Väsynyttä sotkemista

Juttelin kahvitauolla pikkulasten äitien kanssa: Kun ei se nuku! Ja just kun luulen sen viimein kohta sammuvan niin eiköhän se pomppaa pystyyn ja ala höösäämään "Missä on pädi? Pitää vielä yhteen meiliin vastata!" Tuo oli siis mun puheenvuoro, johon äidit nyökytteli ymmärtäväisinä. Eihän se uneton pahuuttaan valvo, mutta silti välillä herää epämiellyttäviä ajatuksia siitä, mitä mä sille kohta teen... Nuijanukutus on aika vahvoilla :D

Väsymyksestä huolimatta menin sisulla spinnamaan. En kerpeles anna yhden yökyöpelin pilata mun harrastuksia! Sykkeet oli jännän korkeella ja hiki virtas. Onkohan se tyypillistä, jos on univajetta?

Huomenna on meidän pumpulihabahääpäivä :D Älyttömän nopeesti on vuosi mennyt. Hassua miten viime vuonna tähän aikaan oli kova hösis saada vihkiminen hoidettua ennen lomaa ja pakata ja lähteä Orlandoon. Sillon ei ollut mitään tietoa, että oltais muuttamassa. Nyt taas on kauhee hösis tän muuton kanssa ja ne viime vuoden kiireet on jo painuneet unholaan. Ensi vuonna on varmaan taas uudet proggikset ja nää nyt tällä hetkellä isoilta ja stressaavilta tuntuvat asiat on muuttuneet pieniksi ja mitättömiksi. Ei kannattais liikaa stressata niistä nytkään.

Odottavan aika on pitkä

Raastava kuuden viikon odotus alkoi tänään, kun kävin Nomolla tilaamassa elämäni ensimmäisen mittojen mukaan tehdyn vaatteen - farkut. Sain lahjakortin toivejoululahjaksi ja vasta nyt sain aikaiseksi mennä valikoimaan kaikki tilpehöörit ja 3D skannaamaan pyrstöni. Ennen tätä päivää mulla ei tuntunut olevan mitään kiirettä koko homman kanssa, mutta nyt kun tilaus on tehty, hoppu on yhtäkkiä suuri. Tulispa mun omat Nomoset jo pian!

Eipäs vaadita liikoja!

Varsinaista touhua taas - muija treenaa tunnin keskisykkeellä 152 ja sit vielä harmittelee, kun ei saanut tehtyä kaikkea kunnolla! Eiköhän toi nyt kuitenkin ole ihan hyvä setti, vaikka taljat olikin aina vaan varattuina, enkä saanut tehtyä ojentajia ja yhtä olkapääliikettä. Tein kuitenkin vatsoja ja pari muuta olkapääliikettä ja juoksin matolla oikein mukavasti. Paljon paremmin urheiltu kuin suurimmalla osalla suomalaisista tänäänkin ja erittäin hyvin siihen nähden, että melkein nukahdin nojatuoliini ennen salille lähtöä ;)

Eilen en päässytkään salille, kun piti käyttää autoa huollossa. Webaston asennuksessa oli mennyt jotain pieleen ja se vuosi bensaa. Onneks vuoto löytyi helposti ja saatiin nopeasti korjattua. Huomennakaan en pääse salille, koska tehdään asuntokaupat. Sen verran tulee rahaa, että ehkä sen vuoksi voi jättää salin väliin ;)
Jouluflunssan jälkeen olen yhdellä viikolla ehtinyt jumpata neljästi ja tästä viikosta tulee jo kolmas viikko, jolla ehdin jumpata vain kolmesti. Se tuntuu hirveen vähältä, kun on tottunut viiteen kertaan. Pitää ihan tsempata ja hokea itselleni, että kolmekin kertaa on ihan ookoo. Ennen vanhaan se oli mun tavoitemäärä, johon olin tyytyväinen. Nyt en saa vaatia itseltäni liikoja, kun muuttohommat vie niin paljon aikaa. Ehdin urheilla enemmän taas sitten, kun on asetuttu uuteen kotiin.

Omegawave mainos ;)

Omegawavella on nyt saatavilla kokeilu täällä: http://www.omegawave.com/omegawave-mobile

You are invited to help us trial the Omegawave readiness assessment system risk-free. With the purchase of the ECG Sensor Belt (€149) you’ll get a free three-month subscription to the Omegawave system (a €30 value). At the end of the three-month trial you can convert to a monthly subscription or return the ECG Sensor Belt for a full refund.

Join our community of professional athletes and help us develop the product, reporting and interface for individual athletes and fitness enthusiasts. During the trial, you'll be invited to complete 3-5 short surveys that share your experience with the system.

If you're looking for a way to avoid illness and injury, improve your athletic performance and train smarter, start today!

Suosittelen testaamaan, jos harrastaa raskasta aerobista urheilua, kuten juoksua, pyöräilyä, triatlonia yms. Mittaus toimii oikeasti. Tuloksista kyllä näkee selvästi, milloin takana on lepopäivä ja milloin pitkä raskas treeniputki ja pitäisi levätä.

Nuori kapinallinen?

Söin äsken maksalaatikon ja nyt on tosi kapinallinen olo. Mä oon aina tykännyt siitä (mistäpä en olisi ;) mutta viime vuosina olen syönyt sitä todella vähän. Paula Heinosen ravintoluennolta kun jäi lähinnä mieleen, että maksalaatikko on niin epäterveellistä, että jokainen syöty annos lyhentää mun odotettavissa olevaa elinikää vähintään tunnilla, ellei jopa päivällä ;)
Kapinahenki nousi siitä, että tää viikonloppu on mennyt taas ihan liian nopeesti ja ollut täysin pois mun hallinnasta. Aikuinen ihminen tahtois olla omassa elämässään kuskin paikalla. Mulle ei sovi ollenkaan sellanen, että lauantaina aamupalan jälkeen keksitään, ettei ollakaan menossa salille vaan Vepsäläiselle ja iltapäivällä keksitään, ettei illallakaan olla menossa salille vaan anoppilaan harjoittelemaan maaliruiskun käyttöä ja maalaamaan pöytää. En siis päässyt eilen salille lainkaan :( Onneksi sentään siipan tädin 60-vuotispäivät toteutui kalenterin mukaan, että sain vähän tälläytyä ja tavata ihmisiä.

Vepsäläisellä ihastelin näitä, lienevät istuimia (Hippo oma :)

Hieno juhlakoru ja paljon meikkiä - tai siltä se silloin näytti, verrattuna arkiseen naturel-naamaan

Tänään siippa sääli mua ja käytiin heti aamusta salilla ennen kuin mentiin jatkamaan maalausoperaatiota. Tosin ei se malttanut olla salilla kuin tunnin, joten mä ehdin tehdä vain kolmea liikettä lämmittelyn lisäksi. Ne olikin sitten ihan hyviä liikkeitä. Mavessa tein kovimmat sarjat 85 kilolla ja niissä oli 10 ja 8 toistoa. Annoin painon kuolla maahan joka välissä ja hengitin pari kertaa, joten joku vois kutsua noita sarjan sijasta nopeasti peräjälkeen tehdyiksi ykkösiksi. Oli miten oli, ton vikan kasin jälkeen oli sellanen olo, josta varoitetaan crossarin etupaneelissa: If you feel faint, dizzy or out of breath stop training immediately! On ainakin tehty kunnolla, jos vähän huippaa :D
Yläselkää tehtiin yhdessä siipan kanssa. Mä pyysin sitä katsomaan mun tekosia kulmasoutulaitteessa, kun en ollut varma oikeista säädöistä ja sopivista painoista. Lopputulos oli se, ettei koko laite ole mulle sopiva, kun en vaan pysty sen sallimilla liikeradoilla tekemään työtä kunnolla yläselällä vaan menee liikaa hauiksille. Mulla on muutenkin paha taipumus siihen, kun mulla on niin vahvat hauikset. Pitää ruveta tekemään hauiskäännöt ennen yläselkää, ettei niissä olis enää voimia jäljellä :D
Alataljan suhteen olen luovuttanut jo aiemmin. Siinäkään en ole koskaan löytänyt sopivaa asentoa ja kahvaa ja suoritustekniikkaa. Jotenkin kaikki rajoitetut liikeradat ja otteen leveydet on aina pielessä. Sattumalta viime viikolla näin parin tyypin käyttävän köyttä kiinteän kahvan sijasta ja sitä piti nyt kokeilla. Toimii! Jää ehdottomasti mun repertuaariin tämä. Mun on todellakin korkea aika oppia tekemään yläselkää oikeaoppisesti, ilman hauiksia. Mulle ainakin on paljon apua oikean liikkeen hahmottamisessa, kun kuvittelen rutistavani tölkkiä lapaluiden väliin, kuten tällä videolla tehdään.

Kiuas, akkuporakone ja ruuvipenkki

Tasan kolmen viikon päästä saadaan asunto, mutta taas on shoppailtu vaikka mitä jo etukäteen nurkissa haudottavaksi. Tällä tahdilla kamat ei enää mahdu sinne 109-neliöiseenkään, kun viimein päästään muuttamaan!
Mulle iski shoppailukateus ja illan päätteeksi kävästiin pikaseen vielä Sellon Espritillä kurkkaamassa, jos mullekin löytyis jotain kivaa. Ei löytyny. Siellä oli parikin ihan kivaa mekkoa, mutta vain kokoja 38 ja 40. Vaatteiden ostaminen on ihan pyllystä! Miksen mä tykkää ostaa työkaluja, kun se on niin paljon helpompaa?
Toisaalta ihan hyvä, etten löytänyt mitään, koska on toi mun vaatekaappi aika täynnä. Ostomanian vastareaktio alkaa nostaa päätään - tekis mieli heittää taas kamaa pois. Valitettavasti se ei paljon auta, vaikka mä heittäisin pois puolet mun vaatteista, jos siippa ostaa samaan aikaan kaikki Bauhausin valikoimista löytyvät Boschin työkalut ;)
Miten saisin miehen uskomaan, ettei kaikkea tarvitse omistaa?

Ja koska kisut on niin söpöjä...

Kuuma kissa ja Möhköfantti

Kuuma kissa --- Möhköfantti -asteikolla fiilis on tällä viikolla ollut melkosen lähellä tätä:

Kaikki vaatteet puristaa ja vaakakin näytti 1,5 kiloa enemmän kuin muutama viikko sitten. On se jännää tää naisen elämä! Ei auta muu kuin odottaa ensi viikkoa ja toivoa sitten tuota toista ääripäätä ;)
Möhköydestäni huolimatta kävin toki eilenkin salilla jumppaamassa olkapäitä ja ojentajia sekä crossailemassa. Ja tänään kävin työpaikan salilla spinnaamassa. Ja interweebion ihmemaassa klikkailin itseni tämmöseen tekstiin: Learn Only 1 Lesson in 2013. Lukekaa se! Se on hyvä.

Laiskoille klikkailijoille voin paljastaa, että se opetus on: You gotta know what you're fighting for.

Pointtina siis se, että pitää olla sellanen tavoite, jonka eteen on valmis taistelemaan tosissaan. Kun tavoite on itselle riittävän arvokas, jaksaa sen eteen tehdä töitä päivästä toiseen.

Mä tahtoisin keksiä itselleni sellasen tavoitteen. Onhan noita paljon juttuja, jotka olis kiva saavuttaa (esim. laihtuminen tai joku tietty penkkitulos) mutten ole keksinyt The Tavoitetta. Tää olkapään rasitusvamma on jyrsinyt mun motivaatiota tavoitella penkkituloksia, koska en missään nimessä halua treenata terveyden kustannuksella. Siksi kävin muokkaamassa tuota sivupalkissa näkyvää Tietoja minusta osiotakin. Nyt se ehkä kuvaa paremmin blogin todellista sisältöä? Eihän nää mun jutut koskaan ole mitenkään määrätietoisesti kuvanneet matkaa kohti jotain päämäärää vaan tää on ollut tämmöstä sekalaista tilitystä aina :D

Itse asiassa, sehän nyt on aika selvää, että pitkällä tähtäimellä mun tavoite on olla terve ja hyväkuntoinen. Sen voi todeta saavuttaneensa lopullisesti sitten joskus, kun satavuotiaana kuolee saatuaan pallon päähänsä golfkentällä, eikä pitkän kitumisen jälkeen vanhainkodissa ;) Näin nuorena tuo tavoite taitaa tarkoittaa vaan sitä, että harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja syö järkevästi. Ei kuulosta kovin iskevältä tavoitteelta. Sitä paitsi se toteutuu mulla jo. Ihan kelpo minimitavoite kuitenkin. Siihen vaan päälle jotain hauskoja lyhyemmän tähtäimen tavoitteita...