Härveli

Tää on nyt teknologiablogi eli bloggarin ei tarvii kammata naamaansa tätä varten ;)

Appiukko osti tänään uuden Airwheel härvelin, kun sen kintut ei enää ole ihan priimaa. Tällä jaksaa "kävellä" muun perheen mukana vaikka kuinka ja kauan :)

Katso myös video ajelusta: https://vimeo.com/187390303

P.S. Jos ihmettelit, mikä mun kauluksessa on niin sehän on tietenkin Möhköfantti!

20 vuotta

20 vuotta on niin pitkä aika, etten mä muista juuri mitään niin kauan sitten tapahtunutta. Mutta sen muistan, että silloin kävin laitesukelluskurssilla, enkä jaksanut itse kantaa kaikkia omia varusteitani. Se nolotti mua niin paljon, että päätin mennä salille hankkimaan voimaa!
Olen siis käynyt salilla yli puolet elämästäni. Se on niin syvään juurtunut tapa, ettei sitä yks kaks vaan lopeteta. Mä olen tavallaan työstänyt lopettamista jo monta vuotta.
20 vuoteen mahtuu paljon erilaisia tavoitteita ja treeniohjelmia. Aluksi olin tietenkin aloittelija ja jossain välissä kävin paljon jumpissakin. Vuonna 2009 aloin treenaamaan enemmän voimanosto-tyyppisesti ja innostuin erityisesti penkistä, koska sitä tehtiin yhdessä siipan kanssa.
Vuonna 2011 penkkienkka oli 70 kg, mutta liika innokkuus kostautui olkapääkipuna. Sitä paranneltiin useampi kuukausi ja vuonna 2012 olin taas 80 kilon tuloskunnossa. Ja sitten olikin jo toinen olkapää kipeenä ja sitä paranneltiin taas useampi kuukausi. Vuonna 2013 treeni kulki hyvin ja aavistelin taas parannusta enkkaan, kunnes se ensimmäinen olkapää alkoi taas kiukutella!
Tällä kertaa tajusin laittaa penkin tauolle jo hyvin aikaisessa vaiheessa, eikä kipu päässyt niin pahaksi, että se olisi estänyt kaiken treenin. Pystyin siis tekemään kaikkea muuta paitsi penkkiä. Katselin surullisena vierestä, kun pojat penkkas ilman mua. Silloin tällöin kokeilin itsekin, mutta aina tuntui huonolta :( ja niin se on edelleen tänäkin päivänä, että penkki tuntuu huonolta, vaikka muuten ei ole mitään ongelmia ja olen koko ajan tehnyt ahkerasti olkapäille huoltavia ja vahvistavia liikkeitä, joiden pitäisi auttaa ehkäisemään olkapääongelmia.
Kolme vuotta sitten siis jouduin luopumaan penkistä ja nyt jälkikäteen näen selvästi, että olen siitä asti vähitellen irtautunut saliharrastuksesta. Välillä joku tavoite jaksaa vähän aikaa innostaa ja tottakai salilla voi käydä tavan ja seuran vuoksi, mutta koko ajan olen lisännyt jumppia ja kesäisin ulkoliikuntaa. Mun kesä myös alkaa aikaisemmin ja loppuu myöhemmin kuin koskaan. Kohtahan mä jo ulkoilen talvellakin! Mä olen ihan valmis vaihtamaan salikortin Hurtta-areenan kausikorttiin :D

Nakkisilmä

Työkaverit lienee Prahassa nakit silmillä, mutta mä olen kotona yhden luomunakin kanssa...
Mulla on vasemmanpuoleinen räkis eli vasen silmä ja sierain vuotaa ihan koko ajan!
Pahoin pelkään, että oikea vain odottaa vuoroaan...

Sunnuntaina todellakin pakkasin matkalaukun valmiiksi ja ressailin siitä, että lähtöpäätös on vaikea. Päätös helpottui huomattavasti, kun en saanut yöllä nukuttua ja aamulla olo oli ihan paska. Matkan peruuntuminen tietysti harmitti, mutta kyllä päällimmäinen tunne oli helpotus, että tää  tauti iski nyt "ajoissa", eikä vasta Prahassa. Olis ihan vihoviimeistä sairastaa hotellissa ja valvottaa työkaveria pitkin öitä!

Noita

Ei olis pitänyt sanoa mitään. Onnistuin noitumaan itselleni flunssan! Onneks tässä on vielä n. 28 tuntia ennen lentokentälle lähtöä eli ehtinen nähdä, miten tää lähtee kehittymään. Aion pakata matkalaukun ja valmistautua reissuun, mutta varaan oikeuden perua koko roskan milloin tahansa ennen kentälle lähtöä. Sairastan mieluummin kotona kuin hotellissa!

So far so good

Syyskuu on ollut tosi mainio. (Sanon silläkin uhalla, että viimeinen viikko ehtii vielä mennä mönkään.) Kuun alussa oli neljän päivän Berliinin matka. Sekä siellä että Suomessa keli on ollut mahtava! Mä olen päässyt kulkemaan pyörällä jokaisena työpäivänä. (Kahtena päivänä menin junalla Pasilaan luottamusmieskoulutukseen.) Golfia on päästy pelaamaan ilman sateen uhkaa. Tänäänkin oli yllättävän hyvä pelata, kun oli pitkät kalsarit ;) On tutustuttu moneen ihanaan hauvaan ja eilenkin kotimatkalla pysähdyin juttelemaan yhden staffin ulkoiluttajan kanssa. Helposti se jaksoi vartin verran turista koirastaan tuntemattoman pyöräilijän kanssa! Isäni tytär - hirveen ujo juttelemaan tuntemattomille, paitsi kun kyse on koirista :D

Ens viikolla on täydet edellytykset jatkaa hyvää meininkiä. Maanantaina lähden työmatkalle Prahaan. Firman sisäistä tapahtumaa on tiistai - torstai ja sit lomailua pienellä porukalla perjantai - sunnuntai. Pitäkää peukkuja onnistuneelle reissulle :)

Staffitreffit!

Laitoin Facebookin Staffifoorumi ryhmään tämmösen viestin:

Moi!
Löytyiskö Espoon / Leppävaaran tienoolta staffia, joka tahtoisi tutustua koirattomaan pariskuntaan? Meillä pohditaan, josko staffi olis meidän rotu... Vois vaikka jossain ulkosalla lenkin merkeissä tavata :)

Heti samana päivänä sain kolme vastausta treffi-ilmoitukseeni ja seuraavina päivinä vielä kolme lisää. Sovittiin neljät treffit, joilla tavattiin viisi eri koiraa ja kyllä vain staffi on meidän rotu! Kiitokinkku ja pusutykki lempinimet kuvaavat rotua hyvin - ihania halipusujässiköitä ovat :)

Me haluttais mieluiten tän värinen:

Holari

Oltiin eilen Talman par 3 radalla harjoittelemassa siipan työkaverin kanssa, kun sillä ei ole green cardia vielä. Mun nyrkkisääntö on, että lyön rauta-kasilla sata metriä, joten se oli selkeä mailavalinta tälle 100 m väylälle. Sääntö on selvästikin kohillaan, sillä lyönti oli määrämittainen ja sukelsi suoraan reikään! Hupsista :)

Joku saattais olla sitä mieltä, ettei par 3 radalla tehty holari ole oikea holari. Mutta sama kai se on, mitä väyliä siinä ympärillä on, jos se holari-väylä on normimittainen par 3? Sata metrinen väylä ei ole millään tapaa vajaamittainen par 3. Täysillä kierroksilla on paljon vähän alle sata metrisiä.