Maailma potkii munasarjoille

Hiiwatti että oli paskamainen vatsakramppi eilen töissä! Kokonaisen tunnin verran olin kykenemätön työntekoon ja siitä ehkä puolet piti suorastaan kyyristellä ja kipristellä etsimässä asentoa, jossa sattuis vähiten :( Onneks se kuitenkin meni ohi siinä tunnissa ja jäljelle jäi vain sellanen epämääräisen hakattu olo, mikä usein jää kovan kivun jälkeen. Siinä on varmaan jotain samaa kuin potkussa munille... ja varmaan tosi paljon ihan eriä! Jännä juttu muuten, että noita kahta asiaa ei voi yksi ihminen kokea molempia. Tai ainakaan mun tietääkseni mikään sukupuolenvaihdosleikkaus ei ole niin täydellinen, että sen jälkeen sais ilon kokea aidon menkkakrampin / potkun munille ;)

Mulle on ilmestynyt menkkakipuja nyt ihan viime vuosina. Nuorempana mulla ei ollut mitään ja tajusin kyllä olla siitä iloinen. En todellakaan tiennyt, että kivut tyypillisesti lisääntyy iän myötä. Jostain syystä olisin odottanut niiden pikemminkin helpottuvan keski-iän lähestyessä!

Ne samat hormonit, jotka potkii munasarjoja, aiheuttaa myös sen, ettei jaksa nostaa mitään. Salilla oli ihan kastemato-fiilis. Olin ihan eri ihminen kuin se Katti, joka vielä maanantaina vetäs 5 leukaa putkeen! Huono treeni, mutta pitäähän niitäkin olla, että osaa arvostaa hyviä treenejä :)
Hirmu nopsaan voi suorituskyky muuttua ilman, että itse tekee mitään eri tavalla. Jos mä kilpailisin jossain voimalajissa, mun olis pakko puljata menkkojen siirtämisen kanssa aina hyvissä ajoin ennen kisoja. Tekeeköhän monet kisaajat niin? Se voi olla aika vaikeetakin, jos kisoja on useammin kuin parin kuukauden välein...

Kisissynttärit

Päivänsankari halusi eilen lähteä Kisahallille pingpongimaan poikien kanssa, mutta sille oli tärkeetä, että mä lähdin mukaan myös. Kivan ravintolan sijasta haukattiin pikaiset burgerit Mäkkärillä ennen lähes kahden tunnin pingisurakkaa.
Mä pelasin vain muutaman pallon poikia odotellessa ja sen jälkeen pyöriskelin ympäriinsä ihmetellen, mitä kaikkea Kisahallilta löytyykään. Siellä oli tosi paljon väkeä treenaamassa ihan kaikkea ja sitä oli kiva katsella. Samalla tein sekalaisen seurakunnan jalkaliikkeitä. Mavea en voinut tehdä, kun mulla oli edelleen takareidet jumissa viime lauantaisesta selän ojennuksesta. Sen pitäis olla selkäliike, mutta mulla se otti lähes pelkästään takareisiin.
Mutta hätä ei ole tämän näköinen - nyt on muutkin jalkalihakset mukavasti kipeenä. Mutta vaan silleen mukavasti, että tietää tehneensä. Ei silleen, että tarvii olla juomatta, ettei tarttis käydä vessassa ;)

Rättiurheilija

Mun tilanne on jo nyt hälyttävän lähellä tätä

mutta silti tekis mieli tilata tämmönen #liftlikeagirl

ja tämmöset #badass

18

Jos 18 v. synttärit on kiva asia niin eikös silloin 2*18 v. synttärit ole kaksi kertaa kivempi?
Musta ainakin oli tosi kivaa :) Vein kolme juhlavierastani escape roomiin nimeltä Royal secret.
Se oli hyvä. Kaikki tykkäs. Muut ei olleet ennen kokeilleet, mutta heti haaveiltiin jo seuraavasta :)
Tänään on synttärien välipäivä ja huomenna sit siipan vuoro täyttää toisen kerran 18. Päivänsankari ei ole kovin kova tekemään suunnitelmia, joten lähden oletuksesta, että mennään mun suunnitelmalla: ravintolaan syömään ja kahvilaan kakkupalalle :)

Teletappien päiväkoti

Painiityn päiväkoti

Tollanen oli ilmestynyt yhden lenkkireitin varrelle sitten viime näkemän. Söpö on :)

Muutenkin Painiityn huudeilla on paljon äskettäin valmistunutta taloa ja aluillaan olevaa raksaa. Siellä on kiva kävellä, kun maisemat vaihtuu.

Pohkeet alkaa oleen normaalissa kunnossa, mut nyt on sit takareidet hirmu kipeet. Siippa halus tehdä lauantaina salilla selän ojennuksia ja se kävi mulla enemmän takareisiin kuin selkään. Sunnuntaina ehdin onneks käydä lenkillä aamupäivästä ennen ku lihakset kipeyty oikein kunnolla. Tän päiväsillä jaloilla ei olis hölkkää lähtenyt ;)

"Kevät"

Mikä osa sanasta kevät on jäänyt epäselväksi, kun pururadalla on edelleen tämän näköistä?

Hierojan muisti

Nythän mä tiedän, miks mun pohkeet on näin kipeenä: Koska mulla oli tänään hieronta! Hieroja muisti, että mulla on muutamalla aikaisemmalla kerralla iskenyt jännityspäänsärky just hierontaa edeltävän päivänä. Ihan kuin niska olis tiennyt, että kohtaa saa hemmottelua. Muutenhan mulla on aika harvoin päänsärkyä. Tällä kertaa olin etukäteen ajatellut, että kinttuja voi hieroa, joten pohkeet teki kaikkensa välttyäkseen kidutukselta. Täytyy varata uusi aika piakkoin ja koittaa pitää tieto siitä poissa jalkojen ulottuvilta :D

We have this thing called lepopäivä here in Finland...

Ja sen ansiosta mun pohkeet on ihan tuhannen jumissa!
Kintut on edelleen kummallisen väsyneet, vaikka edellisen perusteellisen selostuksen jälkeen on tapahtunut vain yksi yläkroppapunttis ja kaksi kävelylenkkiä sekä se eilinen lepopäivä. Kun ei ollut muuta lenkkiä tiedossa niin pistelin polvennostojuoksua ympäri keittiötä, että siippa sai tarkkailla mun EKG:tä niiden softalla. Se alkoi viattomasti pienellä hölköttelyllä, mutta pian pitikin saada sykettä korkeammalle ja lopulta päädyin ihan hikoilemaan. Ei siinä aikaa kulunut kuin alle kymppi minsaa ja melkosen ylllättynyt olen, kun siitä noin veti pohkeet kipeiksi. Siitä huolimatta kävin tänään töissä fillarilla sekä 45 minuutin Sh'bam tanssijumpassa. Huomiseks on varattu hieronta, joten piti viimeistellä jumi täydelliseksi ;)

Neljä leukaa

Naaman alla on hädin tuskin kaksoisleuka, mutta leuanvetoja sain eilen tehtyä neljä kappaletta :)
Se on tän vuoden ennätys. Tyytyväinen olen. Leuanveto tuntuu olevan sellanen liike, ettei naiset juuri koskaan saa tehtyä yhtään harjoittelematta. Monilla parikin toistoa vaatii ahkeraa ja harrasta treeniä.
Mulla tulos tippuu vauhdilla nollaan, jos mä pidän pidemmän tauon leuanvetojen harjoittelusta. Voimien kasvattaminen takaisin on onneksi nopeampaa kuin niiden kasvattaminen ekaa kertaa, joten pääsen takaisin pariin leukaan jo muutamassa viikossa. Kolmeen pääsen muutamassa kuukaudessa, mutta siihen se sitten tahtoo tyssätä. Neljä menee hyvänä päivänä, muttei milloin tahansa. Ja sitten jo tuleekin taas treenitaukoa, milloin mistäkin syystä johtuen, ja harjoittelu alkaa alusta!
Pitemmän päälle näyttäisi siltä, että pääsen kolmen tai neljän leuan tasolle aina vähän nopeammin tai helpommin kuin edellisellä kerralla, joten jossain vaiheessa tulos varmastikin ehtii parantua ennen ehjän treenijakson katkeamista. Näin ainakin haluan uskoa ;)

Somemenestys

Yks mun suosikkiblogeista on ollut viime aikoina tavallista hiljaisempi, koska bloggaajan aika kuluu YouTube-kanavan ylläpidossa. Kyseessä on Rahkamuija blogi ja Hydraulic Press Channel kanava. Hiljattain saimme lukea uutisen, että HPC on tehnyt yhteistyötä oikein Valkoisen Talon kanssa. Mahtavaa ajan hermolla oloa Obaman sometuottajalta. Halusin vaan jakaa tämän tiedon teidän kanssa, jos olette vahingossa missanneet vuoden someilmiön :)

Kinttumysteeri

Tällä tänään päättyvällä viikolla en ole päässyt pyörällä töihin kuin kerran, kun oli yksi koulutus, joka ei ollut omalla toimistolla. Enkä tiedä, olisinko muutenkaan pyöräillyt, kun kintut on niin ihmeellisen jumissa. Viime viikolla pyöräilin ma, ti, ke, pe, kävin lenkillä ma, to ja kahvakuulailin ti. Kintut ei kuitenkaan jumittaneet heti tiistaisen kahvakuulan jälkeen, kuten olis voinut odottaa, vaan vasta lauantaina ne alkoi vaatia vapaapäivää. Sunnuntainakin kävin vain kevyellä kävelyllä ja maanantaina jalat tuntui ihan hyvältä, joten pyöräilin taas töihin. Maanatai-iltana salilla oli tarkoitus tehdä mavea, mutta heti lämppärisarjassa tuli selväksi, ettei lämppäreitä enempää painoja kannata edes suunnitella. Tiistaina kävin lyhyehköllä kävelypainotteisella lenkillä, keskiviikkona lepuuttelin ja torstaina treenasin pelkkää yläkroppaa salilla. Perjantaina lepuutin taas ja eilen lähdin lenkille sillä ajatuksella, että jalkojen olis syytä olla jo täysin palautuneet. No ei ne nyt oikein olleet... Jaksoin kyllä kävellä pitkään ja hartaasti kauniissa kevätsäässä, mutta juoksuyritykset jäi rauhalliseksi hölkäksi. Ja tänään on taas kintut hyydyksissä ja joku ihmeellinen pikkulihas pakarassa kipeenä! 

En voi käsittää, miksei lihakset palaudu. En mä nyt kuitenkaan niin kovin paljon ja raskaasti ole liikkunut. Ymmärtäisin näin hitaan palautumisen täysin, jos olisin laihtunut pari kiloa tän parin viikon aikana. Energiavaje haittaa palautumista tosi paljon. En todellakaan ole laihtunut. Meidän puntari näytti tänään 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. 

Pyöräilyssä on puolensa

Voitteko uskoa, että mä oon käynyt töissä pyörällä nyt kolme päivää?
Melkonen yllätys, kun edellisessä poustissa vatuloin huonoja kelejä ja nyt olen kahtena päivänä polkenut kotiin sateessa. La donna e mobile :)
Siippa on tehnyt viime aikoina paljon etätöitä ja sillä on ollut palavereja vaihtelevissa paikoissa, joten mä en ole päässyt autokyydillä töihin. Bussilla kulkeminen alkoi nopsaan tympimään, kun oon jo ehtinyt tottua oman auton vapauteen. Sieltä siis löytyi motivaatio ennätysaikaiseen työmatkapyöräilyn aloittamiseen. Fillarilla meno on näppärää ja ilmaista ja ihan yhtä nopeaa kuin bussillakin. Matkaahan mulla on vain 5 kilsaa per sivu, joten bussilla kulkiessa ajasta todella suuri osuus kuluu pysäkillä odotteluun.
Ainut ongelma pyöräilyssä oli se, etten tiennyt, mikä olis sopiva vaatetus näin kylmässä. Päädyin käyttämään ohutta toppatakkia ja hiihtoon tarkoitettuja housuja. Ne on sellaset jännät paksut trikoot, joissa on etupuolella tuulenpitävä kangas ja takapuolella pelkkä trikoo. Lämpösemmät kuin perus salitrikoot ja pitää tuulta ja lahje on kapea niin ei mene pyörän ketjujen väliin. Siispä ihan täydelliset kylmän sään pyöräilyyn ja olivat -50% alessa, kun hiihtokausi on jo loppu! Ne piti myös sen verran vettä, että sisäpuoli pysyi kuivana vielä noin lyhyellä matkalla. Takki piti vettä ihan täysin, kuten lupasikin, ja oli ainakin tarpeeksi lämmin. Itse asiassa aion ensi viikolla uskaltautua tuulitakkiin!

Kunnon vatulointikeli

Ihanaa, kevät, pääsee ulos lenkille! Oltiin eilen siipan kanssa yhdessä ja vaikuttais siltä, että tuon training planin koodaaminen ja testaaminen saa sen innostumaan lähtemään mun kanssa useamminkin :) Tänään piti planin mukaan käydä pitkällä kevyellä lenkillä, mutta keli ei oikein houkutellut. Sääennusteen mukaan maanantai ja torstai olis hyvät lenkkipäivät. Planin mukaan pitäis lenkkeillä tiistaina ja torstaina. Mä oon liian tarkka noudattamaan ohjeita, kun heti on näin vaikeeta käydä lenkillä eri päivänä kuin käsketään!
Säämiehen mielestä tänään, tiistaina ja keskiviikkona pitäis mennä salille. Mutku munhan piti vähentää salilla käymistä. Sunnuntaisin on Love2dance, mut se oli tietenkin täyteen varattu. Mä ilmottauduin jonoon kolme tuntia ennen jumppaa ja pääsin sijalle 21. Tuntia myöhemmin olin jo 10. ja reilua tuntia ennen sain viestin, että mahdun mukaan tunnille. Näköjään Elixiassa on laaja varmuuden vuoksi varaamisen kulttuuri. Niin mäkin teen, mutta tosi harvoin päädyn perumaan. Tämmönen epätietoisuus ei sovi mulle ollenkaan. Tykkään tietää hyvissä ajoin, mitä olen tekemässä niin osaan varautua. Mun mieli toimii niin, että mua yleensä sit myös huvittaa tehdä sitä, mihin olen varautunut. Joillakin se menee toisinpäin - ei kannata liikaa suunnitella, kun ei voi tietää, mikä sit just silloin huvittaa.
Jos Suomen talvesta jotain hyvää pitää löytää niin se, ettei tarvii koskaan pohtia ulko- ja sisäliikunnan välillä. Kevät, syksy ja isolta osin kesäkin on tämmöstä hiivatinmoista vatulointia koko ajan!