Ne oli oikein komeita koiria ja mä katselin niitä ihaillen, enkä osannut pelätä edes sen vertaa, että olisin varonut tai väistänyt, kun ne siinä juoksenteli. Joten niinhän siinä kävi, että yhtäkkiä koiraraketti kamppas mut ja lensin hölmistyneenä pitkin pituuttani keskelle pururataa!
En ole vielä ihan varma selvisinkö säihkähdyksellä. Oikessa kämmenessä ja vasemmassa polvessa on vain pari naarmua, mutta oikea nilkka on vähän kipeä. Vaikka siihen aluksi sattu aika paljon niin ei se onneks kunnolla nyrjähtänyt vaan pystyin kävelemään kotiin lähes normaalisti. Nyt haudon sitä pakastemaissilla ja toivon parasta.
Epäilen joutuneeni novascotiannoutajan kampittamaksi. Kaverilla oli just tollanen erikoinen vaalea kirsu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti