Mielipuolista!

Sokerittoman syyskun tavoitehan oli:
"Haluan kokeilla, miten sokeriton syyskuu vaikuttaa mun fiiliksiin ja hyvinvointiin."

Fiilikset oli tasaisemmat, kun verensokeri ei niin heitellyt, ja hyvinvointi lisääntyi, kun turhat sokeriturvotukset jäi pois. Musta tuntuu, että niitä "elämä on ihanaa" hetkiä oli tavallista enemmän ja niitä "kaikki on paskaa" hetkiä oli tavallista vähemmän ja ne oli tavallista lievempiä. Kuukausitasolla ero oli siis merkittävä. Sen sijaan päivätasolla eroa oli joskus paljon, mutta joskus ei lainkaan. Tarkoitan siis sitä, että joinain päivinä mulla voi olla ihan loistava olo ja hyvä fiilis, vaikka söisin kuinka paljon sokeria tahansa (esim eilen oli sellainen päivä). Toisinaan taas sattuu sellaisia päiviä, että olo on kyllä ok ilman sokeria, mutta pienikin sokeriherkku johtaa kamalaan syöksykierteeseen. Ongelma on siinä, etten useinkaan osaa etukäteen sanoa, kumpi päivä tänään on - ja sit on jo liian myöhäistä, kun sitä sokeria on jo syönyt!
Veikkaisin päivien erilaisuuden liittyvän jossain määrin kuukautiskiertoon, joka ei e-kapselin kanssa ole mitenkään säännöllinen ja ennustettava. Tavallisia pilsuja syödessä nää meni enemmän kahden viikon jaksoissa, muttei silloinkaan täydellisesti.
Toinen ongelma on se, että sokerin kokonaan syömättä jättäminen on paljon helpompaa niinä päivinä, kun se ei aiheuttaisi suuria ongelmia. Sen sijaan maailma-kaatuu-niskaan-päivinä sokerin vastustaminen on paaaljon vaikeampaa ja ne on juuri niitä päiviä, jolloin siitä seuraa vain lisää paskaa niskaan. Varsin vaikea yhtälö, kun sokeria voisi syödä niinä päivinä, kun ei pahemmin tee mieli, mutta pitäisi jättää syömättä juuri niinä päivänä, kun tekee mieli ihan sikana :(
Mielipuolista olis herkutella silloin, kun ei erityisemmin tee mieli. Mielipuolista olis herkutella silloin, kun tietää siitä tulevan paha olo. Mielipuolista olis uhrata omat tavoitteet hetkellisen herkullisen makukokemuksen takia. Ja silti noita kaikkia tulee tehtyä liian usein. Mielipuolista!