Lomalla ehtii

Vähän pitää venyttää tuota loman määritelmää, kun en ole ollut edes sairaslomalla töistä vaan pelkästään harrastuksista, mutta jo siitä on siunaantunut sen verran lisää vapaa-aikaa, että ehdin käydä shoppailemassa.
Kumisaappaille olis voinut olla käyttöä jo ennenkin, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia, kun nää mun isot kaviot on niin hankalat. Nyt oli kerrankin aikaa ja motivaatiota, kun veneennostoreissu häämöttää horisontissa. Tällä kertaa lähtenemme siipan kanssa kaksin, joten paikalla ei tule olemaan ketään, joka voisi kahlata ns. naistensaappailla, jotka siipan suvussa on jotain kokoa 36!
Ennen kauppaan lähtöä ehdin suoda keltaisille saappaille ihan pienen ajatuksen ennen kuin murskasin moisen haaveen turhana haihatteluna. Tuskinpa niitä nyt löytyy, eikä varsinkaan mun kokoa, joten paras vaan tyytyä siihen, mitä järkevällä vaivalla kaupasta saa. Mutta mikä olikaan ensimmäinen silmiini osunut asia Citymarketin saapashyllyllä? Mikä olikaan ensimmäinen ja viimeinen koskettamani saapaspari? Nokian keltaiset Hait kokoa 42 oli ainoat saappaat koko kaupassa, joita edes harkitsin. Ei tarvinnut sovittaa muita, nää oli heti passelit. Enpä muista, milloin olis onnistunut jalkineiden hankinta näin mukavasti :)

Onnetar tuntui istuvan olkapäällä, joten uskaltauduin Aleksi 13:een katsomaan laukkuja. On ihan poskettoman vaikeeta löytää veska, joka olis sopivan kokoinen, aitoa nahkaa ja jossa olis riittävästi taskuja, että kamat pysyy ruodussa. Aidosta nahasta olisin ollut valmis tinkimään, koska sen hyvyydestä mulla ei sinänsä ole tietoa. Tiedän vain tekonahan huonoudesta. Se kuluu nopeasti ja rumasti, etenkin hantaakista, ja kaikki reunat viimeistellään muoviliuskalla, joka irtoaa helposti ja alta alkaa purkautumaan langanpätkiä: 

Hillitön munkki jatkui ja löysin täydellisen peruslaukun: mustaa nahkaa, ei turhia krumeluureja, sopii yhteen kaiken kanssa, istuu sekä olalle että käteen ja sisältää huikeat 7 erillistä taskua!
Eikä ollut hillittömän kallis nahaksi, 110€. Ilmeisesti tää The Monte ei ole mikään hiano brändi. Toivottavasti toi on kuitenkin täyttä nahkaa kuten luvattu ja kestää kulutusta ja vanhenee kauniisti kuten nahalta odotan :)

Rapatessa roiskuu

Flunssa peijooni se vaan soutaa ja huopaa. Öisin köhityttää sen verran, ettei saa nukuttua, kun taas päivisin on melkein terve, mutta väsynyt olo. Koko viikon olin ihan varma, että paranen täysin golfkierrokselle tänään. Vaan ei. Otettiin taas auto, ettei puolikuntoinen rasitu liikaa. Viimeksi autolla oli ihan hauskaa huristella. Liekö uutuuden viehätystä? Tällä kertaa auton huonot puolet näkyi enemmän. Jouduttiin puljaamaan autonvaihto puolivälissä, kun saamamme auton akku ei kestä koko kierrosta. Onneksi sentään saatiin tästä tieto heti kättelyssä, eikä tarvinnut kentällä stressata. Tällä kertaa peli kulki jotenkin eri tavalla niin, että auto mailoineen tuntui olevan useammin väärässä paikassa tai jotenkin hankalasti. Paljon ketterämpää on liikkuminen, kun kumpikin voi kulkea koko ajan oman bäginsä kanssa, minne päin lystää. Last but not least, kenttä oli paikoittain varsin märkä ja saimme melkoisen kuraisen opetuksen märällä kentällä ajelusta ennen kuin opimme olemaan tarkkana ajolinjojen kanssa. Auto jäi mutaan sutimaan ja mun piti työntää se turvaan. Sain tietenkin komeat roiskeet päälleni! Housut oli ihan läpimärät, mutta onneksi tollanen urheilumateriaali kuivuu nopsaan auringossa. Ja onneksi tämä tapahtui pelialueen reunalla, eikä keskellä väylää, koska siinä olis kenttä voinut kärsiä vielä pahemmin kuin minä ;)

Mä löysin aivan ihanan Puman golfsateenvarjon ja pakkohan se oli ostaa, vaikka yleensä me ei paljon sateella pelata. Aiempina vuosina on peruttu kierroksia vähän turhankin herkästi, jos ennusteessa on ollut sadepisaroita. Välillä on ollut tosi höntti olo, kun on peruttu kierros ja sit ei olekaan satanut tippaakaan. Viime aikoina on opittu tulkitsemaan ennusteita tarkemmin. Foreca näyttää sadetta aina, jos siihen on yhtään mahdollisuutta. Ilmatieteen laitoskin laittaa pisaran kuvan hyvin herkästi, mutta siinä on kaverina sateen todennäköisyysprosentti. Jos se on alle 50 niin todennäköisemmin ei sada, vaikka kuvakkeessa on pisara!

Uusi ystäväni Yrno näyttäis olevan kaikkein optimistisin ja tarkin ennusteissaan - ainakin ensivaikutelmien perusteella. Olen nyt muutaman kerran tsekannut ennusteet sieltä, kun en ole tykännyt suomalaisten sateisista ennusteista ja kaksi kertaa norjalaiset lupas, ettei siellä mitään sada - eikä satanut! Yhdellä kerralla norjalaisetkin ennusti sadetta ja sillon tuli vettä ku aisaa.

Venäjän kaakkunen

Viimeinen Pietarin tuliainen avattiin tänään, kun etätöissä tarvittiin perjantaipullaa :)
Maku oli selvästi hunajainen, kuten kuva lupaa, muttei kovinkaan makea. Oltiin siipan kanssa molemmat sitä mieltä, että jos kerta syödään epäterveellistä kakkusta niin sais se nyt edes olla makeeta. Useiden tuliaisten joukosta emme löytäneet mitään, minkä puuttumista suomalaiskaupoista harmittelisimme. Venäläiset herkut ei ole tarpeeksi makeita meille!

Muistan joskus nähneeni "Kansallinen etätyöpäivä" kampanjan mainoksia. En itse tehnyt silloin etätöitä, enkä huomannut muidenkaan tekevän. Tänään puolestaan "kaikki" teki etänä. Lakko-pakko sai aikaan kansallisen etäpäivän paljon tehokkaammin kuin joku tylsä kampanja. Mehän kuljetaan autolla töihin, joten olis päästy ihan normaalisti, muttei haluttu riskeerata ruuhkia, kun kerta etämahdollisuus on olemassa. Muutama muukin oli lähtenyt samalla ajatuksella ja tiet oli kuulemma lähes autioita :D

Syksyn merkki

Haksahdin taas ostamaan lankaa! Se oli niin herkullisen väristä - kuin kerä laavaa. Glittervirkkuukoukut oli myös liian ihqut ohitettavaksi. Nyt pitäis siis virkata jotain...

Mä tykkään tehdä käsitöitä ja syksyisin ihanat langat alkaa kuiskia mun nimeä. Harmi vaan, etten mä ole kovin taitava. Tuotoksista tulee itse tehdyn näköisä - sillä ei niin imartelevalla tavalla :D

Viime vuonnakin rakastui punasävyiseen lankaan ja kutaisin tuubihuivin. Enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan! Mulla on niin paljon huiveja, eikä viime talvena oikein ollut näin jykevää huivia vaativia kelejä - onneksi :)

Nuha-suklaa

Panda on hauska brändi. Tykkään niitten mainonnasta yms. tyylistä. Harmi, ettei niiden namut ole maailman parhaita vaan ainostaan yhtä hyviä kuin kaikkien muidenkin ;)

Omintakeinen makeinen

Pienessä nuhassa ruokahalu ei vielä katoa. Se vain muuttaa suuntaa. Kaikki epäterveellinen maittaa paremmin kuin kunnon ruoka. Ja kun ei pääse treenaamaan niin ei tule sellasta kunnon rehellistä nälkää, kun ei energiaa kulukaan. Normisti mä osaan aika tarkkaan mitottaa, kuinka paljon meihin uppoaa ruokaa, mutta nyt on kyllä mennyt harvinaisen paljon haaskuuseen. En vielä edellisellä kauppareissulla osannut ennustaa, että ollaan molemmat monta päivää lohdutusherkkukuurilla ;)

Massavaellus

Ostin keväällä netistä jegginsit, kun somessa huhuttiin niissä olevan tilaa runsaimmillekin reisille. Onneks ei olleet kalliit, sillä somehuhut on melko epäluotettavia. Pystyin kyllä käyttämään niitä, mutta kapeat reidet + löysä ja matala vyötärö -yhdistelmä teki niistä melkosen epäkäytännölliset.

Kesän ajan kuljin ohuemmissa pöksyissä, enkä käyttänyt näitä pitkään aikaan. Voitte kuvitella, kuinka paljon jänskätti, nouseeko jeggins edes puolitankoon, kun eilen aamulla nuha-läski-fiiliksissä lähdin kiskomaan niitä kaapista pyykki-tiukkana... Miksiköhän edes ryhdyin moiseen?

Mutta ylläri pylläri, ne mahtui paremmin! Luulis, että tässä olis perä levinnyt, kun en ole kyykännyt tai vetänyt maasta vaan pelkästään kevyesti pyöräillyt ja golfannut. Tuntuu paljon plösömmältä, kun lihakset ei ole koko ajan treenanneen tuntuiset. Mahakin tuntuu paisuneen, vaikka paino ei ole muuttunut kiloakaan. Ilmeisesti on siis käynyt niin, että reisissä ollut lihasmassa on vaeltanut vyötärölle rasvamassaksi. Vyötärön tilannetta on näissä pöksyissä vaikea arvioida, kun siinä oli ylimääräistä tilaa ennen ja on edelleen.
Älytöntä että vaatteet istuu paremmin, kun on vähän plösähtänyt! Eiks sen nyt pitäis mennä niin, että hyväkuntoisella istuu rätitkin nätimmin?

Rehellinen belfie! :D

Peliä ilman urheilua

Että osaskin sattua noin upea viikonloppu just, kun mä olen kipeenä! Vesijuoksusuunnitelmat oli pakko perua, mutta onneks Elämyskameli ei ole pöpökammoinen ja halus hengailla mun kanssa muuten vaan :) En siis jäänyt kurjana kotiin virumaan, kun siippa kävi lauantaina Turussa golfaamassa poikaitten kanssa. Sillä riitti peli-intoa vielä sunnuntaillekin niin paljon, että se kekkasi, miten pienessä nuhassakin pystyy pelaamaan: Golfautolla! Jos on sen verran nuhaa, ettei halua urheilla, mutta pystyis kyllä menemään duuniin, niin silloin pystyy lyömään palloa, kunhan ei joudu roudaamaan bägiä pitkin niittyjä sitä melkein kymmentä kilsaa, joka golfkierroksella kävelymatkaa kertyy.
Valinta oli juuri oikea! Sain olla ulkona, mutten väsynyt, eikä nuha pahentunut. Autolla mennessä golf ei oikein enää käy liikunnasta. Kävellenkin se on vain kevyttä liikuntaa ja väsymys tulee kierroksen pitkästä kestosta (4-5 h) eikä hetkittäisen rasituksen kovuudesta. Ja tietysti kun siinä omaa ruhoa liikutetaan niin se on raskaammalla ruholla paljon rankempaa kuin köykäsemmällä. Kymmenen kilon painon muutoksen huomaa jo selvästi - toisin kuin vaikka punttiksella tai pyöräillessä.