Metsään meni

Tän päivän golfkierros peruttiin, kun siippa oli fiksu, eikä halunnut lähteä kurkkukipua uhmaten urheilemaan. Mä oon tietty huolissani, että tauti tarttuu muhunkin, mutta Omegawave komensi mars lenkille vaan, joten nyt olis ennenaikaista himmailla. Pistelin sitten golfkierroksen-omaiset kilsamäärät lenkkipolulla huomattavasti nopeampaan tempoon, 1,5 tunnissa. Olisin halunnut tietää tarkat kilsat, kun valitsin uuden reittiyhdistelmän ja raahasin kännykkääkin mukana. Vaan sepäs oli taas kaatunut neljä minsaa lähdöstä ja endomondo näytti mun edenneen kokonaista 450 metriä. Hitsi, kun en millään raaskis sijoittaa uuteen luuriin!

Kesällä lenkille lähteminen on helppoa, kun vaatteita ei tartte pohtia - mahdollisimman vähän, koska aina tulee kuitenkin kuuma. Vaan nyt syksyllä mä oon joskus niin solmussa asuvalinnan kanssa, että meinaa jäädä kokonaan lähtemättä! Vaikuttais siltä, että mulle oikea lenkkivaatestrategia on "pukeudu niin, että luulet jäätyväsi". Intuitio kun käskee mua pukeutumaan niin, että tarkenisin seistä vartin bussipysäkillä :D

Musta on aika mieletöntä, että täällä Suomen toiseksi suurimman kaupungin ilmeisesti suurimmassa asutuskeskuksessa voi milloin tahansa kipasta metsään lenkille. Eihän se toki mitään synkkää korpimetsää ole - siellä menee valaistu lenkkipolku/tie ja aika tarkkaan pitää navigoida, ettei vahingossa eksy ulos metsästä ;) mutta on se kuitenkin ihan selvästi metsää, syksyisen väristä ja raikkaan tuoksuista metsää.