Sivut

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Salikengät eli lenkkarit, jotka hankaa lenkillä

Olishan siitä varmaan jotain hyötyä, jos käyttäis kunnon painonnostokenkiä salilla, mutta kun mun on pakko keksiä jotain käyttöä kaikille epäonnistuneille juoksukenkäostoksillekin! Mun track record ei ole kovin hyvä: Viimeisen kymmenen vuoden aikana mä olen hankkinut kuudet lenkkarit, joista kahdet on lopulta olleet riittävän hyvät lenkkeilyyn. Siis sellaset, että niillä on voinut milloin tahansa vetäistä tunnin lenkin ilman hankaumia. Toiset hyvät kulahti ja lensi roskiin, joten nyt mulla on enää maailman parhaat juoksutohvelit eli Pumpumkattikengät jäljellä. Niilläkin on ikää jo kohta kolme vuotta ja se ikä alkaa näkyä. Ne on Nike Freet eli niissä ei ole kantavaimennusta, joten niillä ei ole kiva kävellä pitkiä matkoja. Kävely mielessäni lähdin tänään koettamaan onneani Intersportiin ja kotiutin yrityksen #7. Ulkonäkö ei erityisemmin ihastuta, muttei onneksi vihastutakaan, kuten monissa muissa malleissa tänä vuonna. (Kuka niitä koiran oksennuksen värisiä monoja oikein suunnittelee?)

Uudet Brooksin Glycerine kanootit
Koko on jälleen miesten 43, mutta näissä oli kohtuullisen siro kantapää ja silti leveähkö lesti. Se saattaa silti olla liian kapea pitempiin juoksusuorituksiin, mutta näitten on tarkoituskin olla enemmän kävelylenkkeihin. Kunhan saan nämä koeponnistettua muutamalla lyhyemmällä lenkillä, alan kysellä kaikkia kavereita kävelylenkkiseuraksi!

Naisten Niket hankaa mm. akillesjännettä, koska niissä on liian iso kantapää
Pumpumkattikengät, Glyseriinit ja naisten Niket

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Penkki on jakkara, lenkki on makkara

Jos kilsan päässä kotoa on festarit niin onhan sinne mentävä. Mentiin eilen heti sadekuuron loputtua eli puoli viiden maissa ja oltiin siellä noin 8 tuntia. Siellä ei oikein päässyt istumaan tai sillon, kun olis vielä päässyt niin ei vielä väsyttänyt. Oli tassut aika hajalla, kun päästiin kotiin! Eniten sattui tietenkin jalkapohjiin, joiden päällä koko tää rehevä ruho rillutteli koko illan, mutta myös reidet ja vatsalihakset oli väsyneet johtuen mun tanssityylistä, joka on jotain sellasta suomalainen-insinööri-tehosekoittimessa-hiphop-fuusiota ;)
Festarit on siis syy siihen, miksi eilen ja tänään jää urheilut väliin. Huomiselle on varattu golfkierros, mutta vähän tekis mieli perua se. En usko, että tänään sattuu jakoihin ainakaan vähemmän, vaikka oltais pelipaikoilla vain 6 tuntia...

Otsikon riimi lainattu Nost3:n ja Protron biisistä Kesäkuntoon 2020 :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Lainamittari

Pojat on ilmeisesti vähän epäilleet, kuinka tunnollisesti mä seuraan Training Pläniä, koska ne järkkäs mulle sykemitarin lainaksi. En valita, vaan kiitän kauniisti. Se on oikein sopiva motivaation lisääjä tähän saumaan. Mun oma mittari meni rikki viime vuonna ja silloin koin lähinnä helpotusta, kun pääsin irti mittarin ikeestä. Siksi en ostanut heti uutta ja nytkin koen, että mun vakituiset harrastukset on sellasia lajeja, joissa ei mittarilla tee juuri mitään (punttis, golf, vesijuoksu). Näköjään vaihtelu kuitenkin virkistää, koska mittarin kanssa oli kivaa taas pitkästä aikaa.

Lenkille lähdössä


Tänään oli plänissä aika rankan näköinen setti:
Warm up
15min - 100-115 bpm
Aika hiljaa sai kävellä, että pysyi syke näin matalalla, sellasta ei-saa-tulla-hiki-vauhtia, eikä normaalia olen-lenkillä-kävelyä. Osasyynä saattoi olla sekin, että jänskätin, miten selviän tästä treenistä ;)

Training
5 rounds of
2x 3min hr 166-177 bpm with a 90sec rest in between
3min rest between each round

Ekassa spurtissa sain sykkkeen nousemaan vain 163 hujakoille ja silti olin varma, että kuolema korjaa. Ihan kreisiä lähteä juoksemaan ilman perusteellista lämmittelyä, jota siis toi kevyt kävely ei ollut.
Ekassa 90 sekunnin levossa syke tippui vielä kivasti alle 120.
Tokassa spurtissa sain sykkeen tavoitealueelle, eikä tuntunut ihan niin pahalta kuin ekassa.

Tokalla kierroksella pääsin hyvin tavoitealueelle ja aloin uskoa, etten kuolekaan.
3 min levossa syke tippui kivasti alle 130.

Kolmanteen kierrokseen osui sellanen ylämäki, että sain kävellä sen ylös ja silti syke pysyi yli 170:ssä!
Kolmas oli ehkä mukavimman tuntuinen setti - kroppa oli lämmennyt, muttei vielä väsynyt + olin oppinut oikean taktiikan sykkeen pitämiseen tavoitealueella: alkuun juoksua sykkeen nostamiseksi ja sitten hölkkää. Syke nousi alueelle aina vajaassa minuutissa, riippuen tietty ylä- ja alamäistä sekä treenin loppua kohti nousi nopeammin.
Kolmannen kierroksen jälkeisessä 3 min levossa syke ei enää tippunut alle 130.
Neljännen kierroksen jälkeisessä 3 min levossa syke tippui vain vähän alle 140.
Noi mun levot oli sellasta lähes paikoillaan kävelyä, ei istumista tai makaamista.

Viidennellä kierroksella oli ainakin helppoa saada syke nousemaan tavoitealueelle, sen verran otti kunnolle ;)
Päänsärky varoitteli olevansa tulossa. Mulla joskus tulee juoksusta päänsärkyä ja uskon sen johtuvan liian kovista sykkeistä yhdistettynä kuumuuteen ja nestehukkaan. Naisten Kympin jälkeen jouduin ihan ottamaan illalla Buranaa!

Cool down
15min - 100-115 bpm
Olishan se syke varmaan tonnekin tippunut, jos olisin maannut hokit oikosena ojassa, mutta kun piti kävellä kotiin niin syke oli kyllä siinä 130 huudeilla.

1h 27min, avg 145, max 176

Tää ei ollut mun kovin lenkki ikinä, mutta kyllä siellä rankimmassa 10 prosentissa. Esim. Naisten Kymppi toissa sunnuntaina oli kyllä raskaampi. Sykemittarin näyttämät avg ja max lukemat oli mulle tosi tyypillisiä. Just tollasia lukemia mun mittari näytti mulle lähes joka lenkin jälkeen ennen kuin meni rikki. Toki samoihin lukemiin voi päästä hyvin erilaisilla vauhdinjaoilla ja sitä myötä tuntuu erilaiselta lenkin raskauskin.

Lainamittari on kyllä mainio homma. Ilman sitä olisin varmaan tappanut itteni, kun en olis uskaltanut hölkätä niin hiljaa kuin mikä oikeasti riitti pitämään sykkeen yli 170:ssä :D

Vähän tämmönen olo oli taas ;)

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tyypillinen Katti

Yks jamppa otti paljon valokuvia firman kesäjuhlissa ja tänään niitä pääsi katsomaan. Mä olin tietty ihan intona etsimässä kuvia itsestäni. Yksi löytyi. Tyypillinen kuva minusta ;)


Imartelevasta ilmeestä huolimatta näette nyt ainakin vihdoinkin uuden kesäturkin! Olen jälleen oma itseni. Olin vaan välillä naamioitunut pitkätukkaiseksi :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Siipan ruokablogi

Eilen syötiin aamupalaksi riisipiirakkaa ja munavoita. Munavoista tuli siipan mielestä niin täydellisen näköistä, että siitä piti ottaa kuva blogiin :)


Tänään grillattiin ribsejä ja nyyttiperunaa ja taas siippa halusi kuvata ennen kuin päästiin syömään!


Eipä siinä, kyllähän nuo hyvältä maistuivat :)

Käytiin tänään pelaamassa golfia. Sää hipoi täydellistä: T-paidassa tarkeni täysin, muttei tullut yhtään kuuma. Kierros tuntui fyysisesti ennätyksellisen kevyeltä, todennäköisesti juuri täydellisen sään takia. Vaikka mä tykkään lämpimästä niin kyllä se silti ryydyttää enemmän kuin tämmönen viielä keli.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Rumia pulleroita

Leivoin korvapuusteja. Niistä jokainen on uniikki lumihiutale ;) mutta eikös se niin mene, että mitä rumempi pulla, sitä parempi maku? Korvapuustit on niin ihanan hyviä ja parhaita pullia maailmassa!



Sai niistä ihan kivankin kuvan, kun vaan asetteli nätit puolet esiin :)


Kävin tänään 1h 25min lenkillä ja söin sen jälkeen kaksi palautuspullaa :) Reidet ei onneks olleet kuin hitusen kipeät eilisestä läheltä piti revähdyksestä.

torstai 29. toukokuuta 2014

Syyskevät yllätti lenkkeilijän

Ihanaa!!! kun meillä meillä on Suomessa niin monta vuodenaikaa, uusimpana: syyskevät, joka myös lempinimellä intiaanitalvi tunnetaan  ;)
Eilen vielä jaksoin lähteä ulos lenkille, vaikka pitikin kaivaa esiin korvanlämmitinpanta ja talvijuoksuhousut, jotka olin jo kesäteloille pyykännyt. Tänään ei enää irronnut vaan menin poikien kanssa salille ja tein juoksuspurtit matolla. Kevyen hölkkälämppärin jälkeen tein työntöjä 32,5 kiloisella fatbarilla ja kolmen sarjan (10 toistoa per sarja) jälkeen alkoi oikeassa takareidessä tuntua silleen melkein revähtäneeltä. Sain kuitenkin tehtyä nejännenkin sarjan ja vielä ne juoksuspurtitkin, mutta sen jälkeen olikin kintut varsin finaalissa. Toisaalta ihanaa, kun tuntee tehneensä oikein kunnolla, mutta toisaalta vähän jänskättää, mikä on liikuntakyky huomenna ;)
Mitä tästä opimme? Mun pitää lämmitellä myös kevyillä kyykyillä - pelkkä juoksu ei riitä.