Salamia ja lauantaimakkaraa

Eilen oli firman golfklubin kesäretki Hill Side Golfiin. Kentälle saapuessa ukkonen jyrisi, mutta onneks se meni ohi ennen meidän lähtöaikaa. Ukkosella ei saa pelata, koska keskellä laakeeta kenttää tököttävä rautamaila on vähän liian houkutteleva ukkosenjohdatin ;)

Paremman puutteessa salama oli sitten osunut puuhun ja ilmeisesti myös heittänyt roskiksesta kannen ja roskat levälleen...

Ekalla puolikkaalla saatiin niskaamme sadekuuroja - hetkittäin niin rajuja, että pysähdyttiin kökkimään sateenvarjon alla suojassa. Pisarat oli varmaan litrasia ja ne läsähti maahan sellasella voimalla, että kintut oli polvia myöten märät maasta kimmonneesta vedestä! Onneks oli sentään lämmin kuin kuuman kosteassa Mombasassa. Olihan tääkin tavallaan elämys, mutta nyt taas muistaa, millasella säätiedotteella kannattaa suosiolla perua koko reissu ;)

Tokalla puolikkaalla saatiin nauttia auringosta ja päästiin ihailemaan kentän hienoimpia maisemia. Meitä oli kolme naista samassa ryhmässä ja edellä meni neljän hengen porukka, joten välillä oli aikaa räpsiä kuviakin :)

Tää oli vasta mun kolmas golfkierros tänä kesänä. Kesäviikonlopuille on liikaa muutakin tunkua ja kierros vie melkein koko päivän. Vähäiseen pelimäärään nähden meni ihan ookoo - löin 99 lyöntiä ja sain 31 bogipistettä. Siinä oli 6 lyöntiä liikaa omaan händäriin nähden, mutta tosi harvoin mä händäriini pelaan. Olen tyytyväinen, että edes sain lyöntipelituloksen. Usein käy niin, että joku väylä menee totaalisen munille ja se on vaan pakko jättää kesken, jolloin koko kierrokselta ei tietenkään enää voi laskea kokonaislyöntimäärää.

Siitä olen myös tyytyväinen, etten kärsinyt vesikauhusta. Tälläkin väylällä löin kauniin 100 metrisen kaaren suoraan viheriölle: