Kellopelleilyä

Toissa viikolla mä nukuin ihan normaalisti joka yö klo 24-08 ja olin päivisin pirteä. Viikonloppunakin heräsin ennen yhdeksää, ilman herätyskelloa. Tällä viikolla olen mielestäni myöskin nukkunut normaalisti, mutta olen silti ollut päivisin älyttömän väsynyt. Homma huipentui siihen, että torkahdin telkun ääreen torstaina, perjantaina ja lauantaina. Hyvästi normaali nukkumaanmenoaika!
Ja tietysti tänään on se yksi päivä vuodesta, kun kello onkin aamulla tunnin enemmän kuin pitäis. Kello näyttää 11:35 ja mä istun tässä aamukahvilla. Kiva työviikko edessä ;)

Mave-maaliskuu

Aika kivasti olen onnistunut nostamaan maven viikon tärkeimmäksi treeniksi, kuten suunnittelin. Maaliskuun ekalla viikolla taivaankappaleet ei olleet voimailulle suotuisassa linjassa ja kroppa oli kuin hyvin nostatettu pullataikina, mutta nyt viimeiset kaksi viikkoa on mennyt vahvasti. Viime viikolla nostelin 5*5*100kg ja tällä viikolla 110 kilolla 5, 4, 3, 3 ja 3 toistoa, vaikka aikataulusyistä en saanut siihen lepopäivää pohjalle vaan takana oli neljän päivän treeniputki (lenkki, kuntonyrkkeily, yläkroppa, tanssijumppa). Normaalin kuukautiskierron mukaan nyt pitäis olla vuorossa pari viikkoa pullataikinaa, mutta koska mä noudatan enemmän jotain Jupiterkautiskiertoa, pitää vaan tarkkailla tilannetta ja koittaa tunnistaa, milloin on hyvä tilanne testata, nouseeko se 130 kiloa vihdoinkin. Toivottavasti se suuri päivä tulee pian, sillä mä alan olla jo kyllästynyt tähän maksimivoimatreeniin.
Ihminen on ihmeellinen eläin, kun se kyllästyy kivoihinkin asioihin!

Torstainen tunnelmakuva

Maverutto?

Vetoremmithän kiedotaan eka ranteen ympäri ja sitten tangon ympäri ja sit nostaessa ei tarvii pidellä koko painoa omin sormivoimin. Mulla ne helposti puristaa kättä silleen, että veri pakkautuu käteen ja yrittää puskea ulos kuivasta ihosta. Punoitus ehti vähän laskea lppputreenin aikana, mutta erottui silti ihan selvästi vielä pukuhuoneessakin.

Torstaina tein mavea 5*5*100 kg. Vasta kotona kirjapidon ääressä tajusin, että toihan oli isoin määrä, mitä olen satasella nostanut ikinä. Hyvällä itseluottamuksella oli helppo nostaa, kun luulin tehneeni tuon ennenkin. Pieni itsepetos kannattaa :)

Huima inflaatio!

Kovasti on kallistunut elämä tänä vuonna. Viime vuonna pääsi Elämyskamelin kanssa uimaan alle 15 eurolla (seutuliput plus uimahalli), mutta tänä vuonna pelkät matkaliput maksaa jo 200! Ja junan lisäksi matkaan tarvitaan myös lentokonetta. Eilen buukattiin retki Etelä-Saksaan huhikuun lopulle. Mä pääsen viettämään synttäreitä Baden Badenissa kylpien. Nyt on kai joku Pesukatti-teemavuosi, kun hääpäivääkin vietettiin kylpylässä :)

Mä lääkitsen matkakuuetta opiskelemalla saksaa Duolingossa melkein päivittäin. Saas nähdä säilyykö innostus vielä matkan jälkeen... Viime vuonna ennen Thaimaan lomaa opiskelin espanjaa tosi ahkerasti, mutta matkan jälkeen en kertaakaan. Joo-o, Thaimaassa ei puhuta espanjaa, mutta etelä ku etelä :D

Huikaton helmikuu

Kuuntelin Sata päivää ilman viinaa -ohjelmaa vasemmalla korvalla ja hiivatti vieköön siellä joku oli laihtunut viisi kiloa olemalla juomatta viinaa. Siis 5 kg! Mä oon juonut 1.1. puoli lasia kuoharia ja 31.1. kolme siideriä ja lasin skumppaa hääpäivää juhlistaessa, mutta muuten olen ollut täysin tipaton ja huikaton. Miksen mä ole laihtunut edes neljää kiloa? Eikös se nyt olis ihan kohtuullinen vaatimus, jos täydellä raittiudella laihtuu viisi?

En olis ikinä uskonut sanovani joskus näin, mutta: Apuva, talvi loppuu kesken! Enää muutama hassu viikko aikaa saada se 130 kiloa vedettyä maasta, kuten oli tän talven tavoite. Maljattoman maaliskuun sijasta voisin ottaa itselleni teemaksi mave-maaliskuu ja nostaa maven 1. prioriteetille. 130 kiloa tuntuu olevan niin kovin lähellä... kyllä sen pitäis pienellä pierulla nousta!

Mitenköhän sitä vaan saisi priorisoitua enemmän?
Koko ajan olen vetänyt kerran viikossa satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Ainut mahdollinen parannus on varmistaa, ettei mave ole koskaan se treeni, joka jää syystä X väliin. En uskalla luvata vetää enemmän ja kovempaa, koska mulla on taipumusta treenata liikaa ja rikkoa itseni. Voin korkeintaan luvata treenata fiksummin. Se vois tarkoittaa sitä, että mave-treenit tehdään aina hyvissä voimissa lepopäivän jälkeen. Ja maven jälkeenkin vois pitää lepopäivän ja syödä kunnolla! Toivottavasti näillä eväillä huhtikuun alkupuolella saan vanhan vihulaisen ylös :)

Oikeeta elämää

Mä yritän elää sellasen periaatteen mukaan, että oikea elämä ennen nettielämän. Voin ilokseni kertoa, että oikeaa elämää on ollut mukavan paljon :)
Siippa osti uuden 65 tuumaisen UHD telkkarin ja se on kaivannut paljon katseluseuraa, kun se on flunssassa. Sit oon saanut nautiskella kampaajalla ja hierojalla.
Eilen kävin työkaverin kanssa salilla näyttämässä muutaman liikkeen, jotka se halus oppia ja ens viikolla oon menossa toisen kanssa katsomaan, mitä siellä salilla oikein vois tehdä. Vähän ohimennen molemmat kysäsivät, kuinka usein mulla on tapana käydä firman salilla ja josko sinne joskus vois tulla mukaan vähän...
No eihän mulla ole tapana firman salilla käydä, ellei jonkun kanssa erikseen siitä sovita. Nyt sovittiin. Hauskaa vaihtelua tulee omiin ajatuksiin ja tekemisiin, kun välillä tekee jonkun toisen toiveiden ja tarpeiden mukaan. Ens viikon treenejä varten kehitin ohjelman ihan vahingossa eilen, kun pyöriskelin sängyssä ennen unen tuloa. Tänään sain kaverin vahvistamaan treenitreffit, kun kehuin mun valitsemia liikkeitä ja miten niillä saa just sopivasti potkua golfiin ja pyöräilyyn ens kesäksi :)
Hyvä mielihän siitä tulee, kun saa auttaa kavereita ja erityisen hyvä mieli tulee siitä, että porukka näkee mut niin vakavasti otettavana harrastajana, että multa voi kysyä neuvoa. Välillä sitä sortuu pitämään itseään laiskana läskinä, mutta kyllä mä taidan aika ahkera voimailija olla :)

Nytkö se vanhuus iskee?

Kaikenlaista pikkukremppaa puskee. Maanantaina oli vasen ranne kummallisella tavalla kipee. Vois kuvitella sen johtuneen sunnuntaisesta kuntonyrkkeilystä, vaikka siellä huitoessa en kyllä mitään kipuja huomannut. Niska on ollu jumissa jo toista viikkoa ja tänäänkin oli jännityspäänsäryn uhka ilmassa, mutta se meni onneks ohi liikunnalla.
Tänään töissä iski yhtäkkiä akuutti kinttukipu. Jouduin ihan nilkuttamaan yhden vessareissun, kun vasen nilkka oli niin pahana. Se meni ohi yhtä nopeesti kuin alkoikin ja jalka oli taas normaali seuraavan kerran, kun nousin paikaltani. Olin henkisesti varautunut siihen, etten ehkä pystykään salilla juoksemaan, mutta pystyin ihan täysin! Nyt kun pyörittelen jalkaa ja ihmettelen niin kai siellä joku asento on, jossa siihen sattuu, mutten oikein osaa paikallistaa sitä.
Olkapääthän mulla on pahana vähän väliä, mutta nyt nekin on keksineet uusia kikkoja. Vasen alkoi eilen jomotella, kun makasin sen päällä sohvalla liian pitkään ja molemmat on tänään pitäneet kummallista pauketta käsiä pyöritellessä...
Sen verran järkeä olen jo tähän ikään mennessä saanut, etten tee treenejä, jotka sattuu. Vaan kun mikään näistä vaivoista ei tunnu salilla ollessa, en oikein tahdo löytää motivaatiota ylimääräiseen sohvalla makoiluun. Etenkin kun yksi vaiva tuntuu tulleen liiasta makoilusta ja yhteen vaivaan liikunta auttaa ;)