Kansainvälistä rakkautta

Olispas hauska tietää, mitä kautta tämä tunnustus on kulkeutunut Suomeen... Tänne se saapui Sugarmindyltä. Kiitos! :)
Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebsterpalkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Kiertopalkinnon kirous iskee niille, jotka saavat sen vähän myöhemmin: Se on jo ollut niin monilla muilla!
Tässä viisi kivaa blogia, joissa en ole tunnustusta vielä huomannut:

* PÄIVIN *
Elämyskameli
Horisontaalisesti suhteeton
Harakanpesä
Jiiipeee's

Sä teit tosi hyvin

Eilen aamulla jo sängyssä venytellessä tunsin, että penkkiä on taas tehty. Harvoin enää saan noin hyvin lihaksia kipeiksi. Mainitsin asiasta siipalle, joka vastasi "Se oli kova treeni eilen. Sä teit tosi hyvin." Vitsit, oon vieläkin ihan hymynä :) Siippa on nimittäin aika vaativa treenikaveri. Useammin se käskee tehdä kovempaa kuin kehuu hyvästä sarjasta. Ja niinhän se pitää ollakin. Treenikaverin kuuluukin kannustaa aina kovempiin suorituksiin.
Erityisesti tää kommentti oli kiva senkin takia, että olen just lukenut muutamasta blogista täysin erilaisista miehistä, joilta on tullut negatiivisia kommentteja vaimojen kuntoiluharrastuksista. Kannustava mies on onnellinen asia, jota ei pidä väheksyä!

Luin tämmösen jutun: Supermodels without photoshop. Okei, kuva on pieni ja huono, mutta silti hämmentävä.
Victoria's Secret malli näyttää luurangolta ja tavalliselta naiselta näyttävä tyttö on muka plus-size malli. Kieroutunutta.
Googletin nimen ja selvisi, että kyseinen tyttö kärsii syömishäiriöstä, eikä ole enää plus-size. Surullista.

Kauhun tasapaino

Kuten jo kerroinkin, tilasin tekstarin verran aikaa Kalorilaskuriin, jotta saisin tietoa mun rehujen ja kuitujen saannista. 11 päivää jaksoin merkata murkinoita ja totesin kaiken olevan ihan OK. Pari päivää olen käynyt siellä enää lukemassa kaverien blogeja. Nyt aika loppui ja mua harmittaa, kun en enää saa tietää, mitä ihmisille kuuluu. En kuitenkaan halua ostaa lisää aikaa, vaikka se on halpaa kuin saippua, koska liiallinen laihdutusblogien lukeminen ei ole mulle hyväksi. Alan itsekin angstailla ja ajatella laihtumista ihan liikaa. Tulee myös kumma tarve merkkailla ruokia, kun se mahdollisuus on siinä, vaikka oikeasti haluan oppia syömään sopivasti ilman kalorien laskemista. Se ei vaan ole kestävä ratkaisu loppuelämäksi. Haluan löytää ihan mutulla sen kauhun tasapainon, jossa en ainakaan enää liho enempää ;) tai ehkä jopa laihdun muutaman gramman. Taas sama laulu, mutta tahtoisin niin kovasti mahtua muutamiin kivoihin pöksyihin, jotka lojuu mun kaapissa!

Joku huomautti mulle, että "sä taidat ajatella syömistä aika paljon". Syöminen on sellanen asia, jota on pakko ajatella monta kertaa päivässä - vähintään aina silloin, kun tulee nälkä. Mutta jos syömistä ajattelee vasta silloin, kun on jo nälkä, tulee liian helposti turvauduttua pika-apuun ja vanhoihin pahoihin ruokatapoihin. Jos tapojaan haluaa muuttaa, on nälkään varauduttava hyvissä ajoin, jotta saatavilla on terveellistä murkinaa ja mieli on psyykattu tekemään se vähemmän helppo valinta. Vasta sitten, kun uusi terveellisempi ruokavalio on tullut tavaksi ja iskostunut selkärankaan, sitä voi lakata ajattelemasta koko ajan. Tavat vaan muuttuu toivottoman hitaasti. Mä taistelin pitkään herkkujen syönnin vähentämisen kanssa ja moneen kertaan jo lannistuin ja luovutin, kun se oli niin vaikeeta. Nyt kuitenkin huomaan yllättäen syöväni herkkuja palljon vähemmän kuin ennen ja olen silti ihan tyytyväinen, enkä koe jääväni mistään paitsi. Eli muutos oli niin hidas, ettei sitä oikein pystynyt edes huomaamaan!

Muistuttelen itseäni näistä asioista nyt sen takia, että meinaan lannistua E415:n välttelyn vaikeuden edessä. Tajuan yleensä vasta syömisen jälkeen, että perhana, tuosta en olekaan tarkastanut sisällysluetteloa. Onneksi riisipiraakoissa ei ollut Eetä. Eipä se kyllä kovin todennäköistä olis ollutkaan. Järjellä ajatellen tiedän kyllä tän helpottuvan ajan myötä, kun opin ulkoa epäsopivat tuotteet ja niitten välttely tulee tavaksi. Kärsimätön olen!

Penkkiperjantai

Jänniä nää pitkät pyhät, kun treenitkin tulee ihan väärille päiville ;)

Tänään tehtiin penkkiä päivän etuajassa ja ojentajat tuntui vielä vähän huonommin palautuneilta kuin tavallisesti. Ei auta muu kuin uskoa, että ne saa jonkin verran hittiä myös spinningissä ja yläselän treeneissä. Jos tosissaan lähtee penkkienkkaa yrittämään niin edeltävällä viikolla ei kannata tehdä muuta kuin kevyttä lenkkeilyä.

Olen nyt muutamalla kerralla kokeillut, kuinka paljon toistoja menee milläkin painoilla, jotta olis jotain muutakin vertailtavaa dataa kuin pelkkä maksimi. Näitä numeroita on myös kiva syöttää Penkkilaskuriin ja katsoa, mitä maksimia ne ennakoi :D

Tehty määrä -> Laskurin mukaan pitäis mennä

     20*40kg -> 85kg
     16*50kg -> 86kg
     10*60kg -> 80kg

Ja noi siis oli kaikki tehty eri kerroilla, kevyellä lämmittelyllä, ettei lihakset olis jo etukäteen väsytetyt.

Tänään tuon 10*60 kilon jälkeen sain vielä 2*70kg (-> 72kg) mutta mun pitäis tehdä 6*70kg jotta max olis 81kg. En ole koskaan koittanut 70 kilolla maksimitoistomäärää sopivilla lämmittelyillä. 6 toistoa tuntuu kyllä tosi paljolta. Teoriassa sen pitäis mennä, mutta mulla näyttäis olevan keskimääräistä parempi kestävyysvoima ja heikompi maksimivoima... Onpahan ainakin kaikenlaista muutakin testailtavaa kuin se pelkkä ykkönen ;)

Farkut tuli valmiiksi

Mä tykkään saada asioita valmiiksi. Jopa hulluuteen asti. Farkut kului puhki haaroista ja mä iloitsen siitä, että ne tuli valmiiksi. Koska tokihan vaatteet pitää käyttää loppuun ennen kuin ne voi heittää pois. Nää oli kuitenkin ihan hyvät farkut. Olen käyttänyt niitä paljon - selvästikin. Muttei ne täydelliset olleet. Reisistä vähän tiukat ja vyötäröstä vähän väljät - kaukana täydellisestä istuvuudesta. Käyttökelpoiset kuitenkin ja ison vyötärön ansiosta mukavat myös turboturvotuspäivinä. Niitä muuten on taas ollut koko tämä viikko. Kävi pari kämmiä ja söin vahingossa E415:ttä perjantaina, lauantaina ja maanantaina. Hups. Minkä tahansa ruokavaliorajoituksen noudattaminen on näköjään hirvittävän vaikeeta - ei ainoastaan kalorimäärän rajoituksen noudattaminen.
Ihmetyttää kyllä, miten noin kauan sitten syödyt murkinat turbottaa vielä tänäänkin... Joko jossain tosi yllättävässä paikassa on ollut piilossa E415:ttä tai aamuisin syömäni ruisleipä on ollut liian tuoretta. Tarkkailu jatkuu!

NOMO Jeans haki viime viikolla Facebookissa kurvikaita naisia uuden farkkumalliston koekäyttäjiksi. Mä tietenkin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, kun muutamasta sovituskerrasta olis saanut palkkioksi kahdet mittojen mukaan tehdyt farkut. Tällä viikolla olis tullut kutsu, jos olis tullakseen eli ilmeisestikään en päässyt mukaan testiryhmään. Harmi. Pitää kai sit kaivaa kuvetta ja ostaa Nomot rahalla. Toistaiseksi en ole raaskinut, kun koko ei ole pysynyt samana. Ensin laihdutin, sitten lihoin takaisin ja nyt tietty toivon laihtuvani vähän ja hitaasti tai ainakin kiinteytyväni paremman muotoiseksi... Koskaan ei tunnu olevan hyvä aika sitoutua kalliisiin mittatilausfarkkuihin, joiden tietty toivois olevan sopivat aikasten pitkään. Varsinkin nyt, kun sain jenkeistä ostettua hyvät farkut. Toisaalta nyt noi yhdet tuli valmiiks, joten mulla on taas vain kahdet käytössä...
Kerroinko muuten jo, että ameriikan ostokset meni vain 33% putkeen? Yhdet sopivat farkut, yhdet pienet farkut ja yhdet isot suorat housut siitä lopulta jäi käteen (tai jalkaan). Ilmeisesti yksiä farkkuja olin sovittamassa vatsa tyhjänä ja lievässä nestehukassa ja täysin turvotuksetta - ja niitä suoria housuja sitten täysin päinvastaisessa olotilassa. Onneks ei olleet kovin kalliita ja mulla kuitenkin on vaarana lihoa ja toivona laihtua, joten voi ne joskus vielä sopia :D ja taas palataan tähän samaan teemaan: mun suurin syy haluta laihtua on vaatteiden mahtuminen päälle. Varsin pinnallista.

Kotiaresti

Sykemittari jäi tänään kotiarestiin, kun se kiukkuili eilen. Odotin jotenkin vapautunutta fiilistä, kun pääsin sykemittarin ikeestä, mutta mitään sellasta ei tullutkaan. Juoksumatolla hinkkaaminen oli itse asiassa hitusen tylsempää ilman mittaria, kun taulussa oli yksi numero vähemmän tuijotettavana. En selvästikään ole sykemittarin orja. Onneksi ihan pian pääsee ulos kirmailemaan ja siellä riittää katseltavaa ilman mittariakin :)

Pakko poikkeuksellisesti kertoa sen verran työasioita, että mä pidin tänään tunnin mittaisen luennon aiheesta User experience & usability. Paikalle tuli kolmisenkymmentä kolleegaa ja kaikki sujui ihan hyvin. Etukäteen tietty jännitti niin, että uneksin asiasta koko viime yön, mutta onneksi en sentään uniani menettänyt. Koko päivänä en saanut juuri muuta aikaiseksi kuin kalvojeni kertausta ja sopivien sanamuotojen hakemista. Paitsi silloin, kun surffasin jotain ihan muuta ja koitin sulkea asian mielestäni :D Ihan turhaahan sitä oli jännittää. Yleisönä oli mun tuttuja työkavereita - ystävällinen yleisö siis. Ja aina esitysten jälkeen mä saan palautetta, että ole kuulostanut rauhalliselta ja näyttänyt luontevalta, eikä jännitystä ole kukaan edes huomannut. Noilla asioilla psyykkasin itseäni etukäteen ja niinhän siinä kävikin. Yleisö oli täynnä kavereita ja hyvää palautetta sain. Nyt on ihanan rento ja helpottunut olo. Mukavaa viettää pitkää viikonloppua huomisen työpäivän jälkeen :)

Sisäkissa haaveilee ulkokissailusta

Google on kyllä ihan guru! Laitoin hakusanaksi Didin ehdottaman mystisen jätemäen ja eka hitti oli tasan se paikka, jota Didi selvästikin tarkoitti: Malminkartanonhuippu. Vaikka jätemäki kuinka olis ton paikan yleinen kutsumanimi niin on musta silti aika mieletöntä, että Google tiesi heti mun tarkoittavan just tota paikkaa, eikä jotain muuta jätemäkeä jossain muussa kaupungissa tai jopa toisessa maassa!
Seuraavaksi sitten tutkimaan, kuinka kaukana toi on kotoa. Ja taas hämmästys: Reittiopas löytää perille nimellä Malminkartanonhuippu, eikä sinne ole kuin 6 kilsaa matkaa. Miten mä en ole tiennyt koko paikasta mitään, vaikka ihan vierestä olen Vihdintien vartta lenkkeillyt? Ihan huippua! Todellakin käyn tuolla kesällä. Kiitos Didi :)

Tänään kävin vielä sisäkissana polkemassa pyörää firman salilla. Sykemittari ei ollut yhteistyökykyinen vaan näytti lähinnä sykkeitä 00 tai 208. Aika sentään oli oikein ja se oli tasan 1 tunti taas. Oli muuten vähän hullu tunne kavuta sieltä kellarista ulos auringonpaisteeseen! Vasta äskenhän mä hiffasin sen pyörän ja aloin käydä sitä polkemassa ja silloin oli ulkona jo pimeetä ku mörön peffassa, kun tuli ulos varttia vaille seiskalta :)