Mälsää. Milloin mistäkin syystä on tullut nukuttua liian vähän tällä viikolla ja tänään olin jo siinä kunnossa, että torkuin sohvalla pari tuntia töiden jälkeen. Olisin halunnut käydä lenkillä, kun takana on jo kolme liikkumatonta päivää. Voin kyllä täysin ymmärtää, miksi pienten lasten vanhemmat ei jaksa enää arjen pyörittämisen jälkeen tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja syödä suklaata. Mä oon jo pienemmälläkin univajeella poissa pelistä!
Katselen toisella silmällä lätkää. Jännä homma, että lätkää katsoessa mä en koe tarvetta lähteä itse urheilemaan. Lätkä jotenkin yhdistyy mun päässä peleihin ja jos yhtään tykkäisin pelata tietokoneella niin varmaan lätkän katsominen innostais mut kaivamaan jonkun pelin esille. Muissakin joukkuepeleissä taitaa olla sama efekti. Sen sijaan yksilölajeja katsoessa tulee heti sellanen polte, että pitäis päästä lenkille tms. Jopa hiihdosta tulee sellanen tunne, vaikka mä en todellakaan hiihdä. Valokuvien ja tarinoiden perusteella tiedän joskus lapsena hiihtäneeni, mutten itse muista siitä mitään. Eli voisi melkein sanoa, etten ole koskaan hiihtänyt, kun en kerran sitä muista. Ja silti hiihto herättää mussa sellasen treenifiiliksen, etten malttais katsoa sitä vaan tahtoisin lähteä itsekin lenkille tai salille. Ei tässä muuta pointtia ollut kuin jännä juttu vaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti