Isin kanssa rautaa kolistelemassa

Sillon pari viikkoa sitten, kun tein mave-enkan 125 kiloa, kerroin siitä tietenkin myös äitille, joka kertoi isille, joka oli sitä mieltä, ettei se nyt niin paljon ole - hänhän itse nostaisi sen minä päivänä tahansa. Vanhukset sai siitä ihan väittelyn aikaan ja tilanne kärjistyi siihen, että äiti pyysi mua viemään isin salille ja näyttämään sille närhen munat ;)

Etukäteen katsottiin opetusvideota hyvästä ja huonosta nostotekniikasta, joka oli isille tuttu muista hommista, vaikkei hän salilla ole koskaan käynytkään. Kun mavetankoon oli ladottu 80 kiloa, alkoi isin selkä pyöristymään. Onneks mä otin nostot videolle ja sen nähtyään isi oli itsekin sitä mieltä, ettei näytä täydelliseltä. Vannotin oppilastani skarppaamaan ja annoin sen nostaa vielä pari kertaa. Pyöreä 100 taisi olla haaveiden haamuraja, sillä sen jälkeen ukko oli valmis luovuttamaan. Mun silmiin näytti siltä, että raaka voima voisi riittää enempäänkin, mutta täysin treenaamatta ei vaan osaa nostaa teknisesti oikein ja turvallisesti. Ihan muutaman kuukauden harjoittelulla tulos voisi nousta huimastikin.

Penkkiä kokeiltiin myös ja sehän on teknisesti varsin vaikea liike. Ekakertalaisen tunnistaa siitä, että touhu näyttää kiikkerältä kuin varsan ensiaskeleet tai merihädässä huitovalta melojalta. Isin penkkaus ei ollut poikkeus. Siitä johtuen ei päästy testaamaan maksimivoimaa vaan pikemminkin sitä, kuinka isolla painolla uskaltaa huitoa. Se paino oli 50 kg.

Tulokset ei tän taulukon mukaan ole lainkaan pöllömmät, kun otetaan huomioon, että kyseessä oli 65v eläkeläinen, jonka kuntoiluhistoriasta ei löydy mitään voimailulajeja. Sieltä löytyy keilailua, sählyä, pyöräilyä, koiran ulkoilutusta ja mökin ylläpitoa. Isi kertoi painavansa noin sata kiloa ja pituutta oli ainakin joskus nuorena 185 cm. Ei tuo minusta silti kovin pulskalta näytä. Taidan olla isin tyttö tän vahvan ja tukevan varteni kanssa :)