Voitteko uskoa, että mä oon käynyt töissä pyörällä nyt kolme päivää?
Melkonen yllätys, kun edellisessä poustissa vatuloin huonoja kelejä ja nyt olen kahtena päivänä polkenut kotiin sateessa. La donna e mobile :)
Siippa on tehnyt viime aikoina paljon etätöitä ja sillä on ollut palavereja vaihtelevissa paikoissa, joten mä en ole päässyt autokyydillä töihin. Bussilla kulkeminen alkoi nopsaan tympimään, kun oon jo ehtinyt tottua oman auton vapauteen. Sieltä siis löytyi motivaatio ennätysaikaiseen työmatkapyöräilyn aloittamiseen. Fillarilla meno on näppärää ja ilmaista ja ihan yhtä nopeaa kuin bussillakin. Matkaahan mulla on vain 5 kilsaa per sivu, joten bussilla kulkiessa ajasta todella suuri osuus kuluu pysäkillä odotteluun.
Ainut ongelma pyöräilyssä oli se, etten tiennyt, mikä olis sopiva vaatetus näin kylmässä. Päädyin käyttämään ohutta toppatakkia ja hiihtoon tarkoitettuja housuja. Ne on sellaset jännät paksut trikoot, joissa on etupuolella tuulenpitävä kangas ja takapuolella pelkkä trikoo. Lämpösemmät kuin perus salitrikoot ja pitää tuulta ja lahje on kapea niin ei mene pyörän ketjujen väliin. Siispä ihan täydelliset kylmän sään pyöräilyyn ja olivat -50% alessa, kun hiihtokausi on jo loppu! Ne piti myös sen verran vettä, että sisäpuoli pysyi kuivana vielä noin lyhyellä matkalla. Takki piti vettä ihan täysin, kuten lupasikin, ja oli ainakin tarpeeksi lämmin. Itse asiassa aion ensi viikolla uskaltautua tuulitakkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti