aikaan sen, ettei mua hävetä kertoa ehdokastani, koska en koe sitä suurena henk koht loukkauksena, jos joku pitää mun ehdokasta ihan tyhmänä. Äänestin Louhelaisen Kirsiä. Repikää siitä.

Eilisen jäljiltä on eniten kipeenä hauikset. Jalat ja selkä on sopivasti kipeenä silleen, ettei vielä yhtään haittaa liikkumista, mutta tuntee jo tehneensä. Täysin kivuitta selvisivät olkapäät, ojentajat, rintalihakset, vatsat ja kyljet. Jännä homma. Joko penkin treenaaminen on voimamieslajien kannalta vähän turhaa tai sit tässä näkyy se, että penkki on ainut liike, jota mä oon tehnyt niin kovaa, ettei yks voimailupäivä ollut penkki-lihaksille mittään. Ainiin, pohkeetkaan ei ole tänään sen kipeemmät kuin eilenkään. Vasen on normijumissa ja se krampannut oikea on ehkä jopa karvan verran paremmassa kunnossa kuin eilen, jee :)

Lihaskipujen lisäksi nahka otti vähän osumaa. Kyynärvarsissa on kiven nostelun jäljiltä pari naarmua ja mustelmaa. Niskassa on pientä mustelmaa muistona merimieskävelystä ja rinnuksissa on kipee kohta (ei kuitenkaan mustelmaa) tukinnostosta. Mullahan on aina kaulassa se sydänkoru, joka näkyy monissa tukkakuvissakin ja nostelin tukkia suoraan sen päälle aika monta kertaa ennen kuin hiffasin ottaa sen pois :D

Pojat oli sopineet salin tälle aamulle, joten mäkin lähdin sinne jumppailemaan, kun oli vielä kivuttomia lihaksia kehossa ;) Olisin tehny penaa, mutta jo pelkällä tangolla oikea olkapää tuntui niin pahalta, että osasin olla fiksu ja jättää väliin. Tein sit ojentajia, kylkiä, vatsoja ja olkapäitä kevyesti. Siitä tulee kohta kaksi vuotta, kun mun vasen olkapää alkoi vihoitella tolla samalla tavalla ja siihen kehittyi lopulta ihan kunnon rasitusvamma kiertäjäkalvosimeen. En tajunnut reagoida niihin tuntemuksiin riittävän ajoissa ja riittävän radikaalisti, joten päädyin noin puolen vuoden treenitauolle yläkropan osalta. Osaiskohan sitä nyt toisella kerralla toimia ajoissa vai vastako kolmas kerta toden sanoo?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti