Haikeus

Pakko se on myöntää. Syksy tulee. Stadikka menee kiinni sunnuntaina ja tänään oli mun kesän viimeinen vesijuoksuretki. Niitä mahtui tähän kesään 12. Ens kesänä uudestaan :)

Muurahaispyöräteline

Aurinkorasvaa syyskuussa?

Eilen ajattelin, etteihän nyt syyskuussa arskarasvaa tarvii, mutta niin vaan poskipäät ja pikeen kaula-aukosta esiin jäävä "syöpäkolmio" punotti kivasti illalla. Vahingosta viisastuneena laitoin niihin tänään kunnon suojakertoimet, vaikka onkin syyskuu :)
Käytiin uudestaan Hyvigolfissa Hyvinkäällä ja tällä kertaa mä pelasin hyvin. On se vaan uskomatonta, miten joskus peli sujuu ja joskus tökkii, vaikka ihan samalla tavalla omasta mielestäni aina huispaan. Mystisiä onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä on mm. väsymys, jumitus, rentous ja henkiset paineet. Sopivasti väsyneenä tulee rentoja lyöntejä, mutta liian väsyneenä ei jaksa edes lyödä. Lomalla pelataan paljon ja sillon tulee otettua paineita, että pelin pitäis sujua nyt, kun saa niin paljon treeniä. Vaan eihän se pakottamalla suju. Mä pyrin käymään puntilla maanantaisin, jotta kaikki salijumit ehtis lähteä pois ennen viikonlopun pelejä. Aina se ei tietenkään onnistu ja sitten ei vaan svingi lähde normaalilla liikeradalla. Musta tuntuu, että tässä vuosien saatossa ja salitulosten parantuessa mun liikkuvuus on huonontunut ihan merkittävästi. Golfin kannalta ei todellakaan kannattais nostella raskaita puntteja vaan olis viisaampaa joogata tai jotain. Melkein tekis mieli muuttaa salitreenejä siihen suuntaan, että ne tukis golffia paremmin. Vaan ei missään nimessä ennen kuin se oma paino on nostettu penkistä :D

Shortsikelit syyskuussa!

Hill Side Golfin Valley coursen ykköstiiltä avautuva näköala on upea :)
Valitettavasti kuva ei tee sille oikeutta.

Kenttä oli tosi hieno ja kiva ja mukava ja kaikkee ja mun peli meni hyvin, kerrankin, pitkästä aikaa. Ehkä siksi kenttäkin oli niin kiva ;)
Sopivaan saumaan sattui hyvä peli, sillä aamulla mieli oli vähän melankolinen. Mä haluaisin aina kehittää itseäni ja parantaa tuloksiani, mutta tietyn tason saavuttamisen jälkeen se käy yhä vaikeammaksi. Pitäis vaan malttaa olla tyytyväinen jo nykyiseen tasoon, joka sekään ei ole huono. Pitäis löytää se tasapaino, että osaa nauttia nykytilanteesta, mutta on silti nälkää pyrkiä paremmaksi, ettei juutu paikoilleen. On se kuitenkin niin huippua, kun huomaa kehittyneensä!
Erityisesti golfin suhteen siis nämä ajatukset tuli päähän tänään, mutta tajusin niiden pätevän muihinkin asioihin, kuten duuniin ja punttikseen ja painoon ja ruokavalioon. Ihminen vaan on sellanen otus, että se tuppaa pyrkimään elämässä eteenpäin. Silleen me on edetty luolamiehistä teknologiayhteiskuntaan ja varmaan useammankin kerran jollain on ollut melankolinen olo, kun kehitys ei ole tuntunut riittävän nopealta ;)

Kuin kaksi marjaa!

Tänä aamuna kun yritin saada siippa ylös sängystä, se näytti lähinnä tältä:

Mä tapoin muutaman minuutin yrittämällä ottaa kuvia tukastani, kun mulla on jo useemman viikon ollu blondatut latvat - dippiväriksi sitä jossain kai kutsutaan:

Harmillisen huonosti se näkyy kuvissa. Vaan ehkä se ei livenäkään näy hirveen selkeesti. 

Tää tukka piti nyt dokumentoida, kun piakkoin on jo syksyn väriloiston vuoro ;)

Miksi mä aina itse ottamissani kuvissa näytän ihan noilta isokuonoisilta pehmoleluilta?

Kuin kaksi marjaa!

Koululiikunnasta huolimatta

Mä olen kuntoillut isomman osan elämästäni kuin ollut kuntoilematta. Aloin käydä salilla 16-vuotiaana eli olen tehnyt sitä 17 vuotta, joskus enemmän jumpaten, joskus enemmän puntteja nostellen. Kehtaiskohan tätä jo kutsua pysyväksi elämäntavaksi ;) Olen elävä esimerkki siitä, ettei liikunta ainakaan laihduta. Siitä huolimatta se on kivaa - ja ainakin sen aikaa pysyy poissa jääkaapilta ;)

Hallelujaa, se onkin allergia!

Asioita pitää vaan nostella

Kun bodari lähtee lenkille niin eihän se malta olla käymättä vähän nostelemassa punttejakin ulkosalilla :)
Siellä on sellanen 22 kiloinen tanko, jolla tein viime viikolla sjmv:a ja takareidet oli domsseissa monta päivää, vaikka itse tekeminen ei tuntunut missään. Vähän hävettikin olla niin kipeenä niin vähästä, mutta enemmän huoletti, miten mun käy sitten, kun talven tullen alan taas kyykätä ja mavettaa salilla. Pitää nyt käydä sitä tankoa nostelemassa joka viikko, että kintut tottuu.

Törmäsin tämmöseen hauskuuteen: http://justliftingthings.tumblr.com/

Kansallinen krapula-aika?

Kello 10 sunnuntaiaamuna salilla on mukavasti tilaa - ei tarvii jonotella :)
Mekään ei olla pitkään aikaan käyty aamusalilla, joten lähdettiin ihan vailla odotuksia. Siihen nähden voin olla erityisen tyytyväinen, kun sain penassa ylös 4*70kg. Muistiinpanojeni mukaan viime vuoden paras olis 3*70kg, mutta suhtaudun siihen pienellä varauksella, koska olen saattanut unohtaa merkitä jotain. Lisäksi olen vain muutaman kerran testannut viedä sarjan ihan loppuun asti 70 kilolla, joten parantaminen voi olla helppoakin, kun vaan saa lisää yrityksiä ja niistä joku osuu tosi nappiin. Lupaava aloitus kuitenkin syyskuulle, jonka tavoitteena on nostaa tuota 70 kiloista tankoa mahdollisimman monta kertaa :)

Mua ihmetyttää kovasti, että olen onnistunut näin helpolla tekemään uudet enkat sekä 60 että 70 kilolla. Enhän mä oo tehnyt penkkiä paljon mitään tänä vuonna, kun talvella kuntoutin kipeitä olkapäitä ja nyt kesällä oon enemmän punnerrellut lenkkien jälkeen kuin käynyt salilla. Ja kuitenkin ihan muutamassa viikossa voimat on jo paremmat kuin viime vuonna pitkän treeniputken jälkeen! Olisinko mä sit kuitenkin treenannut liikaa, enkä ehtinyt palautua välillä? Tunnustelin kyllä oloani parhaani mukaan ja koin olevani palautunut, mutta ehkä voimien kasvattaminen vaatii pidemmät palautukset kuin bodaus-tyylinen lihasten kasvattaminen, joka multa onnistuu luontevammin.