Tää ei nyt vetele!

Leuanveto ei etene!

Toukokuun alussa aloitin leuanvetojen harjoittelun tekemällä kevenettyjä versioita kahdesti viikossa. Vähitellen lisäsin oikeita toistoja ja vähensin kevennystä. Heinäkuun loppuun mennessä olin saavuttanut enkan 5*5 oikeeta leukaa. Sen jälkeen en ole saanut parannusta aikaiseksi!

Elokuussa yritin räjäyttää voimat kasvuun tekemällä leukoja kolmesti viikossa - tuloksetta. Syyskuussa vaihdoin taktiikkaa: Vain kerran viikossa leuanvetoja + apuliikkeitä salilla. Tulokset ei parantuneet, vaan toi 5*5:kin tuntui raskaammalta illalla töiden jälkeen kuin loma-aamuina.

Nyt olen pari kertaa tehnyt arki-illan salitreenin lisäksi pelkkiä leuanvetoja kotona sunnuntai-aamuna. Eli takaisin kahdesti viikossa -sykliin. Toivottavasti alkaa toimimaan... 

Tänään ei kyllä siltä tuntunut. Olo oli ku makaroonilla - kypsäksi keitettynä. Sama homma oli toissapäivänäkin. Ja salilla oli väkeä ku pöpilässä. Sopivasti sattui tämmösille päiville noi ruuhkat niin oli helppo tehdä valinta ja siirtyä laitteisiin tekemään kevyempää treeniä. Normaalisti teen aina enimmäkseen vapailla painoilla ja siitä on aika vaikee luopua, jos fiilis on hyvä ;)

Ehkäpä tän kevyemmän viikon jälkeen tulee taas vahva viikko ja tulokset paranee. Siihen on vaan pakko uskoa, vaikka kuinka hötkälöityttää!

Lepopäivä = Karkkipäivä (taas!)

Tää makeanhimo on ihan mahoton, kun sokeri ei ole kategorisesti kielletty!
Ja sokeria on niin usein ja helposti saatavilla, että sitä tulee syötyä joka päivä ihan vahingossakin. Tai tahallaan. Ostin karkkia, koska näin lepopäivänä ei haittaa olla vähän ähkyssä. Salilla se ei tunnu kovin kivalta ja salin jälkeen ei tee mieli "pilata koko päivää". Lepopäivä on jostain syystä kivempi pilata...weirdo!

Makeanhimo on usein oire janosta. Se on ihan tutkittu ja todistettu juttu ja olen itsellänikin sen huomanut. Tänään join kyllä töissä normaalin kolme pulloa vettä, mutta ruokalan kinkkikiusaus oli huhujen mukaan liian suolaista... Mähän olen sellanen vanha syöppö, että mun suussa kaikki maistuu vaan hyvältä ;)

Makeanhimo on usein myös nälän oire. Valitettavasti se iskee niin isolla viiveellä, että on liian myöhäistä syödä kunnon ruokaa vasta siinä vaiheessa, kun tajuaa kärvistelevänsä nälästä johtuvan makeanhimon kourissa. Joka iltaista makeanhimoa vastaan pitää uskaltaa taistella syömällä kunnon aamupala, reilu lounas ja tukeva välipala, vaikka illalla on kotona on tarkoitus laittaa vielä lämmin ruokakin. Toi taktiikka tehoaa kyllä hyvin makeanhimoon, mutta siinä tulee syötyä niin paljon, ettei vahingossa pääse laihtumaan ;)

Mulla on tapana käydä salilla vasta illalla ruuan jälkeen. Salin jälkeen juon palkkarin ja syön rahkaa, jos on vielä nälkä. Joskus vielä senkin jälkeen on vähän nälkä (tai tekis mieli syödä jotain, minkä mä myös tulkitsen näläksi, koska yritän taistella makenhimoa vastaan syömällä tarpeeksi kunnon ruokaa). Tässä kohtaa tulee ongelma: Salin jälkeen motivaatio terveelliseen syömiseen on korkealla, enkä halua syödä mitään tyhmää, kuten karkkia, suklaata, sipsejä jne. Niitähän kaapista aina löytyy ja niitä on näppärää lappaa kitusiin. Mutta kun en halua turhia kaloreita, hiilareita tai rasvoja. Avaan ja suljen kaapin ovia ja joka kurkkauksella toivon sinne ilmestyneen jotain uutta terveellistä murkinaa, joka olis vaivatonta ja maukasta :D

Eilen oli just tollanen ilta ja vielä pahimmasta päästä. Oon syönyt niin paljon pähkinöitä sekä raejuustoa mehukeitolla, ettei ne jaksa enää innostaa, ja rahkaa olin jo syönyt. Siinä kaappeja availlessani mietin, onko se nyt sitten mikään ihme, että ihmiset syö herkkuja, kun mitään muuta näppärää suuhunpantavaa ei ole tarjolla? Alkoi tosissaan ottaa pattiin toi lähes joka iltainen pikkunälkä ja terveellinen syöminen. Enhän mä joutuis olemaan nälkäinen joka ilta, jos en yrittäis syödä terveellisesti. Tuosta turhautumisesta varmaan johtui se, että tänään päätin ostaa karkkia ja olla kylläinen. Huomenna taas salille ja sen jälkeen kaapin ovia heiluttelemaan ;)

Frederikin sääret

- Huomasitko sen Frederikin näköisen miehen, joka teki vatsoja sun vieressä?
- Se oli Frederik.
- Eikä!
- Oli se.
- No, enivei, huomasitko, että sillä oli upeat naisten sääret? Moni nuorikin nainen olis kateellinen!

First world problems

First world problem: Olen lihava
Real problem: Aliravitsemus


First world problem: Sokeri on liian hyvää ja halpaa
Real problem: Köyhyys

First world problem: Siippa syö karkkia joka päivä
Real problem: Parisuhdeväkivalta

First world problem: Niskat jumissa päätetyöskentelystä
Real problem: Kolera

First world problem: Kiire töissä
Real problem: Sota

Mielipuolista!

Sokerittoman syyskun tavoitehan oli:
"Haluan kokeilla, miten sokeriton syyskuu vaikuttaa mun fiiliksiin ja hyvinvointiin."

Fiilikset oli tasaisemmat, kun verensokeri ei niin heitellyt, ja hyvinvointi lisääntyi, kun turhat sokeriturvotukset jäi pois. Musta tuntuu, että niitä "elämä on ihanaa" hetkiä oli tavallista enemmän ja niitä "kaikki on paskaa" hetkiä oli tavallista vähemmän ja ne oli tavallista lievempiä. Kuukausitasolla ero oli siis merkittävä. Sen sijaan päivätasolla eroa oli joskus paljon, mutta joskus ei lainkaan. Tarkoitan siis sitä, että joinain päivinä mulla voi olla ihan loistava olo ja hyvä fiilis, vaikka söisin kuinka paljon sokeria tahansa (esim eilen oli sellainen päivä). Toisinaan taas sattuu sellaisia päiviä, että olo on kyllä ok ilman sokeria, mutta pienikin sokeriherkku johtaa kamalaan syöksykierteeseen. Ongelma on siinä, etten useinkaan osaa etukäteen sanoa, kumpi päivä tänään on - ja sit on jo liian myöhäistä, kun sitä sokeria on jo syönyt!
Veikkaisin päivien erilaisuuden liittyvän jossain määrin kuukautiskiertoon, joka ei e-kapselin kanssa ole mitenkään säännöllinen ja ennustettava. Tavallisia pilsuja syödessä nää meni enemmän kahden viikon jaksoissa, muttei silloinkaan täydellisesti.
Toinen ongelma on se, että sokerin kokonaan syömättä jättäminen on paljon helpompaa niinä päivinä, kun se ei aiheuttaisi suuria ongelmia. Sen sijaan maailma-kaatuu-niskaan-päivinä sokerin vastustaminen on paaaljon vaikeampaa ja ne on juuri niitä päiviä, jolloin siitä seuraa vain lisää paskaa niskaan. Varsin vaikea yhtälö, kun sokeria voisi syödä niinä päivinä, kun ei pahemmin tee mieli, mutta pitäisi jättää syömättä juuri niinä päivänä, kun tekee mieli ihan sikana :(
Mielipuolista olis herkutella silloin, kun ei erityisemmin tee mieli. Mielipuolista olis herkutella silloin, kun tietää siitä tulevan paha olo. Mielipuolista olis uhrata omat tavoitteet hetkellisen herkullisen makukokemuksen takia. Ja silti noita kaikkia tulee tehtyä liian usein. Mielipuolista!

Patukkapäivä

Tänään osallistuin kaverien järkkäämään Ei taida tyttö tietää... -leivontailtapäivään, jossa tehtiin myslipatukoita. Ameriikan malliin niistä tuli varsin makeita ja kun vielä lisäksi syötiin pullaa ja karkkia niin sokeriällötys oli taattu - sattuipas sopivasti ;)
Enköhän mä jo huomenna kykene vetämään napaani evääksi saadut patukat ynnä muuta holtitonta sokerin väärinkäyttöä, mutta sen jälkeen pitää taas palata arkeen. Ehkä mä voisin koittaa suhtautua sokeriin samoin kuin alkoholiin? Arkena ei tulis mieleenkään ottaa alkoa ja juhlissakin otan yleensä varsin maltillisesti. Muutaman kerran vuodessa innostun ja saatan jopa saada krapulan. Nuorempana mulla oli aktiivisempi biletysvaihe, mutta se meni pian ohi (eikä se varmaan koskaan ollut niin aktiivinen kuin monilla muilla). Mun sydämessä ei ole tilaa viinallle, kun sokeri on mun ensirakkaus :D
Nytkin siipalla on täällä kaksi kaveria saunomassa ja juomassa kaljaa ja ne aikoo baariin myöhemmin, mut mua ei jaksa kiinnostaa. Onneks saan jäädä kotiin ja joku muu vie siipan baariin. Musta on paljon kivempaa pilata terveyteni ylensyömällä kuin ryyppäämällä.

Mä näyttäisin varmaan tosi sporttiselta ja ihan bodarilta, jos syöminen ei olis niin kivaa. Liikkumisen suhteen mulla ei ole mitään ongelmia. Tänäänkin kävin aamupäivällä salilla ja sit menin pyörällä sinne patukkailtapäivään, noin 10 kilsaa per suunta. Yllättäen polkeminen tuntui nyt kevyemmältä kuin kesällä. Ilmeisesti jalkaprässi on mennyt perille. Nyt kun mietin, niin mulla tosiaan polkeminen alkaa ekana hannaamaan reisilihaksista, eikä niinkään aerobisesta kunnosta. Jännä juttu. Enpä olis arvannut, että raskas jalkatreeni on noin paljon hyödyksi pyöräilyssä, jonka mä miellän täysin toisen tyyppiseksi liikunnaksi eli kevyeksi ja pitkäkestoiseksi aerobiseksi...

The pain of discipline is nothing like the pain of disappointment

Sokeriton Syyskuu pulkassa! Jibii!!! :D

On tää elämä kuitenkin paljon helpompaa, kun ei tarvii ihan kaikkia herkkuja skipata. Esim. tällä viikolla oli siipan nimpparit ja mä hain sille lahjaksi kaakkua Tapiolasta Kaisan Cafesta. Itse en syönyt, koska: Sokeriton Syyskuu. Ajattelin, että Kaisan Cafe on ollut siellä ainakin 10 vuotta, joten eiköhän se ole siellä vielä ensi viikollakin ;) Ja eilen oli töissä perjantaipullana korvapuusti, mun superherkkupulla, mutta syömättä jäi, koska halusin päästä tänne raportoimaan onnistumisesta! (Onneks tuolta statseista näkee, että tätä luetaan, vaikka kommentteja tulee melko vähän :)

Muita onnistumisen avaimia:

• "arkikuu" - ei suuria juhlia
• naseva iskulause, jota voi hokea hädän hetkellä
• määräaikaisuus
• riittävästi haastetta - onnistuminen ei ole itsestäänselvää
• ei liian vaikeaa - onnistuminen on mahdollista
• tavoittelemisen arvoinen tavoite
• täydellinen sitoutuminen tavoitteeseen
• härkäpäisyys ;)

The pain of discipline is nothing like the pain of disappointment.
Tohon se motivaatio kiteytyy... Tavoitteen pitää olla itselle niin arvokas ja palkitseva, että sen saavuttamiseen vaadittava kuri ei tunnu missään verrattuna siihen pettymykseen, joka seuraisi epäonnistumisesta.
Mulle Sokeriton Syyskuu oli sopiva tavoite. Onnistuminen on mulle vaivan arvoinen saavutus. Monelle muulle ei varmaan olisi...