Sulka suupielessä ja toinen hatussa

Mikä tipu? En ole nähnyt. Sulkapalloa vain olin pelaamassa!

Itseään kunnoittavat kissathan ei juokse pallojen perässä, eihän? Korkeintaan voi paikallaan olevaa palloa tökkiä, kuten golfissa. Vaan jollain kepulikonstilla siippa sai mut eilen manguttua sulkapallokentälle. Se oli niin sulosen innoissaan postin tuomista uusista välineistään ja halusi heti niitä testaamaan :)
Olisittepa nähneet mun ekat yritykset osua palloon syöttäessä! Joku siinä kahden käden yhteistyössä oli kamalan vaikeeta. Yllättäen paljon helpompaa oli osua liikkuvaan palloon, kun siippa löi mulle sopivan helppoja/vaikeita sijoituksia ja jouksutti mua edestakas pitkin kenttää. Tuli ihan hiki, mikä oli yllätys, kun olin varautunut olemaan niin huono, että vaan seison siellä hoomoilasena ;)
Yllätin siis itseni olemalla parempi kuin surkea sulkapalloilija ja viihtymällä kentällä niin hyvin. Tunti kului kuin siivillä ja vasta jälkikäteen tajusin jalkapohjien olevan tulessa, nahka melkein rullalla. Onneks ne parani aika hyvin, ettei haitannut salilla tänään. Sais kyl olla jalat aika pahana, et ne penkkiä häiritsis...

Penkkiä lähdin tekemään ilman mitään kovia odotuksia, kun takana oli tosiaan palloiluilta (klo 20-21) ja Voicen töllöttelyä yli puolenyön (Jee, ihana Mikko voitti!) Yllättäen tein pari uutta enkkaa: 50 kilolla 18 toistoa ja vielä sen päälle 70 kilolla 3 toistoa! Oujee! Siinä vaiheessa siippa sitten yllytti testaamaan sitä 80 kiloakin, mutteihän se tietenkään enää noussut, vaikka kunniakkaasti pinnistelin ja melkein housuuni pissasin. Harmi, kun on niin vaikeeta etukäteen tietää, milloin on vahva päivä. Tänäänkin oli vaan unelias olo ja sitten yhtäkkiä jostain puski kauheet voimat :D