Kinttumysteeri

Tällä tänään päättyvällä viikolla en ole päässyt pyörällä töihin kuin kerran, kun oli yksi koulutus, joka ei ollut omalla toimistolla. Enkä tiedä, olisinko muutenkaan pyöräillyt, kun kintut on niin ihmeellisen jumissa. Viime viikolla pyöräilin ma, ti, ke, pe, kävin lenkillä ma, to ja kahvakuulailin ti. Kintut ei kuitenkaan jumittaneet heti tiistaisen kahvakuulan jälkeen, kuten olis voinut odottaa, vaan vasta lauantaina ne alkoi vaatia vapaapäivää. Sunnuntainakin kävin vain kevyellä kävelyllä ja maanantaina jalat tuntui ihan hyvältä, joten pyöräilin taas töihin. Maanatai-iltana salilla oli tarkoitus tehdä mavea, mutta heti lämppärisarjassa tuli selväksi, ettei lämppäreitä enempää painoja kannata edes suunnitella. Tiistaina kävin lyhyehköllä kävelypainotteisella lenkillä, keskiviikkona lepuuttelin ja torstaina treenasin pelkkää yläkroppaa salilla. Perjantaina lepuutin taas ja eilen lähdin lenkille sillä ajatuksella, että jalkojen olis syytä olla jo täysin palautuneet. No ei ne nyt oikein olleet... Jaksoin kyllä kävellä pitkään ja hartaasti kauniissa kevätsäässä, mutta juoksuyritykset jäi rauhalliseksi hölkäksi. Ja tänään on taas kintut hyydyksissä ja joku ihmeellinen pikkulihas pakarassa kipeenä! 

En voi käsittää, miksei lihakset palaudu. En mä nyt kuitenkaan niin kovin paljon ja raskaasti ole liikkunut. Ymmärtäisin näin hitaan palautumisen täysin, jos olisin laihtunut pari kiloa tän parin viikon aikana. Energiavaje haittaa palautumista tosi paljon. En todellakaan ole laihtunut. Meidän puntari näytti tänään 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten.