Tänään osallistuin kaverien järkkäämään Ei taida tyttö tietää... -leivontailtapäivään, jossa tehtiin myslipatukoita. Ameriikan malliin niistä tuli varsin makeita ja kun vielä lisäksi syötiin pullaa ja karkkia niin sokeriällötys oli taattu - sattuipas sopivasti ;)
Enköhän mä jo huomenna kykene vetämään napaani evääksi saadut patukat ynnä muuta holtitonta sokerin väärinkäyttöä, mutta sen jälkeen pitää taas palata arkeen. Ehkä mä voisin koittaa suhtautua sokeriin samoin kuin alkoholiin? Arkena ei tulis mieleenkään ottaa alkoa ja juhlissakin otan yleensä varsin maltillisesti. Muutaman kerran vuodessa innostun ja saatan jopa saada krapulan. Nuorempana mulla oli aktiivisempi biletysvaihe, mutta se meni pian ohi (eikä se varmaan koskaan ollut niin aktiivinen kuin monilla muilla). Mun sydämessä ei ole tilaa viinallle, kun sokeri on mun ensirakkaus :D
Nytkin siipalla on täällä kaksi kaveria saunomassa ja juomassa kaljaa ja ne aikoo baariin myöhemmin, mut mua ei jaksa kiinnostaa. Onneks saan jäädä kotiin ja joku muu vie siipan baariin. Musta on paljon kivempaa pilata terveyteni ylensyömällä kuin ryyppäämällä.
Mä näyttäisin varmaan tosi sporttiselta ja ihan bodarilta, jos syöminen ei olis niin kivaa. Liikkumisen suhteen mulla ei ole mitään ongelmia. Tänäänkin kävin aamupäivällä salilla ja sit menin pyörällä sinne patukkailtapäivään, noin 10 kilsaa per suunta. Yllättäen polkeminen tuntui nyt kevyemmältä kuin kesällä. Ilmeisesti jalkaprässi on mennyt perille. Nyt kun mietin, niin mulla tosiaan polkeminen alkaa ekana hannaamaan reisilihaksista, eikä niinkään aerobisesta kunnosta. Jännä juttu. Enpä olis arvannut, että raskas jalkatreeni on noin paljon hyödyksi pyöräilyssä, jonka mä miellän täysin toisen tyyppiseksi liikunnaksi eli kevyeksi ja pitkäkestoiseksi aerobiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti