Avioliitto on kuin donitsi

Eräs sateenkaariystäväni poustasi tuon facebookkiin. En kommentoinut, koska mun kommentti olis ollut "Eli täysin normaalia ja ymmärrettävää!"
Aika höntti vertaus. Saahan sitä suuttua mistä vaan ja väittää minkä tahansa olevan vastoin uskontoa. Ihan toinen asia on sitten se, onko sillä mitään merkitystä esim. lainopillisesti katsoen.

Tänään oli taloyhtiön yhtiökokous ja sitä myöten lepopäivä. Siippa on ollut hallituksessa jo useamman vuoden, mutta jostain syystä myös mun on aina pitänyt olla mukana noissa kokouksissa. Tällä kertaa se teki sit killerit: ehdotti mua hallitukseen itsensä tilalle! Ja hullut kannatti. Luulivat kai meidän sopineen asiasta etukäteen. Ei oltu. Täydellinen jallitus se oli. Mutta joo, ei kai se kauheesti mua haittaa. Onhan mulla aikaa parissa kokouksessa käydä. Suurempi menetys tää on muille hallituslaisille, jotka menettivät fiksun toiminnan miehen ja saivat tilalle saamattoman lampaan ;)

Ennen kokousta kävin ABC:llä haukkaamassa kana-caesartaskun. Se oli namia ja oma yksityinen arjen luksushetki oli piristävä. Miksen useammin hemmottele itseäni vastaavilla hetkillä? Mulla olis siihen varaa, mutta jostain syystä pihistelen. Aikaakin mulla olis, mutta jostain syystä kiirehdin kotiin, vaikkei täällä ole ketään avutonta lasta tai eläintä odottamassa. Lihottavaahan se taitais olla pitemmän päälle. Ehkä mun ei kannatakaan ottaa tavaksi ;)