Tilannehan on nyt se, ettei siellä ollut mulle juuri mitään uutta tietoa. Mä tiedän jo teoriassa, miten pitäisi syödä. Se on se käytännön toteutus, joka on niin pirskatin vaikeeta!
Tottakai jokainen aikuinen on itse vastuussa siitä, mitä omaan suuhunsa työntää, ja kaikkia näitä voi kutsua tekosyiksikin, mutta...
- Mä en tykkää laittaa ruokaa ja useimmiten mun laittamasta murkinasta tulee aika omituista. Eli pitäis nähdä iso ja inhottava vaiva, jotta sais syödä jotain huonompaa kuin vaikkapa einekset.
- Siippa haluaa usein pizzaa, hampurilaista, vohveleita tms. ja jostain syystä sille on joskus tärkeää, että me molemmat syödään samaa. Joskus toiste taas oma masokismi ei riitä puputtamaan salaattia, kun toinen vetää pizzaa.
- Siippa syö jotain makeaa joka päivä (vaikka itse kyllä kieltää sen ;) Mun olis paljon helpompaa unohtaa sokerin olemassaolo, jos sitä ei koko ajan näkis.
- Työpaikkaruokalassa on joskus makaroonilaatikkoa, kirjolohikiusausta tms. herkullista perusruokaa, josta ei voi poimia lautaselleen vain niitä vähempi-hiilarisia osia. Tokihan sitä vois ottaa salaatin, muttei mun nuppi kestäis katsella, kun muut syö herkkuruokaa.
- Työpaikoilla ihmisiä palkitaan sokerilla. On perjantaipullaa, kick offia, kick outia, tiimipäivää, koulutusta, synttärikakkua, läksiäiskakkua, 10-vuotisen työuran kakkua, tuliaisia matkoilta, karkkia lasten syntymän kunniaksi ja milloin minkäkin kissanristiäisten takia! Saa olla aika fakiiri, jos meinaa joka käänteessä kaikista kieltäytyä.
- Loppuviimein joskus syy vääriin valintoihin on ihan sisäsyntyistä. Väsyttää, janottaa, itkettää, on kiire, PMS, ruokavälit venyy, verensokeri romahtaa, nälkäkuolema iskee tai tekee muuten vaan tekee mieli vaihteen vuoksi syödä jotain ihan muuta.
Tuota listaa katsoessa alkaa ihan ihmetyttämään, miten mä onnistun syömään edes näin terveellisesti kuin nyt syön? Taidan olla aika Superkatti :D
Naulan kantaan. Noin se just on, allekirjoitan täysin.
VastaaPoistaMe ei oltais ihmisiä, jollei me sorruttais noissa mainitsemissasi "tilanteissa" :D