Katti: Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että mun mielestä mun maha ei oo ihan kamala. Se on ihan ookoo.*
Siippa: Anna mä tutkin.
Hetki perusteellista mahamakkaroiden puristelua ja tarkastelua joka kulmasta.
Siippa: Kyllä sun maha on pienentynyt. Näkyy se jossain, että sä treenaat viis kertaa viikossa, vaikkei paino putookaan.
Mulle se on ehkä maailman suurin luottamuksen osoitus, että annan puristella mun mahaa. Tää oli eka kerta, kun siippa sai noin vapautuneesti sitä tutkiskella, enkä vois kuvitella kenenkään muun saavan lupaa moiseen! Kannatti kuitenkin, kun tuli noin kivaa kommenttia :)
* en tarkoita sitä, että mun maha olis täydellinen vaan sitä, että mulla on realistinen käsitys siitä, millainen on normaali naisen maha
Ton jälkeen olikin hyvä kipasta salille vähän jumppamaan :D Tein vanhaan malliin lämppärit ja mavet, mut sitten askelkyykyt ei jostain syystä huvittaneet. Useamman viikon oon tehny niitä ihan intopiukassa, mutta nyt vaan ei napannu. Halusin tehdä prässiä. Siihen vuoroani odotellessa tein kylkiä ja pohkeita neljä sarjaa. Prässiin päästyäni olin niin iloinen, etten yhtään säästellyt: 20*100kg ja 20*150kg ja 15*200kg. Tässä vaiheessa oli pakko mennä pojille kehumaan, kun olin ylpeä tosta vikasta sarjasta. Niin se vaan on, että kestävyysvoima on mun ominta alaa, maksimiykköset ei niinkään. Siippa alkoi sitten yllyttämään hullua ja päädyin tekemään pudotussarjaa, jossa oli palautumisaikaa vain sen verran, että pojat sai limput napattua pois kelkasta:
6*280kg
12*200kg
12*150kg
12*100kg
30*50kg
Ziisus, että oli muikeeta! Suu kuivui puuskuttaessa ihan hulluna ja lopussa oli pakko pistää silmät kiinni, kun niihin valui hikeä kirvelemään. Pojatkin totes, että voimakestävyyttä tosiaan löytyy :D ja siippa sanoi taas, että mä tein tosi hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti