Matkustelut alta pois

Nyt pitää hoitaa parin vuoden edestä matkailuasioita pois alta, että voi sitten hengailla kotona haukkusen kanssa :D Lähden siis huomenna Berliiniin työkamujen kanssa minilomalle! Oikeesti tää reissu on kyllä varattu jo kauan ennen koirajuttuja, mutta hauskasti sen saa selitettyä tilanteeseen sopivaksi :)

Meitä on matkassa 14 henkeä ja asustetaan tämmösissä asunnoissa lähellä Brandenburgin porttia. Saksalainen matkanjohtajamme on laatinut ilahduttavan perusteellisen excelin kaikista suunnitelmista ja ottanut lisäksi screenshotit google mapsin reittiohjeista joka paikkaan. Suunnitelmiin kuuluu osallistujien toiveesta paljon syömistä. Tavallisten ravintolan pöytävarausten lisäksi meillä on perjantaina Culinary tour in Kreuzberg ja lauantaina illallinen Unsichtbar ravintolassa, joka on aivan säkkipimeä, jolloin asiakkaat ovat yhtä sokeita kuin sokeat tarjoilijatkin. Allierten Museum pääsi listoille Elämyskamelin suosituksesta ja meillä on siellä oikein opastettu kierroskin kylmän sodan näyttelyssä. Muita paikkoja ei ole lyöty lukkoon, mutta tarkoitus olis aina poiketa katsomassa, mitä milloinkin on matkan varrella. Ja tietenkin ostoksille lähtijöitä löytyy :)

Me käytiin siipan kanssa Berliinissä vuonna 2012, joten kaikki tärkeimmät on jo nähty. Nyt ei ole mitään paineita, että jotain tiettyä olis pakko nähdä. Yksi niistä tärkeimmistä oli Ritter Sport Choco Welt :D

Koiria katsastamassa

Käytiin kuin käytiinkin lauantaina koiranäyttelyssä ja se oli siipan mielstä jopa yllättävän mukava kokemus. Koko hoito oli ulkona, nurmikentällä, ja onneksi saatiin siitä iltauutisissa mainostetusta myrskystä vain tuuli ;)

Se asia varmistui, että mopsit ja ranskanbulldogit on liian reppanoita meille. Bostoninterrierit oli aika sopivan reippaita ja iloisia. Ne oli vähän pienempiä kuin odotettiin... Siellä oli yksi ihanan hellyydenkipeä bullmastiffi, joka iloisella olemuksellaan houkutteli meidät rapsuttelemaan itseään ja juttelemaan ihmisilleen. Siinä oli jykevä rekku, jota kärsii kurmuuttaa sydämen kyllyydestä :)
Kyllä ne staffitkin pitää käydä katsastamassa, jos ne olis meille sopivan kokoisia ja kunnon halimisen kestäviä. Se pitää vain tehdä jossain muualla, sillä tässä näyttelyssä staffit oli vasta sunnuntaina ja niitä oli ilmottautuneena vain 3 kappaletta, joten ei jaksettu mennä kahtena päivänä putkeen.

Tilastotiedonmuru

Satsin äpsistä näkee kivasti tilastoja, kuinka paljon siellä on tullut käytyä. Tai siis kivasti tälleen tilastonarkkarin näkökulmasta, mutta oman bisneksen kannalta saattavat ampua itseään jalkaan. Jopa mulle, joka talvella käyn Satsissa viidesti viikossa, tulee koko vuoden keskiarvoksi vain 2,2 käyntiä viikossa. Viime vuosina olen siirtynyt entistä enemmän harrastamaan ulkoliikuntaa ja nykyään mulle kelpaa selvästi huonompikin keli kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Taidanpa irtisanoa koko Satsin ensi keväänä, jos hauvahommat toteutuu ja siirryn jokapäiväiseksi lenkkeilijäksi :)

Meillä oli tänään sellanen duunipaikan syksyn kick off tapahtuma Katajanokan kasinolla ja sieltä junalle kävellessä törmäsin tämmösiin monstereihin! Kyseessä oli Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluva Meren elämät installaatio.

Pistiäispäivä

Nyt siihenkin on viimein saatu selvyys: En ole allerginen ampiaisen pistolle. Olen tätä pohdiskellut, kun mulla on siitepölyallergiaa ja hyttysen pistot kutittaa mua ihan hulluna! Tänään rangella ennen kierrosta amppari pisti takareiteen. Sen verran se sattui, että kirosin ääneen ja läiskäsin ötökältä tajun kankaalle ja viimeistelin tapon jalkavoimin.
Mulla oli bägissä kyypakkaus, josta olin yhden tabun syöttänyt ampiaisen pistämälle kaverille, mutta kaksi tabua oli vielä jaljellä ja ne vedin napaani hetimmiten. Ehkä tunnin verran pistokohtaa kirveli, mutta myöhemmin se tuntui ja näytti aika samalta kuin hyttysen pisto - eli pieni punainen paukama, joka välillä innostuu kutisemaan, muttei ole kipeä. Siipan mukaan tämä oli lääkkeen ansiota, koska ilman lääkettä sitä jomottelis koko ajan.
Mä en ole erityisen ampiaiskammoinen, enkä tästä sellaiseksi muuttunut. Se on kyllä fakta, että näköpiirissä pörräävä amppari on parempi kuin hiljaa takana hiipivä ninja-amppari - pörrääjän voi häätää pois ennen kuin se ehtii tuikata piikin lihaan!
Kierroksen puolivälin tienoilla mua alkoi alaselkä-pakara-akselilla kutittaa ihan himona ja lopulta oli pakko kaivella kutittelijaa housuista aivan antaumuksella. Kusiainenhan se siellä kömpi! Mä olin siis tänään tavallistakin tehokkaampi ötökkämagneetti. Ihanaa olla suosittu :)

Rush!

Käytiin eilen Rush trampoliinipuistossa Pitäjänmäellä. Mä katselin sitä keväällä, kun se aukes, mutta hyvien kelien aikana asia oli päässyt unohtumaan. Siipan työkaveri oli käynyt siellä sukuslaistenavan kanssa ja tahtoi uudestaan. Ja kyllä se oli niin hauskaa, että itsekin tahtoisin sinne uudestaan :)

Alussa trampoliinilla pomppiminen tuntui tosi oudolta ja jopa pelottavalta, kun sitä ei ole tehnyt niin moneen vuoteen. Aika äkkiä peruspomppu kuitenkin lähti kulkemaan ja menoa rajoitti lähinnä virtsankarkailun pelko. Ens kerralla Tena-ladyt mukaan!

Siellä oli muitakin juttuja kuin pelkkiä perustramppoja. Pienellä spennaamisella uskalsin hypätä foam pittiin kahdesta metristä ja isolla spennaamisella stunttipatjalle viidestä metristä. Wall walkia en uskaltanut kokeilla - siinä olevat trampoliinit pomputti paljon enemmän kuin muut ja jo siinä pomppiminen oli hurjaa! Wipe outissa kompuroin yhden hypyn ennen kuin luikin katsomon puolelle :)

Pomppiessa ei tietenkään voinut pitää kännykkää tai mitään muutakaan tavaraa mukana, joten ainut kuva on otettu pois lähtiessä. Kaikkien piti ostaa tätä varten tarkoitetut liukuestesukat, joita voi sitten käyttää ensi kerrallakin. Pakko mennä uudestaan, kun on sijoitettu kolme euroa välineisiinkin ;)

Tuolla me oltiin

Rush-sukat, rassukat

Sohvahommat

Se remontti-evakossa oleva salikaveri on myös myynyt suurimman osan huonekaluistaan. Me tartuttiin tarjoukseen ja ostettiin sohva ja pöytä. Meidän vanha sohva oli vielä sellasessa kunnossa, ettei oltais lähdetty kaupasta uutta ostamaan, mutta kun nyt halvalla sai varmasti hyvin pidetyn, vähän käytetyn ja vain reilun vuoden vanhan soffan... Oma myytiin Torissa 150 eurolla ja ostaja oli rahojen kanssa ovella pari tuntia ilmoituksen julkaisun jälkeen. Eli taisi olla hinta kohdallaan :) ja saatiin kerrankin hyvä kokemus vanhan kaman kauppaamisesta. Niitä ei ole ollut pilvin pimein...

Miksei naiset penkkaa?

Varmaan siks, että seuraavana päivänä on niin vaikee pukea ja riisua rintsikoita!

Meidän vakkarisalikaveri asuu remonttievakossa heilansa luona Vantaalla, joten ex-tempore-salien sopiminen ei oikein onnistu. Me käytiin sit eilen kaksistaan salilla ja mä tein siipan seuraksi penkkiä. Ei se nyt eka kerta tänä vuonna ollut, mutta aika lähelle. Molemmat olkapäät on olleet kivuttomia, kun olen pysynyt erossa penkistä ja vaan punnertanut, eikä niihin nyt tällä yhdellä kerrallakaan ehtinyt sattumaan.
Voimat on vähentyneet, muttei kamalan pahasti. 50 kiloa nousi mun laskujen mukaan 11 kertaa ja siipan laskujen mukaan 13 - sanotaan siis 12 :D 60 kiloa nousi vain 5 kertaa eli maksimivoima on vähentynyt enemmän, kun sitä ei punnertaessa tule treenattua. Mun ennätys 60 kilolla on 13 toistoa, syksyltä 2013. Silloin sain myös 70 kilolla 4 toistoa, mutta nyt se ei ehkä nousis lainkaan. En koittanut.
Haikea olo tulee, kun muistuu mieleen, miten kiva yhteinen harrastus penkki onkaan. Sitä on niin helppo tehdä yhdessä, vaikka olis ihan eri tasolla. Edistymisen näkee konkreettisesti koko ajan ja saa pitää kirjaa tuloksista :) Mutta aika entinen ei koskaan enää palaa. En viitsi riskeerata olkapäiden kanssa, kun en usko niiden kuitenkaan kestävän + siipallakin on olkapäissä jotain kipuilua, joten pitäis koittaa puhua sekin eroon penkistä. Se on vaan tosi vaikeeta, koska penkki noin yleisesti on miesten tärkein liike salilla ;)

Topia etsimässä

Pientä hauvaa harkitaan työnimellä Topi. Nimi on perintöä siipan lapsuuden lempi-nallelta. Hyvä että jotain on edes saatu päätettyä, sillä rodun valinta on yllättävän hankalaa! Muistuu taas mieleen, miksen ole koskaan saanut aikaiseksi päätöstä, minkä rotuisen koiran sitten joskus otan. Tällä hetkellä meidän rotujen short list näyttää tältä:

• Mopsi
• Ranskanbulldoggi
• Stafforshirenbullterrieri
• Bostoninterrieri
• Borderterrieri
• Jackrusselinterrieri
• Norwichinterrieri

Eri rotujen "myyntipuheet" olen katsonut mm. Kennelliiton hanki koira -sivustolta. "Pelottelupuheet" puolestaan olen katsonut tältä ilmeisesti ihan yksityishenkilön ylläpitämältä sivustolta. Kaikissa roduissa on hyvät ja huonot puolensa ja lopulta jokainen rekku on kuitenkin yksilö...

Joulukuussa on koiramessut, joilla on rotutori, jonka koko tarkoitus on eri rotuihin tutustuminen. Se on varmaan tarkoituksella ajoitettu sopivasti ennen kevään pentuhommia, mutta nyt siihen tuntuu olevan vielä kamalan pitkä aika! Onneksi elokuun lopussa on yksi koiranäyttely, johon aiotaan mennä kurkkimaan haukkuja, vaikkei siellä mitään virallista esittelyä olekaan :)

Harkitsevaista sorttia

Jo kuukausi sitten mä suunnittelin itselleni uusia Pumpumkattikenkiä. Nyt on näköjään sopiva harkinta-aika kulunut, sillä tällä viikolla tuli fiilis, että voisin tehdä tilauksen. Alitajunta on vissiin askarrellut tän päätöksen parissa, sillä nyt oli yllättäen ihan helppo tehdä valinta. Tämmöset tilasin:

Jos mun tarvii harkita yhtä kenkäparia yli kuukausi niin kuinkahan kauan mulla kestää tehdä päätöksiä tossa koiranpentuasiassa? ;)

Vesalaa mukaellen

Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa Missä iltalenkki päättyy koiran kanssa Gelatolle

Coco

Mulla oli tänään tärskyt Cocon kanssa :) Vein hänelle lahjaksi Walky Biteseja ja tennispallo-narulelun :) Hän oli kyllä niin sydämellinen tyttö, että lahjonta oli tarpeetonta :) Siinä oli sylintäydeltä cockerspanielia, enkä muistanut ottaa yhtä ainutta kuvaa - vaikka mun rapsutuskestävyys on niin professional levelillä, että nuoren Cocon piti ottaa välillä pienet tupluurit, että jaksoi taas kiehnätä :)

Paremman puutteessa laitan siis kuvan Nöröstä, jonka kanssa käytiin lenkillä eilen illalla :)

Suomen hyttyset aika kanna zika-virusta, mutta eräs toinen akuutti kuumetauti niistä on tainnut muhun tarttua ;)

Mopsi ja ranskis

Me tehtiin Hanki koira -sivuston Rotutesti ja saatiin ykköseksi ranskanbulldoggi ja kakkoseksi mopsi. Rotukuvauksia lukiessa kävi ilmi, että vanha sanonta omistajan ja koiran samankaltaisuudesta pitää paikkansa ;)
Veikatkaas, kumpi meillä on mopsi ja kumpi ranskis? :D

Mopsi

Mopsi on erittäin seurallinen ja ystävällinen koirarotu. Se on ihmisrakas ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, myös samaa sukupuolta olevien. Tyypillinen mopsi on iloinen ja eloisa. Se on myös hyvin omanarvontuntoinen mikä näkyy itsevarmuutena, rohkeutena ja joskus itsepäisyytenäkin. Aggressiivisuus ja hermostuneisuus eivät ole mopsille ominaisia luonteenpiirteitä.
Mopsin turkki on lyhyt ja helppohoitoinen. Hoidoksi riittää harjaus ja pesu tarvittaessa. Karvaa mopsista irtoaa etenkin karvanlähtöaikana paljon. 
Mopsi on älykäs ja nopea oppimaan joten se sopii ihmiselle joka haluaa harrastaa koiransa kanssa, joskaan kovin tiukkapipoiselle kouluttajalle mopsi ei sovellu harrastuskaveriksi. Varsinaista kisakoiraa hakevan kannattaa kuitenkin valita muu rotu. Sopivia harrastuslajeja ovat mm. näyttelyt, rally-toko/toko, koiratanssi ja agility.  Toisaalta mopsi ei pahastu vaikka sen harrastusvalikoima olisi suppeampikin, tärkeintä sille on saada olla mukana perheen päivittäisissä askareissa. Säännöllinen liikunta, reipas kävely, on mopsille tärkeää fyysisen kunnon ylläpitämiseksi. 

Ranskanbulldoggi

Ranskanbulldoggi on pieni ja aktiivinen perhekoira. Yleisesti ottaen ranskanbulldoggi on myös hyvin sosiaalinen muita koiria kohtaan. Kuitenkin rodulle tyypillinen rohkea ja ”iholle” tuleva lähestymistapa voi aiheuttaa konflikteja muiden koirien kanssa. 

Ranskanbulldogin kanssa voi perinteisten näyttelyiden lisäksi harrastaa mm. tottelevaisuutta, jälkeä, raunioita ja koiratanssia muutamia mainitaksemme, mutta aktiivinen kisaura näissä voi olla epätodennäköistä.

Ranskanbulldogin yleisimpiä terveysongelmia ovat allergiat, selkäongelmat, hengitysongelmat ja silmäongelmat. Kuumalla säällä ranskanbulldoggi on erittäin altis lämpöhalvaukselle.

Turkinhoidoltaan ranskanbulldoggi on hyvin helppohoitoinen. Sileä turkki vaatii kumisukaa kerran kuussa ja pesu tehdään tarvittaessa; esim. koiran ollessa likainen tai karvanlähdön yhteydessä. 

Ranskanbulldoggi sopii aktiiviselle ihmiselle, joka on itsekin hiukan jääräpäinen ja joka ei välitä kuolaroiskeista sohvan nurkassa. Ihmiselle, joka antaa koiran olla mukana perheen arjen tapahtumissa.     

Ranskanbulldoggi on kokoonsa (8-14 kg) nähden hyvin voimakas rotu. Veden äärellä ranskanbulldogin kanssa tulee olla varovainen sillä läheskään kaikki ranskanbulldogit eivät pysy pinnalla, vaikka osaisivatkin uida. Tämä johtuu kropan massan ja jalkojen pituuden epäsuhdasta.