Lamppu sai kodin

Soitin äiteelle toissapäivänä ja se kertoi yhden mun tädin käyvän usein kirppiksellä, yhtä paljon ostamassa kuin myymässäkin. Totesin siihen jotain, että kirppikselle ei oikein viitti lähteä, jos myytäviä tavaroita ei ole paljon, joten mä vaan hilloan niitä mun muutamia ylimääräisiä rojuja nurkissa, mikä on ihan tyhmää. "Ei sulla sattuis jalkalamppua siellä nurkissä pyörimään" kysyi äiti.

Witsit, mikä sattuma! Juurikin jalkalamppu mulla on kirjaimellisesti nurkassa, kun se ei ole toiveista huolimatta löytänyt paikkaa täällä uudessa kodissa. Ei vaan ole töpseliä missään sellaisessa paikassa, mihin jalkalampun voisi sijoittaa, enkä halua vedellä jatkojohtoja lattioiden poikki.

Tänään sitten kävin viemässä rakkaan lamppuni uuteen kotiin. Onneks se mahtui autoon, kun on kuitenkin noin 175cm korkea kaveri. Äiti näytti tykkäävän lampusta ihan oikeasti. Se ei ole hirvittävän kirkas vaan valo on kaunis ja tunnelmallinen. Hyvillä mielin jätin lampun äidin hoiviin. Nämä eivät ole hyvästit - saan edelleen nähdä sitä niin usein kuin haluan :)