Oho, jooga!

Yksi syy, miksi siippa suostui ottamaan kalliin SatsElixian kortin oli, että se vois mennä johonkin joogaan tai venyttelyyn. Tänään sit käytiin astangassa. Se riittikin meille. Mun odotukset ei olleet korkealla, joten en varsinaisesti voinut pettyä. Siippa ilmeisesti vähän pettyi, kun oli kuitenkin ajatellut, että voisi alkaa käydä joogassa.

Kuten oletinkin, ison osan ajasta pylleröitiin jotain aika turhan tuntuista ja välillä koitettiin saada kroppa johonkin täysin luonnottomaan asentoon. Missään vaiheessa ei tuntunut erityisen hyödylliseltä tai liikunnalliselta. Syke ei noussut, eikä tullut hiki, enkä myöskään kokenut liikunnan jälkeistä hyvän olon tunnetta. Toisaalta en varmaan osannut tehdä mitään oikein, tai edes tajunnut mitä haettiin saati sitten saanut kroppaa taipumaan oikein.
Tunnin lopussa pötköteltiin ja rentouduttiin ja istuttiin ja tunnusteltiin, miltä kehossa tuntuu. Mun keho kertoi mulle, että olen tuhlannut tunnin elämästäni, enkä saa sitä takaisin koskaan. Ohjaajan puheiden perusteella tunnilla harjoiteltiin voimaa, liikkuvuutta ja tasapainoa, mutta mä en kokenut sitä ollenkaan tehokkaaksi. Paljon paremmin voimaa saa salilla ja liikkuvuutta venyttelemällä ilman mitään turhia kikkailuja.
Uskoisin joogan olevan tehokasta ja hyvää liikuntaa sitten, kun sitä osaa ja pystyy tekemään kunnolla. Ongelma on siinä, että se on tehotonta ja epämielekästä ekat X vuotta, kun ei vielä ole hard core joogi.

80 punnerrusta

Kuva-arvoitus: Mitä tässä on ja missä?  Vastaus tekstin lopussa.

Tänään piti punnertaa 80 kertaa. Jaoin sen neljään osaan ja tein polvet maassa. Vasemmassa olkapäässä alkaa olla sellanen tunne, että on punnerrettu aika paljon. Vaikka internet väittää, ettei punnertamalla saa olkapäitään rikki kuten penkissä niin epäilen, että jo valmiiksi rikkinäisen olkapään voi saada kipeäksi. Miten erottaa hätävarjelun liiottelu ja luovuttaminen oikeasti järkevästä itsesuojeluvaistosta? Milloin kannattaa lopettaa jokapäiväinen punnertaminen? Ei se vielä niin kipeä ole, että harkitsisin tähän lopettamista, mutta kun ne määrät vaan nousee... Toisaalta jäljellä on enää viikko ja vikan päivän määrä on "vain" 115. Kai mä nyt polvet maassa sinne asti pyllerrän?

Tän päivän pääohjelmanumero oli kuitenkin mave, jossa tein jälleen jännän havainnon: Mä oon niin hidas lämpenemään, että vielä isoillakin painoilla toka sarja nousee helpommin kuin eka. Lämmittelin ensin soutulaitteessa 10 minsaa ja sit tein mavea 12*40kg, 10*60kg, 5*70kg ja 2*5*80kg, joista eka sarja oli jotenkin pahan tuntuinen ja pyysin oikein siippaa katsomaan, onko mun selkä hyvässä asennossa. No sit se toka sarja, jota siippa katseli, tuntuikin ihan hyvältä ja meni niin helposti, että latasin vielä 10 kiloa lisää tankoon. 90 kilollakin eka sarja tuntui raskaimmalta, toka sarja kevyimmältä ja kolmas sarja joltain siitä välistä. Ekan 90kg sarjan jälkeen en edes aikonut tehdä kuin kaksi sarjaa, mut sit toka olikin niin helppo, etten tohtinut siihen lopettaa. Kuvassa on vetoremmit jääkaapin oven kahvassa. Onneksi eivät unohtuneet siihen vaan olivat mukana salilla :)

Suklaapäivä

Eiliset 70 punnerrusta tein polvet maassa kolmessa sarjassa 25+25+20 ja sen lisäksi olin työkavereitten kanssa työpaikan salilla ja tehtiin muitakin yläkropan liikkeitä.
Tän päivän 75 punnerrusta samoin kolmessa sarjassa 3*25 ja tuntui aika raskaalta eilisen jälkeen.
Toistomäärät kasvaa sellasta vauhtia, että alkaa jo epäilyttää, pystynkö enää oikeita punnerruksia tekemäänkään :(

Tänään on World Usability Day ja meillä oli perinteinen UI suunnitelmien esittelykierros kaikissa kahvihuoneissa. Siinä tuli seisoskeltua ja juteltua paaaljon tavallista enemmän ja nyt mä oon ihan töttöröö. Ei vaatinut siipalta paljonkaan suostuttelua saada mut lykkämään punttista huomiselle :)

Voin ylpeänä kertoa, etten syönyt yhtään suklaata ennen lounasta. Lounaan jälkeen söin.
Kotona tein värikästä ja terveellistä pöperöä, koska piti vähän tasapainottaa.
En taas syö suklaata enää ikinä! (Paitsi ens kerralla ;)

Draamaa toimistossa

Pomon antama pusu johti mustekalan ja ninjan tappeluun!

Tänään oli se päivä, kun mun oli pakko nöyrtyä ja punnertaa polvet maassa. Ohjelmassa luki 65 punnerrusta ja tissit on ihan jumissa jo edellisten 10 päivän punnerruksista. Onneks polvet maassa punnertaminen on niin kevyttä, että ihan hyvin sain tehtyä 25+20+20 ja nyt olenkin entistä enemmän jumissa :)

Kunnes taivas putoaa

Punnerrushaaste on jatkunut lauantaina 50, sunnuntaina 55 ja tänään 60 punnerruksella. Vika kymppi piti jakaa kahdeksi vitoseksi, kun vasempaan rintalihakseen alkoi sattua sen oloisesti kuin se voisi ottaa ja revähtää kohta. Pitääköhän huomenna tehdä polvet maassa? Koska punnerruksethan tehdään, kunnes taivas putoaa ;)

Sunnuntaina poljin myöskin spinningpyörää

Kauniita unia

Mä olin viime yönä jossain huvipuiston ja vesipuiston ja karkkikaupan sekoituksessa, jossa oli erilaisia pelejä ja leikkejä ja kauppoja ja laitteita, jotka ilmaantuivat ja katosivat omia aikojaan kuin tietokonepelissä. Muistan tarkasti vain hilpeän karnevaalitunnelman ja yhden "laitteen", jossa kävin. Se oli vähän kuin pallomeri, mutta pallojen sijasta se oli täynnä Peanut M&M karkkeja! Uin siellä ja rouskutin menemään minkä kerkesin, mutta valitettavasti sekin "laite" katosi pian ilmaan ja koko loppuyön haravoin teemapuistoa ristiin rastiin toivoen löytäväni sen uudelleen...

Reppana köysirata

Meillä oli tänään virkistyspäivä ja käytiin tutustumassa luontokeskus Haltiaan ja pienellä metsäkävelyllä Nuuksion maisemissa. Metsässä oli mm. köysirata, kota, näköalapaikka ja eläintietoutta. 

Kuu ja tähdet on tänään sellasessa asennossa, ettei tätä tekstiä saa vasemapaan laitaan vaan se haluaa olla keskitettynä.

Kun eilen sain niin hienosti tehtyä 20 punnerrusta niin tänään tasapuolisuuden vuoksi oli heiveröisempää menoa ja tyydyin 10 toiston sarjoihin. Päivän määrä oli yhteensä 45 punnerrusta.
Ekana kuitenkin kyykkäsin. Päätin kokeilla, riittääkö mulle lämmittelyksi pelkkä salille kävely ja omalla painolla ja tyhjällä tangolla kyykkäily. Ei taida riittää. Jaloissa oli ihan ihmeellinen tunne heti ekan 40 kilon sarjan jälkeen. Sellanen omituinen pakotus, ihan kuin lihassolut olis lähellä räjähtää! Se ei kuitenkaan estänyt tekemästä sarjoja suunnitelmien mukaan (12 toistoa 40, 50, 60, 50, 40 kilolla) eli se ei ollut sellanen revähdyksen tapainen kipu, mitä mulle joskus on tullut, kun olen erehtynyt kyykkimään liian vähillä lämmittelyillä. Pakotus alkoi helpottaa, kun tein vielä sumokyykkyjä kahvakuulalla ja liikkuvuusharjoituskyykkyä omalla painolla. Ihan kuin lihakset olis lämmenneet kunnolla vasta siinä vaiheessa? Näköjään mun kinttujen isot lihakset vaan tarvii kunnolliset pitkät lämmittelyt ennen kuin ne on täydessä tikissä. Lenkilläkin mulla on paras menofiilis vasta puolen tunnin kohdalla!