Lähtöruudussa

Reilu parin viikon sairasloma (+/- laskutavasta riippuen) ja ruho parka luulee, ettei ole eläissään lenkillä käynytkään! Eilen pelattiin golfia ja tänään kintut on ihan rättipoikki. Kävin sit vaan kävelyllä ja vähän jumppailin. Leukoja sain vedettyä yks kerrallaan ja kymmenen punnerrusta oli tosi rankka sarja. Tavallisesti flunssa tai lomamatka ei näy kunnossa näin dramaattisesti. Joko aivokalvontulehdus on keholle harvinaisen rankka kokemus tai sit mä olin vaan ihan poikkeuksellisen reporankana ihan poikkeuksellisen pitkään... Mälsää tää silti on ja harmittaa aloittaa ihan pohjalta. Vaikka järjellä ajatellen kyllä tiedän, että äkkiä se kunto taas palautuu. Niin se toimii.

Mitä tästä opimme?

Ennen & jälkeen -kuvat pitäis kuvata samassa paikassa ja valossa!

Kotisairaalassa

Maanantaina pääsin kotiin Jorvista ja koko tän viikon täällä käy kotisairaanhoitaja tiputtamassa muhun lääkettä kolmesti päivässä. Mun olo on jo ihan terve ja labratkin oli normaalit, mutta kuuri pitää vetää loppuun, kuten tavallista.

Alussa käytettiin kamerajalkaa tippatelineenä, kunnes hoitajat toi oikean telineen

Sairaaladieetti oli niin tiukka, etten mä pystynyt noudattamaan sitä. Yritin kyllä, koska mulla olis tota vararavintoa kyllä ;) Söin henkeni pitimiksi suklaata ja berliininmunkin ja yhtenä päivänä siippa tuli mun kaa syömään pitsaa. Tästä virisi keskustelu, kuinka paljon mä lihon, kun vaan makaan ja syön. Oma veikkaukseni oli, että laihtuisin, kun elimistöstä poistuu nestettä ja syödyn ruuan massa on tavallista pienempi.

Ja kukas tunteekaan oman pötsinsä parhaiten?
Ennen lasareetiin menoa edellisen viikonlopun punnitustulos oli 86,4 kg. Kotiinpaluun jälkee ekana aamuna painoin 85,4 kg eli kilo oli haihtunut. Seurasin painoa uteliaana joka aamu ja tänään eli neljännen kotona vietetyn yön jälkeen olen ottanut tappiot takaisin: 86,5 kg.

Eilen jomotteli vasenta polvea. Missään asennossa ei ollut hyvä olla minuuttia pidempää aikaa. Yllättävän harvoin polvet vaivaa mua, vaikka pompin menemään tällä ruholla. Viikon mittainen täyslepo sen sijaan oli niille liikaa. Parempi vaan jatkaa pomppimista :D

Ja onneks kohta pääsen taas pomppimaan ja elämään normiarkea. Sairaana oleminen on yllättäen ottanut mua päähän aivan minimaalisen vähän. Yleensä mua ketuttaa ihan suhteettoman paljon, jos asiat ei etene suunnitelmien ja ennakkotietojen mukaan, mutta jostain syystä mulle on ihan ookoo se, että sairaalahommissa eletään hetkessä. Ehkä mun odotukset oli realistiset, kun olen viime vuosina kuullut seniorisukulaisten kokemuksia...
Eikä varmaan haitannut nähdä sairaalassa porukkaa, joiden elämä tulee tästä eteenpäin aina olemaan rajoittunutta. Ei oma parin viikon breikki tunnu enää juuri miltään siihen verrattuna.
Itselleni epätyypilliseen tapaan olen pysynyt positiivisella mielellä. Jos on ollut vähän tylsää niin olen iloinnut siitä, että saa levätä, eikä tarvii tehdä mitään ja moniin muihin saatavilla oleviin tauteihin nähden tän tylsyyden kestäminen on kuitenkin ihan pala kakkua. Jos ruoka oli vähän mautonta niin iloitsin kuitenkin siitä, että mä rakastan kaikkea ruokaa ja pystyin syömään. Onneks siellä olin minä, eikä siippa, joka olis kuollut sekä tylsyyteen että ronkelina nälkään ;)

Tässä on siis ehtinyt tuumailla kaikenlaista. Yksi tärkeä kysymys on vielä vastausta vailla: Miten sitä pysyis näin tyytyväisenä ja optimistisena arkenakin? Arkena olo on yleensä tyytymätön, riittämätön, väsynyt, kiukkuinen tai muuten vaan hermostunut, vaikkei mulla edes ole erityisen stressaava duuni, eikä lapsia puljattavana. 

Kaamee kankkunen, muttei hilpeetä humalaa

Voi hiivatti, kellä onni on, se onnen kätkeköön! Juuri kun pääsin kehumasta virkeyttä ja hyvinvointia, rapsahdinkin ihan kunnolla kipeäksi ja jouduin Jorviin!
Heti edellisen poustin Julkaise-napin painalluksen jälkeen päänsärky iski jälleen. Sit sille tuli kaveriksi väsymys, pahoinvointi ja vielä vähän sammaltava puhekin. Oloa vois vois kuvailla vuosisadan krapulaksi ilman sitä mukavaa nousuhumalaa. Eihän se krapula edes nousuhumalan kanssa ole sen arvoinen ja siksi jätän yleensä viinakset ottamatta ;)
Omasta mielestäni olin tietenkin ihan kunnossa, mutta siippa kärräs mut väkisin lääkäriin. Siihen aikaan pyhäpäivän illasta avoinna oli vain Jorvin päivystys ja sieltä ne laitto mut suoraan osastolle tuomiolla virusperäinen aivokalvontulehdus.

Päivällinen

Torstai-iltana myönnän olleeni aika kurjana, mutta eilen tuntui jo ihan terveeltä. Ruokakin maistui - eikä ihme, kun torstaina jäi iltaruoka välistä, eikä päiväruoka pysynyt sisällä. Punttisali plus päivä lähes ilman ruokaa ei ole hyvä pohja sairaalaan tulolle. Täällä on aika vaatimattomat eväät.
8:00 aamupala: pieni sämpylä ja pieni velli
11:00 lounas: vähän pastaa ja kastiketta, minisalaatti ja minikiisseli jälkkäriksi
16:00 päivällinen: kuvassa oleva velli ja minipasteija
19:00 iltapala: paahtoleipää ja juustoa, jugurtti

Mun mittapuun tuossa on kolme pientä "palaa" ja yksi pieni ateria (lounas). Jos haettais mun mielestä sopivaa syömistä niin pitäis lisätä vielä yksi kunnon ateria. Siippa lupas tuoda tänään pitsaa :D
Vaikka kieltämättä tän paikallaan makoilun huomaa heti ruokahalussa ja vähän muussakin elämänhalussa. Osaston muihin asukkaisiin verrattuna mä tunnen itseni kuitenkin suorastaan nuoreksi ja elinvoimaiseksi ;)

Sairaalaeleganssia

Teki mieleni laittaa kuvatekstiksi 'Päivän asu', mutta se ei pidä paikkaansa! Kuvassa on pyjama ja päivisin täällä on eri vaatteet, kaameet verkkarit, mutta kuitenkin. Tällä osastolla on monia pidemmässä kuntoutuksessa olevia senioreja ja heille on toki mielekkäämpää olla erilliset päivä- ja yövaatteet, kuten normaalissakin elämässä.

Mun nurkkaus

Ekan yöni sain nukkua neukkarissa - Jorvi tekee kaikkensa, että toimistorotallakin olis kotoisaa ;) tai sit täällä vaan oli kaikki potilashuoneet täynnä. Aamupäivällä porukkaa pääsi kotiin ja mä pääsin hetkeksi omaan privaattihuoneeseen. Siippa kävi tuomassa mulle välttämättömyystarvikkeita, kuten läppärin, kirjoja, pehmoleluja ja suklaata, ja heti tuli kotoisampaa. Tää pitää vaan nyt ottaa lepolomana - palvelu pelaa, eikä tarvii tehdä kotitöitä :)

Helatorstain perinteet?

Onko niitä?
Toisaalta sais olla enemmänkin tämmösiä vapaita, joihin ei kuulu mitään pakkoja. Saa tehdä tasan sitä, mitä itse haluaa eli mennä salille :)
Ja siellä vasta olikin mukavaa, kun takana oli kolme päivää pöljää oloa: nukuin huonosti, päivisin väsytti, niskat oli jumissa, päätä särki ja yhden yön valvoin lähes kokonaan ja voin pahoin. Tollasen jälkeen on erityisen mukavaa olla virkeä ja hyvinvoiva :)
Lähdin salille uhoten, että teen kaikkia liikkeitä ja ainakin kymmenen sarjaa, mutta ilmeisesti tollanen kremppa vie veronsa, koska voimat ei olleet yhtään sillä tasolla kuin kuvittelis kolmen lepopäivän jäljiltä.
Yhden suuren saavutuksen tein: Työntöä 5 toiston sarjan 50 kilolla. Aiemmin en ole uskaltanut kokeilla kuin 40 kilolla, kun ei ole ollut varmistajia ja henkistä tukea paikalla. Voiman puolesta tuo ei ollut niinkään suuri yllätys kuin tekniikan ja uskalluksen puolesta. Oon tehnyt työntöä pelkällä tangolla kevyenä liikkeenä, melkein aerobisena ja tää oli vasta neljäs kerta, kun tein isommilla painoilla. Jee! Hyvä minä!