Tiistaina kävin tasavauhtisella hölkkälenkillä, josta sain kintut ihan yllättäen kipeiksi. Mä oon näköjään niin tottunut juoksun ja kävelyn vaihteluun, ettei mäkien ylös juokseminen tuntunut missään seuraavana päivänä, mutta pidempi yhtäjaksoinen hölkkä kyllä tuntuu edelleen :D
Tänään kävin työkaverin kanssa lenkillä ja kävelyn lisäksi vedettiin viisi lyhyttä vetoa ihan täysiä juoksua. Se olikin aika jäynää kipeille kintuille ;) Jälkiviisaana olis kannattanut tehdä tiistaina sellanen lenkki, josta ei olis tullut lihakset kipeiksi.
Hämmästyin suuresti siitä, että ekan noin 50 metriä olisin jaksanut spurtata kovempaakin, mutten vaan osannut liikuttaa jalkoja nopeammin - meinasin kompastua varpaisiini ja muljauttaa polveni nurinpäin. Sadan metrin kohdalla oli sitten jo kuntokin lopussa. Varmaan tossa oppis paremmaks, jos harjoittelis. Tää oli eka kerta, kun koitin tehdä noin nopeita ja lyhyitä spurtteja.
Tänään lenkin jälkeen ihan tosissaan harkitsin vielä kotiin kävelemistä, mutta 5 kilsaa yksin kuulosti liian pitkästyttävältä kivan kaverin kanssa rupattelun jälkeen. Ja onneksi otin bussin, sillä nyt ehdin mukaan, kun pojat oli yllättäen menossa salille. Mulla on ollut vähän sellanen periaate, että yksi urheilu päivässä riittää, mutta joskus lipsun ;)
Voimatasot ei todellakaan olleet huipussaan elisen salin ansiosta, joten tein penkkiä vain 5*5 toistoa 60 kilolla. Oon ihan tyytyväinen siihen, miten hyvin sen jaksoin, eikä yhtään epäilyttänyt tehdä ilman varmistajaa. Penkin jälkeen menin poikien kaveriksi tekemään ylätaljaa, hauiksia ja ojentajia - kaukana optimaalisesta, kun eilenkin tein yläselkää ja hauiksia. Muttei kai yksi höperö-sali mitään haittaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti