Kuten jo kerroinkin, tilasin tekstarin verran aikaa Kalorilaskuriin, jotta saisin tietoa mun rehujen ja kuitujen saannista. 11 päivää jaksoin merkata murkinoita ja totesin kaiken olevan ihan OK. Pari päivää olen käynyt siellä enää lukemassa kaverien blogeja. Nyt aika loppui ja mua harmittaa, kun en enää saa tietää, mitä ihmisille kuuluu. En kuitenkaan halua ostaa lisää aikaa, vaikka se on halpaa kuin saippua, koska liiallinen laihdutusblogien lukeminen ei ole mulle hyväksi. Alan itsekin angstailla ja ajatella laihtumista ihan liikaa. Tulee myös kumma tarve merkkailla ruokia, kun se mahdollisuus on siinä, vaikka oikeasti haluan oppia syömään sopivasti ilman kalorien laskemista. Se ei vaan ole kestävä ratkaisu loppuelämäksi. Haluan löytää ihan mutulla sen kauhun tasapainon, jossa en ainakaan enää liho enempää ;) tai ehkä jopa laihdun muutaman gramman. Taas sama laulu, mutta tahtoisin niin kovasti mahtua muutamiin kivoihin pöksyihin, jotka lojuu mun kaapissa!
Joku huomautti mulle, että "sä taidat ajatella syömistä aika paljon". Syöminen on sellanen asia, jota on pakko ajatella monta kertaa päivässä - vähintään aina silloin, kun tulee nälkä. Mutta jos syömistä ajattelee vasta silloin, kun on jo nälkä, tulee liian helposti turvauduttua pika-apuun ja vanhoihin pahoihin ruokatapoihin. Jos tapojaan haluaa muuttaa, on nälkään varauduttava hyvissä ajoin, jotta saatavilla on terveellistä murkinaa ja mieli on psyykattu tekemään se vähemmän helppo valinta. Vasta sitten, kun uusi terveellisempi ruokavalio on tullut tavaksi ja iskostunut selkärankaan, sitä voi lakata ajattelemasta koko ajan. Tavat vaan muuttuu toivottoman hitaasti. Mä taistelin pitkään herkkujen syönnin vähentämisen kanssa ja moneen kertaan jo lannistuin ja luovutin, kun se oli niin vaikeeta. Nyt kuitenkin huomaan yllättäen syöväni herkkuja palljon vähemmän kuin ennen ja olen silti ihan tyytyväinen, enkä koe jääväni mistään paitsi. Eli muutos oli niin hidas, ettei sitä oikein pystynyt edes huomaamaan!
Muistuttelen itseäni näistä asioista nyt sen takia, että meinaan lannistua E415:n välttelyn vaikeuden edessä. Tajuan yleensä vasta syömisen jälkeen, että perhana, tuosta en olekaan tarkastanut sisällysluetteloa. Onneksi riisipiraakoissa ei ollut Eetä. Eipä se kyllä kovin todennäköistä olis ollutkaan. Järjellä ajatellen tiedän kyllä tän helpottuvan ajan myötä, kun opin ulkoa epäsopivat tuotteet ja niitten välttely tulee tavaksi. Kärsimätön olen!
Tuu sinne vaan, kyllä sä pystyt oleen merkkaamatta :) Mäkin vaan hengaan siellä vaikken merkkaile mitään :)
VastaaPoistaKis kis kis... *houkuttelee pahuuteen*
Mmmiauuu! Ehkä mä otan tekstarin taas parin kuukauden päästä niin pääsen lukemaan blogit jälkikäteen ;)
VastaaPoistaMullakin menee pääasiassa juoruamiseen ja juuri tuohon hengailuun aika siellä. Joskus tosin "hieman" liikaakin aikaa... Kierrän aivan samaa kehää noiden ruokien merkkaamisien kanssa, enkä saa irti niistä oikein mitään positiivista. Tsemppi, merkkailen vähän aikaa, luovutan. Pitkä tauko. Tsemppi, merkkaan vähän aikaa, luovutan. Pitkä tauko... -kaavalla mennyt melkein koko Laskuri-ura mulla.
VastaaPoistaSamat huomiot kuitenkin pitkällä aika välillä: olen oppinut ja lukenut paljon juttuja liikunnasta ja ruuista/ruokavalioista yms., ja muutosta on pitkällä aikavälillä tullut - sitä on tosiaan vain vaikea huomata ja ymmärtää itse.
itse taas mietin ihan ajankäytönkin kannalta "jätänkö" Laskurin kokonaan vai en. Toisaalta, ei sieltä osaa lähteä pois, koska haluaa kuulla muiden juttuja ja tapahtumia, liittyi ne laihdutukseen ja liikuntaan tai ei.