Lounasruokailun problemattiikkaa

Meillä vaihtui viikko sitten työpaikkaruokalan ravintoloitsija. Vanha oli Sodexo. Jos siitä jotain hyvää hakee niin eipähän tullut syötyä liikaa ;) Uusi on Eurest. Tähän mennessä ollut tosi hyvä. Toivottavasti sama linja jatkuu kuherruskuukauden jälkeenkin!

Yleensä mä syön aamupalan kotona klo 8 ja menen töihin klo 9. Lounaalle mennään yleensä jo pian klo 11 jälkeen eli heti kun ekalle porukasta tulee nälkä. Hyvää tässä on se, ettei ruokailuväli pääse venymään liian pitkäksi ja lounaalla on helppo syödä järkevästi vain nälkäänsä. Ongelma tässä puolestaan on se, että lounaalla on helppo syödä vähemmän ja vähemmän ja vähemmän, kunnes syönkin jo liian vähän. Sit iltapäivällä nälkä äityy niin pahaksi, ettei mikään tavallinen välipala riitäkään ja olen vallan raivonälässä, kun pääsen kotiin! Illalla ei sitten ole kovinkaan paljon toivoa pysyä järkevissä murkinoissa.

Eli lounaalla pitää syödä tarpeeksi, muttei liikaa. Se ei aina ole helppoa, etenkin kun ruokalan pöperöistä ei päällepäin näe, kuinka kalorikkaita ne ovat. Kun mulla tosiaan on täysin järki tallella siinä vaiheessa päivää niin voisin hyvinkin ottaa ruokaa tasan optimaalisen määrän. Esim. jossain lihakastikkeessa voi teoriassa olla mitä tahansa 100 ja 200 kalorin väliltä /100g. Haluaisin ottaa sitä vaikkapa 400 kalorin edestä, mutta kun ei voi tietää, onko se sitten 200g vai 400g. Siinä on aika iso virhemarginaali. Voi päätyä kauhunälkään tai syömään liikaa. Kauhunälän ongelman jo selostinkin. Liikaa syöminen ei olisi ongelma, jos nälänsäätely toimisi moitteettomasti ja kertoisi, ettei runsaan lounaan jälkeen tarvita välipalaa. Mulla on valitettavasti joku bitti poikittain ja iltapäivällä on aina (muka?) nälkä. Jos ei muuten niin vähintään siksi, että töissä on tylsää ja muutkin syö jotain. Tai sitten en vain ole varma, onko mulla tulossa liian kova nälkä ennen kotiinpääsyä vaiko eikö, eli pitäiskö syödä isompi vai pienempi välipala just tänään.

Eihän tossa nyt suurta vahinkoa yhtenä yksittäisenä päivänä pääse syntymään, mutta kun samat asiat toistuu viitenä päivänä viikossa niin vaikutus summautuu. Ja kun virhe kumpaan tahansa suuntaan (syön sitten liikaa tai liian vähän) johtaa aina lihomiseen (joko suoraan tai kieron ketjureaktion kautta) niin näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota suhteettoman paljon. Välillä tunnen itseni kamalaksi ruokanatsiksi. Välillä menetän uskoni, että ikinä oppisin syömään sopivasti.

Ensinäkemällä ratkaisu tuntuu ilmiselvältä: Syö töissä varmasti tarpeeksi, että vältyt kauhunälältä ja mässäilyltä illalla. Syö illalla vain nälkään, eli vähemmän, jos päivällä on tullut syötyä enemmän. Toi vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Illalla mulla ei enää ole järki kädessä samoin kuin lounaalla. Väsyttää, nälättää, tekee mieli, annoskateus iskee, en halua olla ilman mitään, kun siippa syö kaikenlaista ja monet sapuskat vielä tulee diskreetin kokoisissa erissä, enkä mä vaan pysty jättämään ruokaa lautaselle ja heittämään sitä roskiin, jos en ole edes kunnolla täynnä. Vaikeeta tää syöminen ;)

Neljästi viikossa - sehän riittää!

Tällä ja viime viikolla olen ehtinyt kuntoilemaan vain 4 kertaa viikossa, mikä siis ei vielä ole mitenkään kamalan vähän, mutta musta tuntuu, etten ole tehnyt juuri mitään, kun olen tottunut vetämään täysii viidesti viikossa ja nyt noista neljästä kerrasta suurin osa oli vain peruskuntoharjoittelua. Ja voi kamala, tuleva viikkokin näyttäis siltä, etten ehdi kuin neljästi kuntoilemaan! Koska tiistaina on hieronta ja rangea ei lasketa kuntoiluksi, mut siellä on pakko käydä, kun ei halua lähteä pelaamaan täysin talviterässä. Oon ajatellut rangelle menoa jo pari viikkoa, muttei vaan oo saatu aikaiseks. Eilenkään ei sit lopulta menty, vaikka se aurinko tulikin esiin. Siinä vaiheessa iltapäivää oli vaan jo ihan tämmönen olo:

Mä oon nähnyt monissa blogeissa peilin kautta otettuja omakuvia. Miten te sen teette?!?!
Mulla kädet tärisee ja kuvista tulee ihan tuhruisia ja useimmiten kuvaan osuu vain puolet minusta, kun käsi liikkuu heti, kun siirrän katseen kännykästä peiliä kohti. Parhaimmillaan tulee tämmösiä otoksia:

Tuon näköisenä olin siis tänään liikenteessä Leppävaaran lenkkipoluilla. Saa morjestaa, jos kävelee vastaan :)
Lenkki kesti 1,5h ja sisälsi kävelyn lisäksi 8*30 askelta askelkyykkykävelyä, jossa syke nousi 170-180:een.  Koko reissun keskisyke oli 139.

Hyviä asioita

Vastatakseni omaan kysymykseen, ne hyvät asiat voi olla esim. kosmetiikkaa tai kosmetologiaa. Kävin eilen Sellon Evessä varaamassa jalkahieronnan. Se on valitettavasti vasta 25.5. joten ostin sitä odotellessa käytettäväksi kasvojen puhdistusgeeliä ja detox naamiota. Ihan kivalta ne tuntui, mutta nassu näyttää tasan samalta kuin ennenkin ;)

Tänään käytiin tietenkin salilla tekemässä penaa. Sekin on hyvä asia, koska tykkään siitä hulluna :D

Huomasin, että 60 ja 65 kilon välissä on joku ihme kynnys - joko henkinen tai fyysinen. 60 kilolla menee 10 toistoa, mutta 65:llä vain 5! Mä oon tehnyt perustreenejä aika paljon just 60 kilolla, joten siinä olen kehittynyt. Sitä isommilla olen tehnyt vain satunnaisesti. Pitääkin nyt ruveta tekemään aina vain isommilla painoilla, koska sillähän se maksimivoima kasvaa ja pääkin oppii, että kyllä mä jaksan ;)

Salin jälkeen käytiin saunassa, siis keskellä päivää! Siellä suoritin mun oman perinteisen kasvohoidon eli kuonan poiston raapimalla kaiken irtilähtevän töhnän naamasta. Mun iho oikeesti kestää ton ja tulee siitä kirkkaan ja terveen näköiseksi, eikä ota ollenkaan nokkiinsa. Ehkäpä ei olekaan ihme, ettei tollaset hellät mönjät tunnu vaikuttavan mun nassuun ;)

Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että aurinko puskee esiin ja päästään rangelle. Siellä ei ole kiva käydä, jos ei ole hyvä keli. Jos olis lämmintä niin pilvinenkin keli olis ihan hyvä, mut nyt on vielä sen verran vilakkaa, että vaaditaan aurinkoa lämmittämään. Lyönti sujuu ihan eri tavalla T-paidassa kuin, jos on kilokaupalla vaatetta päällä. Paras harjoitella samanlaisissa vaatteissa kuin aikoo pelatakin, eikä me kovin kylmällä viitsitä pelata :D

86,3 kg

Painonhallinnan kannalta tässä on nyt ollut haastetta jos jonkinlaista (parit synttärit ja Vappu) mutta nyt ne on onneksi (ja valitettavasti) ohi. On aika suhtautua tosissaan tähän touhuun! Taas. Oikeesti. Vannon! :D

Alan pitämään virallista punnitusta perjantaisin ja julkaisen tulokset täällä. Ehkä se vähän saa pelkoa herkkuperseeseen ja suuta soukemmalle ;) 

Me saatiin tämmönen yhteinen synttärikortti, joka herätti ajatuksia. Ja sit olen lueskellut muiden blogeja, jotka on herättäneet ajatuksia. Ajattelun lopputulos on se, että elämä on yhtä juhlaa (synttärit, Vappu, lätkän MM-kisat, äitienpäivä, synttärit, tiimipäivä, kesäjuhlat, Kivenlahti Rock, Juhannus - ja kaikki nämä vain 2 kuukaudessa!) ja kun tykkää syömisestä niin juhlistaminen tapahtuu aina syömällä jotain herkullista. Nyt pitäis opetella panostamaan muihin juhlintatapoihin kuin syömiseen - edes silloin, kun se on omissa käsissä. Mulla on paha tapa ihan itse keksiä kissanristiäisiä ja ostaa sen vuoksi jotain erityisen maukasta, jota tulee sitten syötyä paaaljon. Siitä pitäis opetella pois.

Toisinaan on tärkeää helliä itseään - eli ei joka päivä!

Hyvät asiat voi olla muutakin kuin syötäviä asioita!

Kuinka usein on toisinaan?

Mitä kaikkea ne hyvät asiat vois olla?

Hillitöntä itsehillintää

Sitä osoitin äsken, kun kävelin Lilan talon lenkin ihan vaan rennosti, katsomatta kertaakaan sykemittaria ja yrittämättä tehdä mitään tulosta. Lopputulos oli 1h 7min, keskisyke 121, kun kotona katsoin mittaria. Ja jälleen ton sykärin mielenterveys arveluttaa: Miten toi syke on noin matala, kun kaksi aiempaa lenkkiä meni vain hivenen nopeammin, mutta paaaljon korkeammalla sykkeellä? (1h 3min keskisykkeellä 133 sekä 1h 5min keskisykkeellä 128) Oli miten oli, ulkona on mukavaa, kun aurinko paistaa ja saa vetää keuhkot täyteen raikasta kevätilmaa :) Päätinkin, että tästä lähtien saan riittävästi aurinkoa, että voin jättää erillisen D-vitamiinin pois. Saan sitä kuitenkin edelleen multivitamiinista ja kalaöljykapseleista, joten enköhän mä pärjää ;)

Asiasta kukkaruukkuun. Mikä mahtaa olla ex temporen määritelmä? Mä olin mielestäni tosi joustava ja mukautuva, kun toissapäivänä ostettiin liput eiliselle Sami Hedbergin keikalle. Tästä tuli siis stand up teemakevät, kun eka käytiin kattoon Ismo Leikolaa ja nyt Samia. Leikolalla on paremmat jutut, mutta ne on aina melkein samat. Hedbergillä oli tällä Kokovartalomies II kiertueella eri jutut kuin Kokovartalomies DVD:llä, mikä on tosi positiivista. Ehkä me katsottiin se DVD huonona päivänä, koska se vaan ärsytti mua, mutta eilen kyllä nauratti...

Meitsi osaa poseeraa

Vaikka itse sanonkin niin eipä uskoisi tämän lyylin olevan 15kg yli normaalipainon ylärajan ;)

Tämmönen on siis se Esprit trenssi, jonka ostin sunnuntaina itäisestä satamakaupungistamme Helsingistä. Siippa piti sitä aluksi vähän kirkkaan värisenä, mutta alkaa jo tottua :D Oikeestihan se ei edes ole erityisen kirkas punainen. Kaupungilla näkee nyt paljon kirkkaampiakin. Taitaa olla punainen nyt muodissa ;)

Tässäkin takissa huomaa käyneensä salilla - käsivarsia taivuttaessa hihat puristaa hauiksista, mutta helma liehuu reilusti, kun ei ole mikään päärynävartalo ;)

Wapputervehdys

Tämä päivä alkoi sanoilla "Ihanaa, ku tänään on taas laiskottelupäivä!" ja heti perään aloin suunnitella lenkkireittiä. Mun mielestä siis lenkillä käyminen on laiskottelua, koska se on kivaa, eikä siitä makseta palkkaa, eikä sitä ole pakko tehdä, eikä se ole kotityö. Tiedostan olevani onnekas. Varsin monilla on vaikeuksia saada raahattua ahterinsa lenkkipolulle. Puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka joutuu painaan pitkää päivää raskaassa duunissa elättääkseen perheensä, jolloin vapaa-aika ja harrastukset on tuntematonta luksusta.

Lenkki suuntautui lounaaseen (siihen ilmansuuntaan siis) ja sieltähän löytyikin ihan uusia huudeja! En ole ikinä koskaan ennen käynyt Kirkkonummentiellä, enkä tiennyt siellä olevan noin siistejä lukaaleja. Kelpais todellakin mullekin (jos ei tarttis maksaa nykyisiä sikamaisia markkinahintoja ;)
Tässä lenkin statsit ja reitti Endomondon mukaan:

Lenkin jälkeen suuntasin suihkun kautta lounaalle (sille aterialle siis) Sellon Carlitokseen reteesti kahden miehen seurassa (siipan ja sen meidän treenikaverin :) Maukkaat oli murkinat, mutta jälleen onnistuin syömään vain sopivasti, enkä liikaa. Ihan kuin sitä vanhemmiten oppis jotain?

Lounaan kanssa otettiin lasit skumppaa ja sen jälkeen kotona kumottiin koko pullo kolmeen pekkaan. Hauskaa olla vähän hiprakassa pitkästä aikaa :) 

Ystäväni Perry vielä jääkaapissa kuiskii mun nimeä... Pitää varmaan hakea se sieltä ja auttaa vatsaan lämmittelemään :D Parvekkeelle alkaa juuri sopivasti paistaa aurinko.  Hauskaa Vappua kaikille!